Facebook: Ginga-kirpputori

Facebookissa on olemassa Mutun ja Antun ylläpitämä Ginga-kirpputoriryhmä, jossa myydään, vaihdetaan ja ostetaan Ginga-aiheista tavaraa. Taisin ihan joskus ryhmän perustamisaikoina saada kutsun liittyä ryhmään. Mutta liityin vasta virallisesti viime keväänä, jonka jälkeen sen toimintaa onkin tullut seurattua vähän väliä.

Viime vuosi oli siitä erikoinen, että aloin käyttämään Huuto.nettiä ja tekemään kauppaa ensimmäistä kertaa yksittäisten ihmisten kanssa. Sitä tuli treenattua siihen asti, kunnes päätin aktivoitua Ginga-kirpputorin saralla. Ottaa sen siis yhdeksi kanavaksi, josta etsiä ja mahdollisesti ostaakin tavaraa. Tein joku aika sitten ensimmäisen ostokseni kyseisestä ryhmästä eräältä tutulta myyjältä. Vielä en ole kuitenkaan tuotteeseen käsiksi päässyt, sillä tilaan vielä puolen vuoden ajan keräilytavaran kotiini. Mutta kaupanteko sujui hyvin, ilman sen kummempia ongelmia.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että mm. suomimangaa ja figuureita myytäisiin eniten. Mutta onhan japaninkielistä mangaa ja kortteja/tarrojakin tarjolla. Olen tehnyt myös joitain erikoisiakin löytöjä etenkin mangan saralta. Mutta oma keräilyni on siinä vaiheessa, että kaikki enimmät minulta jo löytyy. Tästä syystä Urumin, Ginga.fin kaupan ja Huutonetinkin kohdalla on se sama ongelma. Eli näin kuuden vuoden jälkeen keräilytavaran hankkiminen ja ostaminen ei ole enää samanlaista. Mitä pidempään on kerännyt ja ostanut yhtä sun toista, sitä vaikeampaa on hyötyä näistä eri kanavista. Ihan ymmärrettävää. En kuitenkaan sanoisi, etteikö se olisi mahdotonta. Sillä aina tulee jotain utta vastaan kuten tuote, jonka viimeksi löysin Ginga-kirpputorilta. Tämä on nyt vain se keräilyn yleinen ongelma.

Näen kuitenkin Ginga-kirpputorissa aivan omanlaisensa mahdollisuuden. Pidän itse esim. siitä, että Facebookin kautta kontakti ihmisiin on jonkin verran suorempaa kuin Huuto.netissä. Nimimerkkien ja muiden taakse ei enää niin piilodukaan. Toiminta on hieman läheisempää. Omasta mielestäni kyseinen ryhmä voi tutustuttaa faneja/keräilijöitä enemmän toisiinsa kuin juuri Huuto.net. Sillä yhteisö on sosiaalisempi, eikä enää sitä että yksi myy ja toinen ostaa. Ginga-kirpputorissa on siis jotain muutakin. Ja siitä syystä toivonkin, että se löydettäisiin kanavana. Vaikka sitä ei välttämättä pystyisi hyödyntämään samalla tavalla. Olisi silti hienoa, että se nähtäisiin mahdollisuutena ja alkaisi yleistyäkin.

Jäseniä on ihan kiitettävästi, kohta lähempänä kuuttasataa. Väkeä otetaan ja halutaan mukaan, eikä se ole vain oma kuppikuntansa. Ylläpitäjät ja jäsenet ovat siis tehneet tässä asiassa hyvää työtä. Sääntöjä ja niiden toteutumista valvotaan, vaikka kaikki ei ole aina mennyt kuten piti. Mutta siitä on opittu. Parempi siis arvostaa kehitystä kuin juuttua arvostelemaan vanhoja asioita. Tällä hetkellä toivoisin oikeastaan yleisellä tasolla sääntöjen noudattamista ja hyvää käytöstä. Itseäni häiritsee se, että miten monet ilmoitukset ovat periaatteessa menneet vanhoiksi. Enää ei tiedä tuotteen ja myymisen tämänhetkistä tilannetta. Ja kommenteissakaan ei välttämättä vastata. Tämä tuntuu tukkivan sivustoa ja aiheuttavan lisätyötä mm. ylläpitäjille, kun jäsenet eivät aina hoida hommiaan. 

Anime- ja manga-jutuille on omat ryhmänsä Facebookissa. Gingalla on aivan oma kulttuurinsa Suomessa, jolloin on hyvä että kysyntään on vastattu jälleen yhdellä tavalla. Facebookissa ilmenevän Ginga-kirpputorin kautta.

Olenko ollut ihastunut kehenkään Ginga-hahmoon?

Monien eri sarjojen fiktiiviset hahmot ovat saattaneet saada meidät lumoutumaan jostakin hahmosta täysin. Sen jälkeen meitä ei ole kiinnostanut kuin seuraavat asiat: miten hahmo toimii, ajattelee tai tuntee. Kenties olemme kutkutuksen vallassa ihastuneet päätä pahkaa.

Siitä on sellaiset 9-10 vuotta, kun ihastuin Jeromeen täysin. Ihastuminen liittyi oikeastaan niihin aikoihin, kun Weedin anime teki tuloaan Suomeen. Ns. "jotain" lähti liikkeelle jo ensimmäisellä katselukerralla. Jeromen ensi-ilmaantuminenhan tapahtui vasta kunnolla neljännessä jaksossa. Sillä edellisen jakson loppuminuuteilla hahmosta ei nähnyt kuin varjon. Mutta kun neljäs jakso lähti pyörimään ja Jerome ilmaantui, tunsin aivan käsittämätöntä vetovoimaa. Sitä en vielä tuossa vaiheessa älynnyt ja tuntenut ihastumiseksi. Mutta olihan se tuntemuksena.. aikamoinen. Miten se tuli väistämättä, kun hahmoa näytettiin läheltä puhumassa. Ilmeisesti se alkoi tästä vain kasvamaan..

Täytyy sanoa, että en ole koskaan osannut ihastua fiktiivisiin hahmoihin niin pahasti, mitä todellisiin ihmisiin. Jerome on ainakin ollut toinen kunnollinen ihastus ja rakkaudenkohde. Jos taas fiktiivisiä hahmoja ajatellaan yhä, niin kuvailisin nykytilannetta viehättymisenä. Hetkellisinä, joinain kausina esiintyvinä. John ja Hougen jakavat tätä viehättymisen tunnetta edelleen. Enkä käsitä, mistä se oikein tulee. Jotain punastumista, nolostumista, kutkutusta ja pilvilinnoja se on..

Mitähän kaikkea muuta oikein muistan tuosta ajasta? Ainakin ennen nukkumaanmenoa oli tarve ajatella Jeromea ja ns. "yrittää" nähdä unta hänestä kuvittelemalla. Ja nekin unet taisivat olla enemmän tai vähemmän hetkiä kielletyn ja sallitun rakkauden välillä. Se vaihteli kummasti.

Leikeissä pyrin aina olemaan Jerome ja jossain vaiheessa hänen kauttaan syntyi Kiatsu. Ns. jokin hahmo minulla oli ollut, mutta vasta Jeromeen liittyvissä unessa hän sai lopullisen nimen.

Erilaisilla Ginga-aiheisilla nettisivuilla oli mahdollisuus esittää hahmoille kysymyksiä. Muistankohan oikein tai olinko niin epätoivoinenkin, että olisin kysynyt Jeromelta mm. "kenestä tykkäät/onko sinulla tyttöystävää?" Tai jotain muuta mahdollisen ihanaa.. Joku mielikuva on, mutta tiedä sitten.

Näihin muistoihin liittyi myös omanlainen katkeruus ja mustasukkaisuus Lydiasta, joka oli viemässä Jeromea minulta. Ihan selvästi. Mutta minä onnistuin pitämään hänet. En kyllä pitänyt siitäkään, miten muut fanitytöt halusivat omia Jeromea itselleen.. Ei jessus.

Muistan kuinka Jeromen erottaminen laumasta tuntui radikaalilta ja rupesin inhoamaan Weediä. Tätä pahensi se, että hahmo periaatteessa kuoli juuri Weedin takia. Ja auta armias sitä itkunmäärää, kun Jeromen kuolema paljastui itselle. Tai no, onhan anime edelleen kyseenalainen. Mutta joka tapauksessa. Siinä sitten oma ihastumisenikin laski vähitellen, kun enää ei voinut ruokkia sitä sarjan kautta. Mitenhän olisi käynyt, jos olisin jo tuolloin saanut japaninkielistä mangaa käsiin? Mutta kyllä tätä ainakin puoli vuotta oli ja jonkinlaista Jeromen ihanana pitämistäkin.

Välillä kyllä mietin, että mihin oikein ihastuin Jeromessa. Etenkin siksi, että tämä tuntui tapahtuvan muinaisina aikoina ja koska suorastaan inhoan hahmoa mangassa. Noh noh.. Jeromehan on animessa kuvattu jonkinlaiseksi unelmaksi: hän on niin ymmärtäväinen ja lempeä muita kohtaan. Tähän vielä yhdistettynä paha poika - identiteetti ja hänen suurisydämisyys sekä huolehtiminen, välittäminen Weedistä. En ihmettele yhtään. Jokaisen unelmavävy suorastaan.

Kai siinä omalla tavallaan on jotain aivan ihanaa, kun ihastuminen onkin tämänkaltaista. Itse muistelen hyvällä näitä aikoja: sitä mielikuvituksellisuutta, Kiatsua itsessään, niitä kokemuksia Jeromen tai fiktiivisen ihastumisen kautta. Ymmärrän hyvinkin, miksi jotkut eivät ymmärrä tällaista ihastumista. En ehkä itsekään, vaikka sen on kokenut. Mutta toisaalta olen jollain tapaa kateellinen, että se ei onnistu enää kuten silloin 10-11-vuotiaana.

Ihastumisen ja rakastumisen sijaan voisi puhua ihan rakkaudesta ja rakastamisestakin. Koen itse rakastavani jokaista Takahashin Ginga-hahmoa sellaisenaan. Mutta John tulee aina olemaan itselleni se erityisin, joka muutti minua. 

Weed bussipysäkillä

Kaksoissolan foorumilla oli tehty löytö bussipysäkkipaikasta, jossa komeilee Weed. Paikka sijaitsee Leppävedellä, Eerolantien varrella. Tämän pysäkin lähellä oli myös toinen pysäkki, jossa komeili  Chi’s Sweet Homen Chi-kissa. Mutta tämä lieneen hyvä esimerkki siitä, miten Ginga voi näkyä arkipäivän elämässäkin.

Keskisuomalainen julkaisi aiheesta jutun 3.8.2015. Löydät sen myös täältä. 
Teksti (c) Laura Kangas.

Ilkivaltaa bussipysäkeillä voi ehkäistä näinkin – samat aseet käyttöön

Osa Laukaan Leppäveden bussipysäkeistä on saanut kesän aikana uuden ilmeen. Bussipysäkkejä koristavat maalaukset, jotka ovat hakeneet innoitusta japanilaisista piirrossarjoista ja -elokuvista. Pysäkkien seinillä seikkailevat muun muassa Naapurini Totoro- elokuvasta ja Pokemon -sarjasta tutut hahmot.

Pysäkkien hahmot ovat ilmestyneet paikalle juhannuksen jälkeen. Laukaan kunnalla työskentelevä puutarhuri Heli Nousiainen kertoo, että taiteilijoina on kolme kunnan kesätyöntekijää, jotka tulivat alun perin töihin ruohonleikkaus- ja kitkentähommiin.

– Ajattelimme, että tämmöinenkin voisi olla projektina. Sitten töihin tuli sen oloisia ihmisiä, että he osasivat piirtää ja muuta, niin ehdotimme heille pysäkkien maalaamista. Aika hyvin he ovat saaneet tehdä pelkästään sitä, Nousiainen sanoo.

Taiteilijat saivat vapaat kädet näkemyksiensä toteuttamiseen, ja lopputulos on nyt bussia odottavien ihailtavana. Leppäveden pysäkeistä kahdeksan on maalattu ja toiset kahdeksan on vielä maalaamatta.

Muutakin kuin töhryjä

Tavoitteena maalauksissa on se, että ilkivalta bussipysäkeillä vähenisi niiden myötä.– Meillähän on ollut ongelmana paljon ilkivaltaa ja että niitä pysäkkejä töhritään. Ajattelimme, että olisihan se mukavaa, jos siellä olisi jotakin muita kuvia tai kaunistusta, Nousiainen perustelee.
Pysäkki-ilkivallan ehkäisyä maalauksilla on kokeiltu aikaisemmin myös Vihtavuoressa. Siellä bussipysäkkien sotkeminen onkin vähentynyt maalausten myötä. Samaa vaikutusta toivotaan Leppävedellekin.
Kolmikon kesätyöt ovat jo loppuneet, mutta maalaustyöt jatkuvat vielä: kaksi taiteilijoista jatkaa maalausprojektia vapaaehtoisesti omalla ajallaan, ilman palkkaa. Tavoitteena on saada koristeltua kaikki Leppäveden pysäkit.
– He ovat lupautuneet, että he jatkavat tätä projektia, vaikka työt ovat loppuneet. Oma-aloitteisuutta ja innokkuutta pyritäänkin kannustamaan, Nousiainen sanoo.

Alempi kuva (c) Satsuma

Kuvapostaus: 6. julkaisun mallikuvia

GNG:n kuudennesta julkaisusta on olemassa kolme eri painosta. Ensimmäisessä ei ole mallikuvia. Kahdesta jälkimmäisestä sen sijaan löytyy ja ne ovat samat painoksesta riippumatta. Itse omistan kyseisestä julkaisusta mangat 2-6. Ne ovat toisesta painoksesta ja vuosimallia 2008.

Oman käsitykseni mukaan mangoissa 2-4 sijaitsee juuri nämä mallikuvat. 2. komeilee Gohee, Riki, Hidetoshi ja John, 3. Ben, Cross, Smith, Tiikeriveljekset, Moss ja Akame, 4. Benizakura, Musashi, Wilson, Mutsun valtiaat ja Terry. 

GNG:stä on olemassa siis ihan virallisia mallikuvia, joissa on esiintynyt mm. alla olevia kuvia. 

Kaksoissolan keskustelu mallikuvista

Tähdenlento nro 3

Sain odotella Tähdenlentoa muita numeroita pidempään. Sillä yhteen väliin sitä ei ollut myynnissä ja seuraavan kerran numeroa saatiin kauppaan vasta siinä heinäkuun puolella. Mutta nyt lehti on viimein hallussani.

Lehti sisälsi seuraavat kirjoitukset:

• Pääkirjoitus s. 4 (NightWolf-_-)
• Tapahtumien täyteinen vuosi s. 4-5 (Spyro)
• Oikean elämän hirviökarhut s. 6-8 (Nara)
• Toisenlainen näkökulma karhuihin s. 9 (Äffä)
• Fanitaide eli fan art s. 10-11 (Anttu)
• Sankaritar Gabi s. 12 (Nara)
• Sankarikoira Mego s. 13 (Nara)
• Muita koira-animaatioita: Shonen Mowgli s. 14-15 (Nara)
• Weed Zippo-sytyttimet s. 16-17 (Spyro)
• Karjalankarhukoira s. 18-22 ((NightWolf-_-)
• Ginga-horoskoopit s. 23
• Karhut, luonnonvoima? s. 24-25 (Äffä)
• Hahmoesittelyssä: Akakabuto s. 26-29 (Äffä)
• Puuhanurkka s. 30-31
• Sarjakuvat 32-38 (Äffä, Anttu)
• Puuhanurkan vastaukset s. 39
• Tekijät s. 39

Kansikuvassa noudatetaan hieman vielä aiempaa punertavan ja sinisen linjaa. Kuitenkin Detrahin tyyli nousee tunnistettavaksi omien piirteidensä kautta. Kansi on idealtaan yhteinen, kun Gin ja Riki nököttävät taustalla. Ja muut ulvovat ilmeisesti Torahampaan lähellä. Itse pääjehukin (karhu) on saatu kanteen. Mistä voimmekin päätellä sen olevan tämän lehden ihan oma teemansa.

Pääkirjoituksen kohdalla huomasin Spyron miellyttävän tyylin kirjoittaa. Hän oli osannut saattaa lukijan miellyttävästi tähän teemaan. Se jos mikä oli tärkeää pääkirjoitukselta. Puheenjohtaja jatkoi myös vuoden 2014 tapahtumien tarkastelua yhdistyksen näkökulmasta. Tämä toi itselleni täydennystä, sillä se on itselleni vieras tarkastelukulma. En ole yhdistyksen toiminnassa mukana ja se mitä itse näen on vain pintaa. (Omassa blogissani näkyy vain yleinen vuosikatsaus.) Jälleen tuli huomattua, miten yhdistys on onnistunut tarjoamaan uutta ja erilaista faneille. Sekä yhdistys jatkaa selvästi kehittymistään eteenpäin.

Nara puhui GNG:n tosielämän karhuista. Arvelinkin, että vuoden 1915 tapaus tulisi esille. Mutta tämän lisäksi uutta asiaa itselleni toi puhe Kamchatkanin niemimaan karhuista. Ja siihen liittyvistä tapauksista. Japaniin liittyvistä jutuista olen ehkä ollut syystäkin tietoinen. Niitä on ollut niin helppo yhdistää Gingaan kuin esim. aiemmin mainittua Venäjän tapausta. Mutta minusta oli hieno veto mennä tarkastelemaan kuitenkin näinkin läheltä. Venäjän juttua. Pidin myös tyylillisesti siitä, miten Nara hyppäsi vielä takaisin suomalaisiin karhuihin. Ja otti puheeksi karhujen vaarallisuuden mm. siten, miten amerikkalaiset syöttävät karhuja jne.

Olen aina ollut vaikuttunut Erin Hunterista kirjailijana, jolloin "mainos" hänen Etsijät-kirjastaan sai pään täyttymään kaikenlaisista ajatuksista. Etenkin kun tarina pohjautuu karhuihin, jotka ovat sympaattisia sekä realistisia. Miten ne on onnistuttu yhdistämään? Ja miten aiemmin mainittu yliluonnollisuus näkyy tarinassa? Ehkä kiinnostavin karhutarina, mitä voi olla. Ja tuskin on sorruttu korulauseisiin, jotta lukijoita saataisiin ostamaan kirjaa.

Teksti fanitaiteesta onnistui kiteyttämään monia asioita. Miten Ginga on ollut vaikuttajana, mutta oma tyyli on kuitenkin kirjoittajan kohdalla rakentunut. Sitä suorastaan eksyin ajattelemaan esim. omia kokemuksia ja ajatuksia eri piireistä, Takahashin tyylistä jne. Mutta jotenkin ne asiat ovat itselleni niin käytyjä juttuja, jolloin en pyöri enää niiden parissa.

Sankaritar Gabin juttua en ollut aiemmin kuullutkaan. Siinä oltiin nostettu eräs naaraskoira väkevänvahvaksi sankariksi. Sen sijaan sankaikoira Megosta muistan lukeneeni ohimennen. Vaikka yksityiskohdat olivatkin hieman hukassa. Jo silloin kummeksumista herätti koiran rotu, shiba ja miten se oli muka pärjännyt karhulle. Itse mietin tuolloin Sasukea, että olisipa se ollut yhtä rohkea hahmo Ginga-sarjassa.

Teksti Shonen Mowglista sai miettimään kiinnostusta Hopeanuolen ja sarjan yhtäläisyyksien välillä. Sillä en ole onnistunut näkemään kuin surullisen Disneyn annin, joka ei ole läheskään sama asia. No, onhan tässä tullut katsottua muita Hopeanuoli-fanien sarjoja. Ehkä tätäkin jossain vaiheessa.

Zibboista on mielestäni aina ollut vähemmän ajatuksia, tietoa tms. näkyvillä kuin mitä haluaisin. Oli siis kiva lukea Spyron teksti näistä oheistuotteista. Muistan kuinka itse katselin harvinaisempia yksilöitä japanilaisista nettikaupoista 2007? luullen niitä shampoopulloiksi. Tai no, tuota sinistä yksilöä vain. Kuva teki tuotteesta jotenkin korkeamman ja kapeamman. Tekstin myötä tuli mieleen mm. zibbojen hienous tavallisiin sytkäreihin verrattuna ja mitä ongelmia postitukseen liittyen on.

 NightWolf-_-:lla löytyi hyviä syitä siihen, miksi hän kirjoitti karjalankarhukoirasta. Niihin oli helppo samaistua fanina ja ilmeisesti Hopeanuolen mangoissa ei ole ollut vastaavaa rotuesittelyä? En nyt muista. Mutta oli tai ei. Esittely oli ihan omanlaisensa ja oli hienoa, että NightWolf-_- toi mukanaan kasvattajan ajatukset ja kokemuksen.

Äffä toi hyvin esille GNG:n karhujen inhimillisen puolen, mm. pentujen puolustamisen tai muita syitä karhujen käyttäytymiselle ja toiminnalle. Tähän liittyikin loistavaa pohdintaa siitä, että tekeekö se karhusta pahan. Ja voiko karhuja pitää edes pahoina? Harppuunakarhu ja Akakabuto olivat näistä kuitenkin ihan toisenlaisia tapauksia. Myös ihmiset osattiin nähdä pahoina, jolloin kolikolla on kaksi puolta.

Akakabuton esittelyä en enää lukenut, sillä se oli vain vanhan kertaamista. Mutta Akakabuton muun nimien kohdalla silmään pisti Kurige ja ajatus siitä, mistä se sitten on tullut. Itselleni riitti tämän silmäily.

Puuhanurkka näytti aiempiin numeroihin verrattuna monipuolisemmalta. Oli virhevisaa, ruudukkoa, anagrammeja, värittämistä jne. Luovaa sekä älyllistä toimintaa siis. Tähän päälle vielä kevennystä Antun ja Äffän sarjakuvien turvin. Loistavaa.

Yllätyin siitä, että lehdestä oli saatu karhuteemalla näinkin laadukas juttuineen. Ei ollut samanlaista jauhamista kuin mitä sarjassa ollaan ehkä saatettu nähdä. Weedin loppusaagaa ei oltu uskallettu mennä spoilaamaan vielä. Eli se haluttiin pitää faneille yllätyksenä. Ehkä parempi niin, vaikka siitä olisi saanut hyvää pohdintaa.

Mitähän muita teemoja tulee olemaan? Saako Kaibutsu tai esim. Venäjän sotakoirat oman lehden?