Japan Pop 01/2010

Teksti: Suvi Mäkelä

Hopeanuoli - Pieni karhukoira joka valloitti Suomen

"Yoshihiro Takahashin manga pienestä karhukoirasta on vuosien saatossa kasvanut valtavaksi ilmiöksi Suomessa. Pienen tiikerijuovaisen karhukoiranpentu Hopeanuolen kasvutarina jaksaa liikuttaa sukupolvesta toiseen ja sen suosio tuntuu vain kasvavan vuosien saatossa.

Legenda syntyi: "Tule  seuraamaan jännittävää jatkoa sarjassaan jännittävimmät elokuvat mitä koskaan on tehty"

Hopeanuoli-mangasarja julkaistiin Japanissa ensimmäistä kertaa vuosina 1983-1987. Osia oli 18 ja sen alkuperäinen nimi oli Ginga - nagareboshi gin (suom. Hopeahammas - Hopeinen tähdenlento.) Manga voitti vuonna 1987 vuoden parhaan shonenmangan palkinnon. Uudemmissa painoksissa sarjalla on osia yhteensä kymmenen.

Hopeanuolen suosio ei Suomessa kuitenkaan saanut alkuaan mangasarjasta, vaan sen pohjalta tehdystä animesta. Toei Animationin tuottama anime pyöri Japanin televisiossa 7.4-22.9.1986 ja siinä oli yhteensä 21 jaksoa. Lyhennetyt ja suomeksi puhutut Hopeanuoli vhs-nauhat ilmestyvät ensimmäistä kertaa kauppojen lastenvideolaareihin vuonna 1989 neljässä osassa.

Olin yksi niistä lapsista, jonka takakannen täysin virheellinen esittelyteksti sai onneksi houkuteltua ostamaan videon. Jo legendaksi kohonneen takakannen selostuksen mukaan "Alaskan erämaissa ihmiset elävät usein vaarallisen lähellä Grissly-karhuja, jolloin hyvinkoulutetut metsästyskoirat joutuvat suojelemaan isäntiään." Nauhojen alkaessa pyöriä videoissa lapset ympäri Suomea saivat ihmetellä, että kylläpä Alaskassa käytetään omituisia kirjoitusmerkkejä, eivätkä nimetkään kuulosta englanninkielisiltä.

Ensimmäinen nauha koukutti kuitenkin sarjaan ennennäkemättömän vahvasti. Siitä kohistiin kodeissa ja kouluissa, joissa vhs-nauhat kiersivät luokissa oppilaalta toiselle ja niitä lainailtiin vielä muillekin kavereille. Sarjan suosio oli kerrassaan ilmiömäinen.

Vhs-nauhojen tökeröt ja hymyn huulille nostavat takakansitekstit eivät ainakaan vähentäneet Hopsun vetovoimaa. Takakansissa nimet kirjoitettiin miten sattuu. Esimerkiksi Daisuke on niistä vuoroin Daisuki, DaiSuki ja Dai-Suki. Monet varmaan tunnistivat myös yllä olevan väliotsikon loppuosan suoraksi launaukseksi toisen osan vhs:n takakannesta.

Sarja julkaistiin Suomessa vhs:llä uudelleen vuosina 1994, 1996 ja 1998. Future Film julkaisi viimein vuonna 2003 alkuperäisen japaniksi puhutun lyhentämättömän sarjan dvd:llä ja samalla myös suomeksi puhutun lyhennelmän dvd:llä.

Suuria tunteita ja kohtalon kutsua 

Mikä Hopeanuolessa sitten kiehtoo niin monia? Hopeanuolen tarina alkaa, kun Daisuke-poika innostuu perheensä koiran Fujin synnyttämästä hopeanvärisestä tiikeriraitaisesta koiranpennusta ja lähtee saman tien näyttämään pentua tämän karhukoiraisälle Rikille. Tapaamisesta tulee kuitenkin kaikkea muuta kuin iloinen. Kauhukseen Hopeanuoli joutuu heti ensimmäisenä elinpäivänään todistamaan kuinka valtava hirviökarhu Akakabuto syöksee tassunsa heilautuksella Rikin syvään rotkoon.

Rikin omistaja ja Daisuken isoisä Gohei Takeda kouluttaa Hopeanuolesta kurinalaisen karhukoiran ankaralla kädellä. Mies haluaa kostaa Akakabutolle kaikki karhun viemät ihmis- ja koirahenget. Niinpä pienu koiranpentu saa heti syntymästään elämäntavoitteekseen tuhota Akakabuton. Pentu siis syntyy kohtaloon, jota ei voi paeta.

"Useille Hopeanuoli on myös juuri se juttu, joka on aloittanut Japani-innostuksen ja herättänyt kiinnostuksen mangaan ja animeen!" 

Myöhemmin Hopeanuoli tutustuu metsästyskoira Johniin. Kylän entinen pormestari kuoli Akakabuton hyökkäyksessä ja hänen poikansa Hidetoshi palasi kylään koiransa Johnin kanssa kostaakseen isänsä kuoleman. John ja Hopeanuoli löytävät villikoiralauman, jonka salaperäinen johtaja lähettää koirat ympäri Japania kokoamaan vahvimpia ja parhaimpia koiria taisteluun Akakabutoa ja tämän klaania vastaan. 

Johtaja koskettaa Hopeanuolta sanoillaan ja olemuksellaan ja pieni koira päättää liittyä villikoirien laumaan, koska pitää elämäntehtävänään tuhota Akakabuto ja sen liittolaiset. Myös John päättää jäädä laumaan ja koirat lähtevät yhdessä uusien ystäviensä Benin, Crossin ja Smithin kanssa keräämään koiria taisteluun.
Matkan varrella koirat kohtaavat monia haateita ja vihollisia, joita nousee myös heidän omasta joukostaan. Hopeanuoli joutuu kasvamaan nopeasti ja todistamaan rohkeutensa, oikeamielisyytensä, viisautensa ja uskollisuutensa yhä uudelleen.

Koirien joukon on tarkoitus palata johtajan ilmoittamana määräpäivänä takaisin Oun kaksoissolaan suurempana ja mahtavampana kuin koskaan ja aloittaa suuri taistelu karhuja vastaan. Manga jatkuu pidemmälle kuin anime ja siinä villikoirat kohtaavat karhujen lisäksi pahaenteisen susilauman.

Lumoavaa musiikkia ja ikuista ystävyyttä

Yksi animen ehdottomista vetonauloista on loistava musiikki. Se on oikeissa paikoissa kauniin koskettavaa, pahaenteistä, reipasta ja rohkaisevaa. Takayuki Miauchin laulama tunnuskappale Nagareboshi gin on jopa innoittanut monia uusia versioita.

Hopenuoli on seikkailullinen kasvutarina, joka äityy paikoin varsin väkivaltaiseksi. Siinä on kuitenkin jotain erityistä moniin muihin sarjoihin verrattuna. Kenties metsä, lumi ja karhut vetoavat suomalaisiin aivan erityisesti. Karhujen ystävät tosin saattavat vastustaa tapaa, jolla karhut kuvataan sarjassa miltei pahuuden ruumiillistumiksi. Toisaalta karhunpentuja kohtaan osoitetaan myötätuntoa ja Akakabuton vihamielisyys selitetään sillä, että se on saanut osuman Gohein kivääristä.

Sarjassa on pintaa syvemmällä väkivallan ja taisteluiden takana kyse henkisistä hyveistä. Rohkeus, periksiantamattomuus, oikeamielisyys, uskollisuus, ystävyys ja rakkaus nousevat sarjan teemoiksi. Myös kurinalaisuus ja epäitsekäs uhrautuminen ovat hyveitä, joita sarjassa korostetaan.

Tämän yhdistelmän innoittamina monet suomalaislasten sukupolvet ovsat kasvaneet leikkien Hopeanuoli-leikkejä. Useille Hopeanuoli on myös juuri se juttu, joka on aloittanut Japani-innostuksen ja herättänyt kiinnostuksen mangaan ja animeen. Itse kuulun niiden joukkoon, jotka katselivat vhs-nauhat melkein puhki kunnes osasin vuorosanat melkein ulkoa. Leikin lukemattomia tunteja Hopeanuolta ja sain kaupanpäälle elinikäiset karhupainajaiset riesakseni. Olen toisin sanoen yksi niistä, jotka kasvoivat Hopeanuolen kanssa.

Aktiivisia faneja ja keräilyaarteita

Yksi Hopeanuolen erityispiirteistä on se, että jos on ollut fani lapsena, on sitä myös aikuisena. Hopeanuoli valtaa paikan sydämessä, eikä sitä voi mikään muu sarja korvata tai syrjäyttää. Kenties tämänkin vuoksi Hopeanuolella on Suomessa niin laaja fanikunta. Netissä on lukuisia foorumeita ja keskustelupalstoja, jotka on omistettu Hopeanuolelle. Onpa sarjalle olemassa oma wikinsäkin, Gingapedia. On myös olemassa pelkästään Hopeanuoleen ja siihen liittyvään aineistoon keskittyvä nettikauppa.
Hopeanuoli-keräilijöitä on Suomessa myös paljon. Muun muassa japaninkieliset Hopeanuoli-mangat ovat haluttuja. Niitä on myyty nettihuutokaupoissa huimilla hinnoilla samoin kuin Hopeanuolen oheistuotteita, jotka ovat arvokkaita keräilyesineitä. Oheistuotteiden skaala on laaja. On olemassa muun muassa muovifiguureita, tarroja, magneetteja, luonnoksia, sytyttimiä, pehmoleluja ja keräilykortteja.

Hopeanuoli on suosittu myös Ruotsissa ja Tanskasssa, mutta englanninkielisten maiden suurilla markkinoilla se ei ole lyönyt itseään läpi.

Yoshihiro Takahashi

Mangaka Yoshihiro Takahashi on syntynyt 18.9.1953 Akitan prefektuurissa, Japanissa. Koiramangoistaan tunnettu Takahashi piirtää myös muun muassa kalastus-, urheilu- ja seikkailumangaa. Hänen mangasarjansa ovat tnnetusti väkivaltaisia. Hopeanuolen lisäksi muita Takahashin tunnettuja koiramangoja ovat Ginga densetsu Weed ja Shiroi senshi Yamato. Näistä jälkimmäinen on valitettavasti koiratappelumangaa.
Takahashi on kertonut, että eräitä hänen omista suosikkihahmoistaan Hopeanuolessa ovat Kain kolme tiikeriveljestä Akatora, Kurotora ja Chutora. Hahmo, josta hän ei pidä ollenkaan oli puolestaan Hyeena. Hopeanuolen mallina Takahashi pitää hänen lapsuudessaan naapurikylässä asunutta akita-koira Pochia. Se oli Takahashin mukaan todella viisas koira.

Akita inu
Hopeanuoli on rodultaan akita inu. Rotu on kotoisin Akitan maakunnasta Japanista ja se on pysynyt muuttumattomana vuosisatojen ajan. Rotu on Japanin kansalliskoira. Rotukuvauksen mukaan se on voimakas, jykevä ja sopusuhtainen. Uroksen säkäkorkeus on 64-70 cm ja nartun 58-64 cm. Luonteeltaan akita inu on helposti oppiva, uskollinen ja rohkea.
Rotua käytettiin satoja vuosia tappelukoirana ja se melkein hävisi sukupuuttoon. Nykyään koiratappelut on kielletty ja akita-koirat ovat lähinnä seurakoiria. Niitä käytetään myös suurriistan metsästykseen. Suomessakin asustaa satoja akita-koiria.

Hopeanuolen jälkipolvet
Hopeanuolen jatkosarja Ginga densetsu Weed kertoo Hopeanuolen Weed-pojasta, joka äitinsä kuoltua lähtee etsimään legendaarista isäänsä ja tämän perustamaa koirien paratiisia. Mangasarjana Weediä ilmestyi Japanissa huikeat 60 osaa. Sarjaa alettiin kääntää englanniksi, mutta kustantajan mentyä konkurssiin käännökset lopetettiin kolmanteen osaan. Weedin animesarjassa on 26 jaksoa julkaistu Suomessakin dvd:llä. Sarjassa nähdään myös vanhoja tuttuja Hopeanuolesta. Weedille saadaan jatkoa Ginga densetsu Weed: Orionissa, joka kertoo Weedin pennuista."

Millaisessa asemassa olisin laumassa?

Sarjassa nähdään hyvin erityyppisiä laumoja johtajineen ja seuraajineen. Usein joukkoja ja niiden mahtipontisuutta pällistäessä sitä miettii omaa roolia. Missä asemassa olisin? Jos kuuluisin laumaan.

En tohdi miettiä eri laumojen osalta, että olisiko roolissa eroa vai ei. Ehkä joltain osin, mutta sama yleisperiaate pätee ehkä paremmin kaikkiin. Oli puoli mikä tahansa.

Kun esimerkiksi Weediä tai Giniä seuraa johtajina, huomaa että heillä on aika keskeinen tehtävä. Pitää oma porukka koossa läpi vaikeiden aikojen ja tehdä jopa kyseenalaisiakin päätöksiä. Joita kaikki eivät välttämättä hyväksy. Tietystihän sitä voisi valita yhtä huolettomamman suhtautumisen kuin Hougen. Mutta tuskinpa olisin käytännössä sellainen.

Huomaan, että tuttujen ja hieman ujompien henkilöiden parissa oma johtajuus astuu luontaisemmin esille. Koska se on niin helppoa. Mutta hallitsisin taas huonommin isoja joukkoja ja itse vetovastuuta siinä kohtaa. Tokihan lauma voisi olla pienikin. Mutta uskon, että en olisi kuitenkaan käytännössä johtaja näinkin vetätyvänä ihmisenä kuin mitä minä. Eli johtajana en ehkä pystyisi ns. "irtautumaan" laumasta niin paljon kuin, mitä tarvitsisin.

Uskon kuitenkin, että voisin kasvaa johtajuuteen ja johtajaksi. Mutta olisin tyytyväinen toisenlaiseen rooliin ja asemaan.

Missään laumassa ei taida olla virallista/virallisia ruuanhankkijoita.Tällöin tehtävät ovat vaihdelleet ja kiertäneet useilla hahmoilla. Koen hieman ristiriitaiseksi sen, että jos roolini olisi edellä mainittu. Ruokaa rakastavana ihmisenä siinä voisi olla omat puolensa. Mutta olisiko se liian yksinkertaista? Tai saisinko edes syödä osaani? Minulla tulisi myös kieltämättä itsestäni hyvin laiska kuva, jos olisin "vain" ruuanhankkija. Ehkä siinä mielessä haluaisinkin jotain muuta. Mutta tuskinpa minua näkisi narttu- tai urosjahdeillakaan..

Puhuin aiemmin siitä, miten johtajana oleminen ei välttämättä olisi niin sopiva rooli. Kenraalina tai jonkinlaisena oikeana kätenä toimiminen voisi sen sijaan olla mainio vaihtoehto. Uskoisin yltäväni enemmän taidoiltani tähän ja saisin sopivasti vastuuta. Mutta samalla olisin kuitenkin vastuussa minua ylemmälle taholle, mikä sopisi itselleni todella hyvin.

Miksenpä voisi mennä ihan tavallisestakin rivisotilaasta. Mutta toisaalta sitä haluaisi edes joskus irrotella, eikä olla aina vain seinäruusu. Kuten tuppaan olemaan.

Tiedustelijana toimiminen voisi olla myös yksi vaihtoehto, kun siinä pääsisi toimimaan itsenäisesti ja ehkä vielä muita tärkeämmässä roolissa. Tiedon kautta valtaa ja arvastusta omalta johtajalta? 

Vastaavasti toinen yhtä mielenkiintoinen rooli voisi olla loukkaantuneiden tms. hoitaminen. Itsessäni kun asuu hoivaamispuoli aika vahvastikin. Tai ainakin se voisi olla yksi ns. työtehtävä, jota ei kaikilla tallaajilla olisikaan.

Näistä kuitenkin johtajan oikeana kätenä ja tiedustelijana toimiminen olisivat ne omimmat roolini. Halusin ajatella asemaan lähinnä työtehtävien osalta, enkä niinkään siltä mitä itse toisin persoonana. Ehkä sitä voisi miettiä jossain toisessa kohtaa?

Erot animeen osa (19)

Mangan kulkua 19. osasta ja missä se poikkeaa animesta.

Weedin ja Sniperin taistelu
Tässä osassa Weed ja Sniper pääsevät taistelemaan keskenään. Taistelun tuloksena Sniperin naamassa oleva metallilevy särkyy. Hahmoa nähdään vielä myöhemmin Weedin perässä.

Koirat liikkeellä

Moss, Jaguar, Musashi ja muut vanhat soturit nähdään ylittämässä Seton siltaa. Animessa koirien siirtymistä ei varsinaisesti nähdä, vaan ne tulevat Jeromen mukana.

"Ginin" ruumiin löytyminen

Akame, Kurotora, Mel ja Cross löytävät koiran ruumiin luullen sitä Giniksi. Mutta koirat toteavat nopeasti, ettei ruumis ole hänen.

Kamakiri värväämässä

Hougen ja Genba etsivät kenraaleikseen sopivia ehdokkaita. Mangassa Kamakiri tiedottaa tästä vielä erikseen seisoen Torahampaalla. Hän vaikuttuu mm. Toubein taidoista. Tässä versiossa nähdään siis tällainen yksityiskohta. Manga tarjoaa myös nimiä eri hahmoille, jotka jäivät animessa nimeämättä. Jaw ja Mirko ovat hyviä esimerkkejä tästä.

Pennun kohtaaminen

Matkallaan Weedin poppoo törmää pentuun ja koiraan, joilla on kiistaa saaliista. Pentu on hankkinut saaliin ja koira yrittää anastaa sen. Saalis palautetaan takaisin pennulle.

Jos taas animeen verrataan niin, versiossa on kohtaus jossa Kyoshiro lähtee Melin perään. Hän luulee koiraa Hougenin väeksi ja tässä kohtaa Weed ja Kyoshiro sopivat aiemmat kiistansa. Kun kenraaleita valitaan, Gin kuulee taistelut. Mangassa tätä ei näytetä. 

Toubei eri paikassa 

Genban ja Weedin joukon taistelu on alkamaisillaan. Mangassa Toubei kulkee kolmantena. Mutta animessa hän on heti Genban takana. Marssijärjestys on siis eri.

Hook ei myöskään näytä olevan mangassa ylhäällä odottamassa Genban joukkoja. Itse asiassa Izou ja muut nähdään ylhäällä. Animessa heidän nähdään saapuvan melko pian ennen taistelun alkamista.

Muuten mangan loppu perustuukin Ginin pakenemiseen.

Orion osa 7

Orion, Izou, Sasuke, Heizo ja Tyson juttelevat Bonin kanssa. Jonkin ajan kuluttua he suuntaavat Gyojanumaan. Koirat sukeltavat lampeen ja siirtyvät kohti luolaa. Matheus on siellä heitä vastassa. Matheuksen nuorempi veli Blanca katselee joukkojensa kanssa puussa roikkuvia Jimiä ja Keepperiä.

Masashige on otettu panttivangiksi ja hän makaa verisenä kallionkolossa. Mm. Tesshin ja Shirozaru seisovat hänen yläpuolellaan.

Sasuke, Tyson ja Heizo ovat jääneet lammelle odottelemaan. Sasuke ilmeisesti kuulee lähettyvillä muita, jolloin hän lähtee niiden perään. Koirat piiloutuvat ruohikkoon ja tarkkailevat laumaa. Jim ja Keeper haistelevat. Pian Blancan porukka äkkää heidät ja piirittää kolmikon. Syntyy taistelu.

Masamunen joukkoa nähdään liikkeellä. Tesshin puhuu muille sotureille ja nappaa Masashigen. Hän viskaa koiran maahan syötiksi ja jää itse kyttäämään tilannetta. Masamunen porukka on nimittäin lähellä. Masamune juttelee Masashigen kanssa. Tesshin iskee Battougalla koiran kimppuun. Touhu on veristä. Tesshinin kimppuun käydään ja alkaa sataa. Koirat huomaavat Sanadan joukkojen seisovan kalliolla. Koirat taistelevat.

Blancan joukkojen ja kolmikon välit eivät oikeastaan kehkeydy pitkäksi taisteluksi. Tilanne on aika pian ohi. Sillä välin koirat juttelevat Matheuksen kanssa. Izou hyökkää tämän kimppuun. Koirat haavoittavat toisiaan, jonka jälkeen tilanne keskeytyy. Izou, Orion ja Bon pakenevat. Matheus seuraa kiivaasti perässä ja vedessä käydään taistelua. Orion pääsee pakenemaan, mutta ei näe Izoua missään. Hän sukeltaa uudelleen ja Matheus pitää Izoua maassa veden alla. Eräs toinen koira käy Orionin päälle. Vanhin ja Kogat kuitenkin pelastavat heidät.

Bon juoksee Blancan joukkojen luo. Mutta ne eivät pahemmin välitä hänestä, vaan jatkavat matkaa. Orion ja muut saapuvat. Izou on käydä Bonin päälle. Mutta Bon ehtiikin ensin. Jinemon hortoilee pyörätuolinsa kanssa ja pudotta avaimen. Shirozarun porukka liikkuu ja törmää mangan lopussa Tesshiniin ja muihin.