Olen jossain kohtaa puhunut aika yleisellä tasolla ihmisten suhtautumisesta fanitukseeni. Haluaisin kuitenkin mennä fanituksen toiselle puolelle omakohtaisesti.
En ole tainnut koskaan näin Internetin puolella saada lokaa niskaan fanitukseeni liittyen. En ainakaan äkkiseltään muista. Keskustelu on saattanut olla joistain mielipideasioista kiivasta. Mutta se ei ole aiheuttanut yhteentörmäyksiä tai muita ihmissuhdeongelmia. Suoranaisesti minun tapaani fanittaa ja olla fani ei olla arvosteltu. Tai silloin on lähdetty ainakin positiivisuudesta, mitä en ole kuitenkaan omilla toimillani vaatinut. Mutta koska tiedän varsin hyvin millaista on olla Ginga-yhteisössä, uskon että jonkinlaista piiloajattelua, -arvostelua tms. tapahtuu koko ajan. Ja tämä liittyy ihan vain siihen, miten me ihmiset olemme toistemme kanssa tekemisissä. Se ei minua rehellisesti sanottuna hetkauta. Toivon vain, ettei sitä harrastettaisi useampien ihmisten kanssa. Ja että asioista uskallettaisiin tulla puhumaan suoraan, jotta voitaisiin rakentaa hyvänhenkistä yhteisöä.
Mutta tosiaan, lähtökohta on aivan eri kun kommentti tulee läheiseltä verrattuna Internettiin. Läheiseltä tullessa kommentti menee enemmän tunteisiin, koska taustalla on sinun ja hänen välinen suhde. Kommentti menee hyökkäyksenä siis enemmän läpi sen lisäksi, mitä tai miten kyseinen ihminen sinut tuntee/tietää. Sama toisinpäin.
Olin muinoin eräällä sekalaisella foorumilla, jossa oli keskustelu Hopeanuolen tulemisesta suomeksi. Silloinen tuttavani oli niin ilahtunut tapahtuneesta, että kommentoi pyyhkivänsä ahterinsa Hopeanuoli-mangan sivuilla. Kyseinen tyyppi oli luonteeltaan varsinainen esittäjä, jolloin tämän tiedostaessani en provosoitunut. Käytin paljon enemmän aikaa pahonvoimiseen lukiessani Hopeanuoli-adressiin tulleita kommentteja. Kuinka Hopeanuoli on anime- ja manga-kulttuurin syöpä. Tästä olen kirjoittanut jopa blogin puolelle.
Yläasteen kahdeksannella luokalla ollessani eräs m*lkku ryhtyi haukkumaan kaveriani, joka pitää mm. Hopeanuolesta ja japanilaisista sarjoista ylipäätään. Lausahduksena tuli tämä legendaarinen, Hopeanuoli on japanilaista p*skaa - kommentti. Istuskelin tilanteessa kiihdyksissäni ja itsehillintä oli lähteä käsistä. Kyseiseltä jätkältä löytyi myös ihanasti koulukiusaajatausta. Ehkä siksikin en tehnyt mitään, ei ollut nimittäin sen arvoista.
Niihin aikoihin kun vielä asuin kotona, kuulin melko harvoin - mutta joskus, monenlaista kommenttia. Kuinka käytin rahani suoraan sanottuna p*skaan. Ihan vain siksi, ettei keräily tuota mitään. Sama se minulle oli, mitä keräilystäni ajateltiin. Mutta tuntui, että aina asiayhteydessä lause liitettiin myös itse sarjaan. Ei vain keräilyyn.
Siskoni kommentoi myös joskus keräilyn olevan siitä hyvä harrastus, että kyllästyttyäni saan paljon rahaa. Seriously? Japanilaisesta mangasta et saa tänä päivänä mitään ja en usko, että muillakaan harvinaisuuksilla pääsen rikastumaan. Olisiko lotto siis kannattavampi sijoitus? Jäinkin ihmettelemään tuossa tilanteessa esille tullutta siskoni rahanahneutta ja yleistä tyhmyyttä. Kuin kokoelman myyminen olisi kivuton toimenpide ja kyllästyminen varmaa. Kaikki eivät selvästikään ymmärrä, vaikka kuinka selittäisit omia intohimojasi tms. Jotain jää uupumaan.
Jotain piilov*ttuilua saattaa olla rahankäytöstäni. Mutta olen törmännyt siihenkin, että on muka hyvissä mielin sanottu jotain. Mutta puhujan äänensävy tai tunteminen tekee sen, että kommentti on kaikkea muuta. Oma äitini kommentoi aika vastikään, että sitten kun saan oman koiran voin lopettaa huoneeni täytön niiden kuvilla. Omasta toiminnastani syntyi hyvin kärjistetty kuva, jolloin oma mielialani laski. Jonkinlaisen tympääntymisen myötä.
Reagoiminen on aika keskeinen asia, kun tällaisiakin kommentteja tulee vastaan. Olen itse aina ollut aika välinpitämätön tällaisille tapauksille. Mutta melkeinpä sanoisin, että en toisaalta suosittele sitä. Ihan vain, ettei itse kovetu sisäisesti. Mutta jos ei reagoikaan, miten voi olettaa moisen loppuvan? Miksi se pitäisi hyväksyä, sallia? Olen monesti kuullut faneja neuvottavan kommenttien suhteen sillä, ettei välitettäisi. Koen neuvon jollain tavalla huonoksi, koska aina jokin osa itsestä välittää. On niin helppoa sanoa, että älä välitä. Minulta meni kauan ennen kuin pääsin siihen, että en oikeasti välitä. Miten saavutin sen? Uskalsin olla sitä, mitä olen ja en lakannut yrittämästä epäonnistumista huolimatta. Tällä tavoin haluaisinkin itse kannustaa faneja. Matkalla fanina kasvamisessa.