Katsaus vuoteen 2015

Vuosi 2015 on hurahtanut jälleen käsittämättömällä vauhdilla. Minkälainen Ginga-vuosi onkaan siis ollut?

Weed on edennyt suomeksi tänä vuonna osien 39-50 verran. Tulevana vuonna saammekin varautua sarjan päättymiseen ja yllätyksellisyyteen. Alkaako esim. Orionista jo kuulua jotain? Vai meneekö se vuoteen 2017? Hopeanuolen toinen myyntikierros kaupoissa jatkui 15-18 osalla. Saimme myös kahdesta osasta koostuvan Gamun ja Anjo to Jiromarun suomeksi. Akamesta ilmestyi osat 3-5. Sarjan päätyttyä Takahashi siirtyi tekemään uutuussarjaa, Ginga: The Last Wars, jota on nyt mangoina kaksi osaa. Vastaavasti Weedistä ilmestyi ihan kokonaan uusi erikoispainoksensa.

Tänä vuonna ilmoitettiin myös esim. Ginga no Inutachin ja Akamen suomentamisesta. Mutta ne siirtyvät ensi vuoteen.

Jos taas tapahtumien puolelta mietitään, niin jotain poikkeuksellistakin tapahtui. Mm. kustantaja ilmoitti, että Weedin mangoihin otetaan vastaan kansikuvaehdotuksia. Aikaa oli rajatusti, mutta esim. Yurikolta ja Urulta valikoitui kuvat mangoihin. Myös fanikirjetoiminta saatiin liikkeelle kustantajan toimesta. Kirjeet lähetettiin Tammen konttorille, josta ne siirtyivät Japanin puolelle. Fanit ottivat selkeästi osaa tähän toimintaan ja moni liitti kirjeen yhteyteen jotain muutakin.

Weed-musikaalia on saatu eteenpäin, kun koe-esiintymistilaisuuksia on järjestetty. Lisäksi musikaalin hakemista on mainostettu ja arvellaan, että musikaali olisi tulossa ensi vuonna? Tulevan vuoden Gingaconia on myös suunniteltu ja lippuja on ollut mahdollista ostaa.

Oheistuotteiden sarallakin nähtiin uusia löytöjä. Weedin pehmosta bongattiin piraattiversiota ja Amazonista löytyi muita sarjaan liittyviä piraattikangasjulisteita. Mutta piraattien lisäksi Weedin saagoille 1-30 ja 31-60 ilmestyi omat säilytyslaatikonsa. Niistä löytyi tuttujen hahmojen rinnalla mm. Venäjän sotakoiria ja Shougunia. Takahashi myös ikuisti laatikot omalla nimikirjoituksellaan.

Suomen Hopeanuoli-fanit yhdistys järjesti aktiivisesti monenlaista toimintaa conien ja miittien yhteydessä. Tähdenlennon kolmas numero saatiin painoon ja kaikenlaisessa muussa järjestämisessä oli tekemistä.

Ehkä tänä vuonna tapahtui jotain vähemmän kuin aiempina vuosina. Mutta olen kiitollinen tämän vuodenkulusta ja sisällöstä. Jotkin asiat olivat varmasti erilaisia ja paljon tapahtui.

Kiitos tästä ja tulevista vuosista, yhdessä Ginga-ihmisten kanssa.

Laatikoita ja tavaraa

En ole kevään aikana tehnyt postauksia ihan kaikista keräilyhankinnoista. Myös sinä aikana, kun olen muuttanut pois kotoa, on kaikenlaista karttunut mukaan.

Vanhimpia hankintojani ovat 7. julkaisun toinen manga, Gin-postikortit, Mono-lehdet ja Tähdenlennon jäsenlehti numero 3. Tähdenlentoa lukuun ottamatta ostin edellä mainitut tuotteet Huuto.netistä. Seitsemännestä julkaisusta minulla olisi tavoitteena kerätä sellaisia lehtiä, joissa on juliste. 2. numerossa oli juliste Ginistä ja Rikistä juoksemassa. Eli toisin sanoen 4. julkaisun toisen mangan kansikuva. Tämä lähti suhteellisen edullisesti 25-30 eurolla, kun hinnat ovat olleet nyt 40-60 euron luokassa. 

Minulla on varmaan alle kymmenen postikorttia Rikin takakannen kuvasta. Niitä on saanut vaikka ja mistä kaupan päälle. Mutta nyt viimein löysin Gin-postikortit. Ilman tekstiä ja tekstillä.

Myös Yukikazen Ginga-monon ja - mono minin pystyin löytämään. Yllätyin lehtien pienestä koosta ja kuvien laadukkuudesta. Lehdet olivat kuitenkin kivan näppäriä ja ns. jotain uutta keräilyn rinnalle. Tähdenlennosta ei sen enempää ennen tulevaa kuukautta.

Entäs sitten niitä uudempia hankintoja? Niitä ovat GTLW:n kaksi ensimmäistä osaa, menkokortti Rikistä, Akakabutosta ja Ginistä, pahvimagneetit Daisukesta ja Akakabutosta sekä erilaiset laatikot. Menkokortti tuolla kuvalla kuuluu parhaimmistoon. Sillä liian usein näkee samojen keräilykortti- ja - tarrakuvien kierrätystä. Tässä ei ollut käynyt niin, jolloin kortti on uniikki ja vieläpä upea. Pahvimagneettejakin on nyt yhteensä viisi: Ben, Hyena, istuva Gin, Akakabuto ja Daisuke. Keräily jatkuu.

Heinäkuun puolella lähti ennakkotilaus Weedin mangojen säilytyslaatikoista. Parin kuukauden päästä ne saapuivat. Mutta itse pääsin niihin käsiksi vasta joulukuussa. Vielä en ole testaillut, miten japaninkieliset mangat laatikoihin menevät - kerta se niiden perimmäinen tarkoitus on. Ja ehkä ajatuskin pelottaa siinä mielessä, ettei pahvi kärsisi mangojen painosta. Mutta viimeinkin olemme saaneet animen ulkopuolelle jääneitä hahmoja ikuistettua johonkin! Vieläpä Shougunia, Venäjän sotakoiria, hybridisaagaa. Vau.

Ostin myös Ginga.fin kaupasta GNG:n tarroille tarkoitetun keräilylaatikon. Tämä oli kuvaan verrattuna paljon paremmassa kunnossa livenä. Joskus näitä oli Urumissa kolmisen kappalettakin myynnissä. Mutta vielä silloin en napannut yhtäkään mukaan. Kävi siis mäihä.

Blogini puolesta oikein hyvää joulua!

Virallisia paitoja

Gingasta on olemassa ns. virallisia paitoja eri yritysten valmistamana. Tutuimpia paitoja lienevät paita hyppäävästä Weedistä ja Hopeanuolen leikatun peltiboxin paita. Mitä muuta löytyy?

Japanilainen vaatevalmistaja ja -jälleenmyyjä Uniqlo on vastannut yllä olevista T-paidoista. Ensimmäisessä on harmaa paita hyppäävästä Ginistä ja taustalla komeilee kuu. Toisessa nähdään Akakabuto, mustassa paidassa. Paitoja on valmistettu monessa koossa (XS:tä XXL:ään). Ja kappalehinta valmistajalta on ollut noin kahdeksan euroa. (Suomessa tuskin saisi noinkaan halvalla.)

En ole varma paitojen tämänhetkisestä tilanteesta. Sillä ainakin pitkään on ollut niin, ettei paitoja saa kuin muiden välikäsien kautta. Kalliimmalla hinnalla, jos silläkään tavalla.. Suomen puolella paitoja löytyy mm. Satsuman kokoelmasta. Klik. Klik.

Creation Advancelta löytyy kaksi valkoista paitaa: Gin ja Akakabuto sekä Sankaritarinoissakin oleva kuva Smithistä, Ginistä ja Chutorasta. Toiselle puolelle on laitettu vuorostaan "Gingan" japanilaiset kanjit. Tällä hetkellä paitoja ei ole myynnissä CA:n sivulla, vaikka ne tuotevalikoimasta löytyvät.

Itseltäni löytyy kyseinen paita Ginistä ja Akakabutosta. Ostin sen aikoinani Urumista M-koolla, kun sinne tilattiin pientä näyte-erää halvalla. Muuten paitoja ei ole näkynyt kerta niiden kappalehinta olisi 70-90 eron luokkaa.

 

Viime vuonna Weedin alku- ja lopputunnareista vastannut Dohatsuten juhli 30-vuotista taivaaltaan näillä paidoilla. Hahmoissa esiintyy Bluea, Giniä, Belliä ja Neroa. Paitoja on ollut ainakin kooltaan S-XL asti. Malleina on löytynyt valkoista ja mustaa T-paitaa hihattomana ja sitten pitkähihaista mustilla hihoilla (harmaa ja valkoinen). Tuotteita on saanut tilattua Fuudobrain-verkkokaupasta.

Kaksoissolan foorumilla oli myös alustava ennakkotilausmahdollisuus paidoille. Mutta ilmeisesti kiinnostuneita löytyi liian vähän paitojen tilaamiseen. Kyseisillä hinnoilla.

Hopeanuolen ja Weedin paitoja on taas saanut mm. kaupan päälle levyn julkaisun yhteydessä tai ostettua esim. Hopeanuoli-kaupasta, jostain conista jne. Etenkin Anttila tarjosi paitoja esim. 20 ensimmäiselle ostajalle tai Weedin 7. ja 8. levyn yhteydessä.

Muistaako muuten kukaan, miten vuoden 2007 BB:ssä Niko Nousiaisella oli muutamassa jaksossa Weedin paita? Itse en ohjelmaa katsonut. Mutta bongasin miekkosen ainakin yhdessä jaksossa paita päällään, kun siskoni tästä kertoi minulle. Ehkä se oli FutureFilmin piilomainontaa..

Weekly Shonen Jumpin numerosta 49/1984 löytyi tällainen mainos jonkinlaisesta collegepaidasta? Vastaavanlainen paita oli myös numerossa 49/1985. Taisi olla peräti samanlainen? Klik.

(c) Kuvat kuuluvat kauppojen tai blogien sivuille

Olisinko muuttanut ikärajoja?

Hopeanuolen leikatun ja leikkaamattoman ikäraja on K-11. Vanhoihin videoihin ikärajaksi on merkitty sallittu ja myös Weedissä ikäraja on sama K-11. Olisiko ikärajoja pitänyt nostaa tai laskea? Vai tulisiko näihin olla vain tyytyväinen?

Itsestäni tuntuu, että paras onnistuminen ikärajojen määrityksessä on tapahtunut videoiden kohdalla. Sallittu kuvaa hyvin sitä, että leikatun voi näyttää lapselle. Ei tarvitse olla tietyn ikäinen, mikä voisi sulkea pois. Vaikka tiedä sitten, kuinka tarkasti kukin ikärajoja noudattaa. Mutta leikatulle näen hyvin tärkeäksi tällaisen avoimuuden ja vapauden ikärajan kohdalla. Eli tässä kohtaa on hyvä, ettei rajaa ole määritelty. Sen sijaan tuntuu oudolta, että ikäraja leikatun levyille on K-11. Mutta ilmeisesti levyihin ei voi samalla tavalla merkitä sallittu kuin näihin videoihin? Koska käytäntö on toinen. En tiedä, vaatisinko itse levyiltä juuri tätä samaa ikärajamenetelmää. Leikatun ikärajassa minua häiritsee se, ettei se ole ns. tasapainossa leikkaamattoman kanssa. Kumpikin on K-11 ja versioissa on kuitenkin eroa ja paljon. 

Leikatulle K-11 on siis kovin korkea, jolloin ikäraja voisi olla mm. sallittu. On ehkä hankalampaa sitten määritellä, että mikä ikäraja voisi olla. Itse ajattelisin sen olevan alle 10. Mutta olisiko esim. K-7 liian alhainen vai K-8/K-9 parempi? Ikärajat ovat kuitenkin niin tapauskohtainen asia. Toinen voi saada traumoja ikärajasta x, kun taas toinen ei. Mutta mielestäni liian korkeiden ikärajojen asettelu ei ole mikään vaihtoehto, jotta voitaisiin suojella lapsia, välttyä mielipahalta jne. Ikärajojen tulisi olla suuntaa antavia.

Leikkaamaton on taas sellainen, jonka ikärajasta en oikein tiedä. Olen jollain tapaa tyytyväinen K-11 ikärajaan. Sillä itse en ole kokenut version väkivaltaisuutta niin voimakkaasti. Vaikka huomaan kyllä, että sitä löytyy GNG:stä. Sen sijaan olen aina suhtautunut raskaammin GDW:n aiheisiin ja pitänyt sitä kautta sarjaa GNG:tä raaempana ja karumpana. Tämän ajattelun myötä olenkin ajatellut, että Weedillä olisi se ns. korkein ikäraja ja GNG:llä vähän matalampi. Eli olen ajatellut, että GNG:n väkivaltaisuus olisi jotenkin helpommin kestettävissä kuin GDW:n teemat. Mutta huomasin kommentteihinne vastaillessa siihen liittyvää ristiriitaa. Nimittäin sen, että voiko sarjojen raskautta sinänsä verrata keskenään? Vain toinen olisi pahempaa ja toinen vähempiarvoisempaa? Huomasin jälkikäteen, että ei oikein. Vaikka jollekin voisi edelleen olla selvää, että GNG on raskaampi väkivaltaisuuden takia. Itse haluan pitää niitä samanarvoisina.

Omasta mielestäni Weedin K-11 ikäraja on hieman matala. Ja GNG:n sama ikäraja taas kovin korkea, koska itse en saanut mitään traumoja. Mutta kuten aiemmin puhuinkin raakuudesta, voisi sen määrittää kummallekin sarjalle K-13.  Mangojen puolellahan tätä linjaa jo onnistuneesti pidetäänkin, kun ikäraja on +13.

Niin Hopeanuolta kuin Weediä on laitettu aina piiloon raakuuden takia. Muistan myös oman tapauksen, jossa 7-8-vuotias nappasi jonkun Weedin irtonaisen osan kärryyn. Fandomissakin oltiin yhteen aikaan huolissaan siitä, myydäänkö Weediä liian nuorille. Hopeanuolesta ei ole ollut enää samanlaista uutta kohua. Mutta ehkä sarjan vuoro ja pääpaino oli juuri silloin lapsuudessa, jolloin Hopeanuolta joko sai katsoa tai se kiellettiin. Vaikka haluaisin nostaa sarjojen ikärajat samaksi, epäilen että muuttaisiko se mitään. Viestisikö se enemmän verisestä sisällöstä? Sillä eihän ikäraja kerro, mitä on luvassa kun laitat Hopeanuolta tai Weediä pyörimään. Pään irtomisia, silppoamisia, kivesten repimisiä jne. Pitäisikö ikärajoille tai niiden yhteyteen keksiä parempia vaihtoehtoja? Varoitustekstejä? "Tämä sarja sisältää materiaalia, joka voi olla haitaksi lapselle." Vai mentäisiinkö tällä liiallisuuksiin ja pahempaan kierteeseen?

Meteor Gin - Tuhti tietopaketti Hopeanuolesta

Meteor Gin 

Tuhti tietopaketti Hopeanuolesta

Teksti: Suvi Mäkelä.

Japanpop 7/2011

Meteor Gin on monipuolinen tietopaketti kaikille Hopeanuolen ystäville. Kirjassa saadaan runsaasti tietoa Hopeanuolen eri osa-alueista ja taustoista. Mukana on myös Yoshihiro Takahashin haastattelu ja kahden hänen entisen avustajansa puheenvuorot. Onpa kirjassa jopa koirahoroskooppi, jonka avulla kukin voi selvittää mitä Hopeanuolen hahmoa muistuttaa eniten.

"Juonikertauksen oheen on lisätty uutisartikkelien muotoon ihmisten näkökulmasta kirjoitettuja pikkujuttuja sarjan tapahtumista."

Uutisia ihmisnäkökulmasta

Kirja sisältää luonnollisesti tarkat hahmoesittelyt Hopeanuolen hahmoista. Nämä ovat kenties kirjan tavanomaista antia. Teoksessa kerrataan myös sarjan tärkeimmät taistelut ja tietenkin juoni pääpiirteittäin.

Joku on saanut neronleimauksen, kun juonikertauksen oheen on lisätty uutisartikkelien muotoon ihmisten näkökulmasta kirjoitettuja pikkujuttuja sarjan tapahtumista. Niissä muun muassa ihmetellään koiraa, jonka on nähty käyttävän työkalua, ja erikoisia eläimiä, joiden on nähty liitävän rotkojen yli. Artikkeleissa koirien karhuja ja susia vastaan käymät taistelut saavat jopa YK:n eläinsuojelukomitean ja useat eri valtiot tuohduksiin. Juttuja on erityisen hauska lukea, koska ne katsovat sarjan tapahtumia aivan eri näkökulmasta kuin mihin lukijat ovat tottuneet.

Lukijoiden aktivointia ja karhunäkökulmaa

Meteor Gin myös aktivoi lukijoita hauskalla lautapelillä, jossa pelaajien on tarkoitus lyödä Akakabuto. Peliä varten ei tarvita kirjan lisäksi muuta kuin noppa ja muutama pelinappula. Teoksessa pureudutaan myös erilaisiin lukijoita askarruttaviin kysymyksiin. Kaikkiaan 30 kysymystä saa vastaukset, joita ei pidä ottaa liian tosissaan.

Kirjasta saa myös tietoa muista Takahashin koirasarjoista. Hopeanuolen lisäksi tunnetuin näistä on varmasti taistelukoirista kertova Shiroi Senshi Yamato. Yamaton lisäksi kirjasta saa taustatietoaa esimerkiksi Hopeanuolen jälkeen tehdystä Japanin keskiajan sengoku-kauteen sijoittuvasta Kacchû no senshi no Gamusta. jossa shinobi-koirat puhuvat ihmiskieltä ja yksi niistä jopa ratsastaa hevosella. Meteor Gin siis tarjoaa mielenkiintoista luettavaa myös Hopenuolta sivuavista aiheista.

Varsin kiinnostava on myös katsaus sarjan tapahtumiin Akakabuton näkökulmasta. Juonenkäänteet näyttäytyvät aivan erilaisessa valossa, kun lukija asetetaan asemaan, jossa poloinen karhu näyttää täysin väärinymmärretyltä ja kaltoin kohdellulta. Tätä ajatusta olisi mielestäni voitu kehittää vielä pidemmälle ja tehdä laajempi juttu aiheesta.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Meteor Gin on huumorilla kirjoitettu ja valaiseva katsaus Hopeanuoleen. Kirja on vahvasti kuvituspainotteinen, kuten mangasarjaa koskevalle tietokirjalle sopii. Kirjasta saa paljon irti ja sitä on hauska lukea. Mukana on myös irrallinen kartta koirien matkoista. Sen toinen puoli on pieni juliste.

Loppuarvio: 4½/5

+ Hauskat "uutisjutut"

+ Lautapeli

+ Runsaasti mielenkiintoista tietoa

+ Takahashin haastattelu