Epärealistisuuksia tms. (GNG, osa 1)

Gingassa on joitain asioita, missä on selvästi leikitty todellisuuden kanssa. Meteor Ginissä on hyvin selitetty esim. puissa kiipemistä ja sen realisuutta jne. Käyn tässä osassa joitain epäloogisuuksia läpi ja kenties jossain vaiheessa alan puhua enemmänkin Meteor Ginin jutuista. Mukana saattaa olla toki myös omia mielipiteitä, eikä pelkästään ns. virallisia epärealistisuuksia.

Putoamisesta selviäminen

- Taistellessaan Akakabutoa vastaan mm. Shiro ja Riki putosivat kumpikin rotkoon. Riki kuitenkin selvisi toisin kuin isänsä. Jopa Akakabuto jäi tässä tapauksessa henkiin. Miten se on mahdollista? Monesti on puhuttu, että rotkojen pohjalla voisi olla joku joki mikä selittäisi pelastumisen. Mutta jos ei ajatellakaan tästä näkökulmasta: miten Riki ja Akakabuto oikein selvisivät?

Ginin hyppy rotkon yli

- Gin lähtee tosiaan villikoirien perään ja joutuu hyppäämään rotkon toiselle puolelle. Se onnistuu mukavasti, kun rotkon pohjalta tuleva tuuli nostaa ylös. Mutta tämän on todettu olevan mahdotonta. Illalla/yöllä tuuli puhaltaa vuorilta alas rotkoon päin. Päivällä taas puhaltuminen tapahtuu ylhäältä alas, mikä olisi mahdollistanut Ginin hypyn. Eli hahmon olisi pitänyt hypätä päiväsaikaan.
Ilma nimittäin lämpenee eri tavalla auringossa.

Luotien kimpoilu 

- Kun Goheille ja kumppaneille paljastuu, että he ovatkin tappaneet Akakabuton pennun, seisoo itse Akakabuto heidän edessään. Metsästäjät yrittävät ampua karhua, mutta se ei onnistu etäisyyden takia. Omaan silmääni tämä näytti mangassa siltä kuin luodit olisivat kimmoilleet suoraan karhun turkista. Animessa ne eivät selkeästi osuneet.
Kenties Akakabutoa ei olekaan niin helppo tappaa, kun luodit eivät mene edes lihan läpi.

Daisuken pelastaminen rotkosta

- Yhdessä vaiheessa lumi pettää Daisuken jalkojen alta ja herra tippuu aina rotkoon saakka. Jää vieläpä oksasta kiinni. Jos taas mennään todellisuuteen, en usko että Daisukea pystyisi pelastamaan samalla menetelmällä, jota Gin noudatti. Edellyttäen että idean edes keksisi, rotkoon pääsisi ehjänä, köyden saisi pudotettua vastaavasti ja ylös pääsisi kuolematta.

Daisuken voimien kertyminen ja vahvuus 

- Ginistä ja Daisukesta tulee tosiaan kumppaneita ja heidän tavoitteenaan on kaataa Akakabuto. Animen leikatun mukaan Daisuke treenaa jopa puolitoista kuukautta ja nosteleepi tämän jälkeen Goheitakin. Voimat ovat kertyneet omasta mielestäni aivan liian nopeasti ottaen huomioon iän. Daisuke on vasta 12-vuotias. Harvapa sen ikäinen isoisiä kantelee ja onhan Daisuke pienempikin. Eri asiahan se olisi, jos hahmo olisi aikuinen

Vaikeaa kuvitella siis 12-vuotiaalla vastaavanlaisia lihaskimppuja. Ehkä Daisuke käytti aineita.

Ben ja kivi

- Moss vyöryttää Ohun sotureiden päälle kiviä ja Cross kompastuu yhteen näistä. Ben pelastaa puolisonsa ja jää itse sen alle. Hahmo nousee kuitenkin eloon Ginin sisukkuuden takia ja kivi lentää syrjään. Tässä jos missä - on testosteroni virannut ja menty shōnen-mangan ääripäihin. Eiköhän Ben olisi ollut littanana muiden sivullisten tapaan. Mutta hieno käänne siitä, ettei niinkin hyvää hahmoa kuin Ben, menetetty vielä.

Akakabuton kasvaminen 10 m

- Akakabuto kasvoi Gohein ampuman luodin seurauksena ja loppua kohti mentäessä karhun koko liikkuu 10 metrissä tai useammassa. Ei mitenkään normaali koko tavalliselle karhulle. Puhumattakaan luodin vaikutuksesta.

Akakabuton nouseminen, kun selänlihakset katkottu

- Gin ja Riki tekevät iskuja Akakabutoon ja yhdessä vaiheessa ojentajalihakset on katkottu. Karhu kuitenkin nousee ylös, vaikka se on mahdotonta. Kenties paholaisella oli jotain tekemistä sen kanssa, sillä realistisuudella asia tuskin selittyy.

Ben kaltereiden läpi

- Ben käy tutkituttamassa näkönsä ja ei malta olla aloillaan hoitoa saatuaan. Muiden luo on päästävä. Animessa hahmo näyttäisi pakevan metallisten kaltereiden läpi. Mangassa ovi on jätetty auki ja Ben pakenee sitä kautta. Animen pakeneminen ei ole ollenkaan realistista. Ben ei myöskään haavoittunut tai saanut mitään vammoja toiminnastaan.

Benin näön palautuminen iskusta
- Ben oppii Geki Sentsūhi-Battougan ja taistelee mm. Mukongan kanssa. Saamastaan iskusta johtuen Benin sokeus alkaa parantua. Isku tuskin olisi se asia, mikä näön pystyisi palauttamaan. Jos sellaista edes olisi sairauden edettyä jo niin pitkälle.

Kuukauden blogi: Karvoihin katsomatta

Kuukauden blogia taas vaihteeksi. Tällä kertaa vuorossa on Surtan uunituore Ginga-aiheinen sarjakuvablogi: Karvoihin katsomatta.

Blogiin pääset tästä

1. Kertoisitko alkuun itsestäsi, faneutesi alkamisesta ja blogistasi.

- Olen 16-vuotias Helsinkiläinen, joka kulkee netissä nimellä Surtta. Vapaa-ajallani tykkään piirrellä, ihmetellä elämää ja seurata erilaisia sarjoja, lähinnä Gingaa.

Fani olen ollut tarhaiästä lähtien, kun naapurissa asuva ystäväni sattui katsomaan Hopeanuoli-kasetteja tullessani käymään. Ensivaikutelma oli upea ja meikä oli ihan myyty. Aloin lainaamaan sarjan suomidubbeja ystävältäni ja opittuani käyttämään tietokonetta, "Hopeanuoli" oli suosittu hakusana. Googlen kautta löysin Hopeanuoli.comin, ja legendaariset Suntuubiin tehdyt fanisivut. Nälkä kasvoi syödessä ja tässä sitä nyt ollaan.

Ginga-blogien suosion kasvaessa ajattelin, etten tulisi moista perustamaan. En osaa ilmaista itseäni näpytetyn tekstin avulla ja tietotekniikan käsittelyssä olen aivan sormi suussa. Päätin siis tyytyä vain niiden lueskeluun.

Meni aikaa ja yhtenä päivänä löysin sarjakuvablogit. Ihastuin ideaan piirtämisestä ja bloggaamisesta yhdistettynä! Mielestäni se on upea tapa tuoda mielipiteitään esille. Seuraavaksi tuli tietenkin mieleen, löytyykö tällaisia Ginga-piireistä. Ei löytynyt. Ajatus oman blogin aloittamisesta palasi mieleen ja pienen harkinnan jälkeen ajattelin yrittää.

2. Mikä on ns. helpompaa sarjakuva- kuin tekstiblogissa? Entä vaikeampaa?

 Itse koen sarjakuvablogissa helpommaksi tavan tuoda postauksiin ja blogiin enemmän ilmeikkyyttä: jokaisella on oma tyyli ja sarjakuvahahmon suusta asian ottaa vastaan eri tavalla kuin tekstistä. Se on myös oiva tapa tuoda ajatuksiaan esille, jos kokee verbaalisen ilmaisun hankalaksi. (kuten minä)

Vaikeampaa on postauksien tekeminen käsin. Kuten mainitsin, olen surkea koneiden kanssa ja digitaalinen taide sujuu meikäläiseltä kömpelösti. Kaikki pitää siis piirtää ja tekstata käsin, mikä luo paineita varsinkin käsialan ja tussaamisen suhteen. Huono skannerikin tuo tähän omanlaista jännitystä.

3. Millainen fani olet luonteeltasi?

Olen fanina varmaan mietteliäämpää sorttia: tykkään analysoida sarjaa, lukea muiden mielipiteitä ja teorioita ja jakaa ajatuksiani siitä. Olen kuitenkin taipuvainen jäämään kuukausien hiljaiseloon, vaikka innostus sarjaa ei laskisikaan. Tällä hetkellä tavoitteeni onkin tulla aktiivisemmaksi Ginga-piireissä ja tutustua muihin faneihin!

4. Luin jostain, että kävit Närconissa. Millaista siellä oli? Tuliko Ginga-faneja vastaan?

Juu, kävin! Monet paikalliset sanoivat tämänvuotisen Närconin olevan huonoimpia sateisen sään, joidenkin sekavien aikataulujen ja yliopistokampuksen ympärille pystytettyjen aitojen takia, mutta minä pidin siitä kovasti! Alue oli tilava ja neljä päivää on juuri sopiva aika tutustua ihmisiin, käymään paneeleissa, ym. Conista löytyi myös ruotsalaisten Ginga-fanien pitämä Ginga Hörnan, missä pääsi piirtelemään ja keskustelemaan muiden fanien kanssa. Ihmiset olivat todella mukavia ja juttua riitti! Suosittelen lämpimästi, Närconin kotikaupunki Linköping on todella kaunis ja itse tapahtumakin varsin muikea! :D

5. Oletko koskaan roolipelannut Gingaan liittyen? Millaisia kokemuksia sinulla on?)
Ala-asteella, kun juttelin Ginga-faneille aktiivisesti GoSupermodelissa, tuli myös roolipelattua paljon. Ginga-aiheiset roolipelit olivat kivaa ajanvietettä, tykkäsin viedä hahmoja uusiin tilanteisiin ja katsoa kuinka käy! Pelaisin niitä mielelläni uudestaankin. ^^

6. Mihin olet tyytyväinen blogissasi? Millaisia asioita voisi parantaa/kehittää?

Blogissani olen tyytyväinen siihen, että sarjakuvasivut sulautuvat taustaansa eivätkä pomppaa mielestäni silmään ärsyttävästi. Myös se, että tekstistä saa tolkkua, on kivaa. :'D Kehittämistä on vielä paljon, koska blogin pitäminen on minulle vierasta. Esimerkiksi sarjisten laatua ja mielikuvitusta postauksien suhteen on kehitettävä vielä ja päivitystahtiakin voisi nopeuttaa.

7. Millainen Ginga-kausi sinulla on meneillään? Hyvin aktiivinen, laskeva.. vai?

Ginga-kauteni on hiljaisessa nousussa! Foorumeille kirjoittelu silloin tällöin, blogien lukeminen ja uusimman Weedin lukeminen pitää kiinnostuksen yllä. The Last Wars on aivan huippu ja saanut minut innostumaan Gingasta enemmän kuin aiemmin!

8. Mistä muista eläinsarjoista pidät?/Mitä olet seurannut?

Hassua kyllä, en ole lastenohjelmia lukuunottamatta seurannut paljoa eläinsarjoja! (niitä saa siis suositella ;)) Eläinelokuvia toki, erityisesti suositut Karhuveljeni Koda, Leijonakuningas, Bolt, Baltot, ym. ovat mieleeni. Sarjoista ensimmäisenä tulee mieleen My little pony: Friendship is magic, mitä seurasin aktiivisesti parin vuoden ajan. Lisäksi koira-aiheiset nettisarjakuvat ovat kivoja, eritoten Paperiapinan Wurr!
 

9. Taidat olla myös melkoinen piirrettyjen ystävä? Mitäs suosikkeja sieltä löytyy?

Kyllä, sellainenkin pahe löytyy. :'D Moni sarja olisi mainitsemisen arvoinen, mutta sanottakoot tämänhetkisten suosikkien olevan mm. Avatar: The Last Airbender, Steven Universe.

10. Mikä on suhteesi keräilyyn?

Keräilin itsekin vielä pari vuotta sitten, mutta tutustuessani muihin sarjoihin ajattelin vähentää Gingakrääsän hankkimista. Suosikkituotteitani ovat mm. mallikuvat ja figuurit.

Näen keräilyn yhtä hyvänä fanituksen muotona kuin muutkin, eikä keräilijää pitäisi katsoa kieroon kokoelman koon perusteella. Takahashi itsekin hyötyy fanien keräilystä, mitä nyt yksi jeni per keräilytuote hänen tililleen kilahtaa. Samalla tulee tuettua sensein työtä! ^^

11. Mitä luulet, tullaanko Ginga-aiheisia sarjisblogeja näkemään enemmänkin? Haluaisitko?

Toivottavasti tullaan! Loin Ginga-aiheisen sarjakuvablogin sellaisen puutteessa ja olisi huippua, jos joku innostuisi kokeilemaan sitä myös! Itse olisin ainakin kovin kiinnostunut näkemään niitä lisää. :D

12. Lopuksi: mitä/millaisia asioita blogiltasi voi odottaa tulevaisuudessa?

 Koitan parahillaan miettiä uusia postausideoita. Pöydällä lojuu luonnoksia pahiksien pohtimisesta, joten siitä on mitä luultavammin tulossa jotakin! Aikatauluni tosin ovat muuttuneet lukion alettua niin, että arkipäivisin omaa aikaa ei ole paljoa ja sen takia blogi on epäaktiivinen. Toivon mukaan asia korjaantuu, kunhan totun uuteen vuorokausirytmiini! ^^'

Hopeanuolta kansissa: Turren ja Tessun suuret seikkailut

Hopeanuolen K-13 foorumilla puhuttiin aikoinaan eräästä eriskummallisesta kirjatapauksesta. Karjalankarhukoirista kertova lastenkirja olikin yllättävästi saanut Hopeanuolen kannet koristeeksi.

Kuvat (c) mostdarkestewolf ja Lottis

Perustiedot 

Nimi: Turren ja Tessun suuret seikkailut

Kieli: Suomi

Sivumäärä: 48

Julkaisuvuosi: 1993

Painanut: Lännen Paino, Tuorila

Takakansiteksti: Turre ja Tessu ovat karjalankarhukoiria, jotka eräänä päivänä joutuvat eroon omistajistaan. Ne joutuvat kokemaan vaarallisia tapahtumia ja tutustuvat moniin muihin koiriin. Silti ne uskovat pääsevänsä kotiin. Kuinka käy? Lue, niin saat tietää. 

Turren ja Tessun suuret seikkailut- kirjan on julkaissut Marika ja Jani Strömsholm. Kirjaan on kuitenkin jotenkin ihmeen kaupalla päässyt kuvia GNG:n animen videojulkaisusta, jotka ovat peräisin ensimmäisen kasetin kansipapereista.

Kirjasta ei ilmeisesti ole omaa ISBN-numeroa kerta siitä on tehty niin vähän kopioita. (Ja takakannen koodi taitaa olla joku muu/kirjaston oma?) 

Faneja kirjatapaus on suututtanut ja muistan, miten mietittiin jopa Future Filmin puoleen kääntymistä tekijänoikeusasioissa. Sillä kuviin ei ole välttämättä pyydetty mitään lupia tms. Mutta asia jäi tiensä päähän. Painosmäärä oli hyvin pieni, jolloin kirjalla ei ole ainakaan taloudellisesti päästy rikastumaan.

Kirjaa tiedetään mahdollisesti olevan Tampereen kaupunginkirjastossa, pääkirjastossa lasten ja nuorten osaston hyllyllä. Kaksi kappaletta ja varastossa yksi. Ja Pirkanmaan-kokoelmassa taitaa olla yksi ei-lainattava. Mutta mostdarkestwolfin kokoelmasta löytyy mm. tämä kirja. En ole tosin varma, onko hän myynyt kirjaa eteenpäin ja mikä on ylipäätään Tampereen kirjojen tilanne: onko niitä enää edes hyllyssä.

Hopeanuoli - Samurain tie

Hopeanuoli

Samurain tie
Japanpop 4/2010
Teksti: Jari Lehtinen 

Siihen aikaan, kun kukaan ei ollut vielä kuullutkaan sanaa "anime", Hopeanuoli oli jo Suomen tunnetuin eläinanimaatio. Syy oli selvä. Hopeanuolessa seikkaili pörröisiä, persoonallisia koiria. Nämä rakastettavat ja suloiset koirat taistelivat kaikin voimin yhdessä ja erikseen verta vuotaen metsän hirviömäistä tappajakarhua vastaan, jolle ihmiset eivät voineet mitään. Kontrasti hahmojen vetoavuuden ja tarinan väkivaltaisuuden välillä on jyrkkä, eikä siinä ole mitään selittelemistä. Näin tehdään draamaa.

Jostakin netin syövereistä saattaa löytää vieläkin epämääräisen Tappakaa lapset -tyylisen perinneyhdistyksen laivaseminaarin power-pointit, joissa näytetään, mitä videoiden takakansitekstit kertovat, ja niiden perään esitetään shokeeraavia kuvakaappauksia kaikkein näyttävimmistä verenhukasta, mitä animesta löytyy. Ainakin yksi asia tulee sillä todistetuksi: Hopeanuolen kriitikoilla on hallussaan sama draaman taju kuin sen tekijöillä.

"Kontrasti hahmojen vetoavuuden ja tarinan väkivaltaisuuden välillä on jyrkkä, eikä siinä ole mitään selittelemistä."

Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme
Tiikeritaitainen Gin, Hopeanuoli, koulutetaan pennusta alkaen karhukoiraksi perinteisin opein. Koiran nimi ja ulkomuoto kertovat japanilaiselle lukijalle oikopäätä asioita, joiden merkitys saattaa jäädä meille hämäräksi. Tiikeri oli samuraiden tunnus, joka edustaa rohkeuden hyvettä. Tiikeri ilmaisee myös uudistumista, parannuksia, ja zenin hyvää. Hiipivä tiikeri on se, joka pystyy kiipeämään korkeimman vuoren huipulle. Karhukoirien aatelissuvun viimeisimpänä edustajina Ginillä on parhaat ominaisuudet ja valtava vastuu sukunsa huipentumana. Hän on Miyamoto Musashi, joka joutuu luomaan uuden taistelustrategian, kun kaikki entiset ovat osoittautuneet tehottomiksi. Hän on Seitsemän samurain Shimada, joka etsii parhaat taistelukoirat puolustamaan maaseutua terrorilta.
Samurain tiessä tähdennettiin, että tosi soturi on taistelun tiimellyksessä tyyni ja hyväksyy kuoleman. Yoshihiro Takahashi tekee käsikirjoitukseen kiinnostavan korjauksen. Ginin karski kouluttaja Gohee mainitsee, että hänellä oli aikoinaan peloton karhukoira, joka sai surmansa yhdellä iskulla. Tyhmänrohkeus ei kannata. Täytyy osata vetäytyä ja hyökätä. Jäykkä muodostelma on huono, huomautti jo Musashi.

Terveisiä 1980-luvulta
Tähän asti Suomessa on julkaistu pääasiassa 1990-luvulla alkaneita sarjoja. Meikäläiselle lukijalle Hopeanuolen tyylillinen ja sisällöllinen sumeilemattomuus saattaa olla uutta. Hopeanuoli on rosoista, 1980-luvun karskia poikien mangaaa, jossa ei patsastella ja poseerata, vaan toimitaan kiihkeästi. Jokainen sananvaihto on yhteenotto ja futonilta noustaan ylös kuin maanjäristyksen ravistelemana.
Tältä kannalta Hopeanuoleen voi sisältyä suuri riski. Edessämme on terveisiä ajalta, jolloin mangassa shonen oli puhdasta shonenia ja shojo shojoa. Nykyisin nämä kaksi ovat niin sekoittuneet toisiinsa, että poikien ja tyttöjen sarjoista on vaikeaa puhua erikseen. Olisi sääli, jos Hopeanuoli osottautuisi naispuolisille lukijoille liian toiminnalliseksi ja miespuoliset lukijat kuittaisivat sen tavallisena eläinjuttuna siihen tutustumatta. Sarjan ennakkomaineen tuntien pelko saattaa olla turha.

Arvostelu on kirjoitettu mangasarjan ensimmäisen osan pohjalta.
Loppuarvio: 4/5
+ Enemmän kuin odotettu julkaisu.
- Vanhahtava.

Hopeanuoli: STP-videot

Hopeanuolesta on olemassa monia eri huumorivideoita, joista STP-videot ovat hyvä esimerkki. Netistä löytyy mm. sellaisia STP-videoita kuin "Hopeanuoli ottaa suulihuuhtelun ja kuolee", "Lumisten vuorten kumikana", "Arkipäivää Alaskassa ja "Elohopeanuoli." Näiden lisäksi on toki muitakin yksilöitä.

Olen törmännyt STP-videoihin katsomalla ensin näitä ns. tavallisia huumori- ja pilavideoita, joissa ei ole käytetty seuraavanlaisia tekniikoita: sanamiksausta, reverseä, maskausta, korvaraiskausta, stutterointia jne. Ne kun taas ovat ominaisia STP-videoille.

Olen aina nimenomaan tekniikan ja jonkinlaisen videotaiteen puolesta pitänyt STP-videoista ja siitä, miten niitä on muokattu. Tämä on nostattanut ihailua ja hämmästystä siitä, miten joku on voinut osata noin hyvin. Mutta huumori ja videon muokkaus eivät aina kulje käsi kädessä. Video voi olla todella hyvä editoimistaitojen takia, mutta itse huumoria ei ole osattu laittaa/yhdistää siihen. Joskus voi olla niinkin, että videossa on liikaa kaikkea. Mutta huumori puree paremmin.

Näihin kahteen ilmiöhin törmään itse STP-videoissa, joilloin suhtautuminen osaa olla ristiriitaista. Pidän kyseisistä videoista hyvin paljon monessa mielessä. Mutta huumorin puolesta en ole samalla tavalla varma. Niille jaksaa nauraa normaalia enemmän tietyissä fiiliksissä ja muissa mielentiloissa. Mutta jos vertaan STP-videoita tähän legendaariseen lentävä sirkkeli videoon niin, löydän jälkimmäisestä yhä sen hauskan jutun jolle nauraa. STP-videoista se saattaa kadota helpommin mm. liiallisen toiston takia ja koska kaava on erilainen verrattuna tavallisiin huumorivideoihin. STP-videoissa ei siis välttämättä ole sitä vitsiä ja huumori voi perustua pikemminkin pelkälle editoimiselle.

Yritän kyllä aina välillä etsiä, onko uusia huumori- ja pilavideoita tullut. Mutta toistaiseksi suosin enemmän näitä huumori- kuin STP-videoita. Ne soveltuvat kyllä omaksi viihteekseen myös. En kuitenkaan ajattele STP-videoista mitenkään negatiivisesti, että ne esim. pilkkaisivat Hopeanuolta. Niin vakavasti en suhtaudu Gingan fanittamiseen. Minulle on selvää, missä (oma) pilkkaamisen raja tulee vastaan ja itselläni se ei ole vielä STP-videoissa.

Haluaisin mielelläni nähdä tulevaisuudessakin lisää huumori- ja pilavideoita siinä toivossa, ettei tällainen fanitusmuoto ja kulttuuri katoaisi.

Oletko Neron veli?

Muistin vasta seuraavana päivänä, kun olin postannut löytöjä GDW:n animesta aiheen, että unohdin siitä kokonaan yhden kohdan. Voin olla kokonaan yksin tämän asian kanssa. Se ei haittaa, mutta huomasin ainakin muutamalla löytyvän vastaavanlaista mielipidettä.

Animen seitsemännessä jaksossa Weed jää kaksin Rocketin kanssa. Weed lähtee innokkaana seuraamaan jänönjälkiä ja Rocket on jo aikeissa napata hänet. Mutta eräs ruskea koira ehtii hyökätä ensin. Hän on saanut tehtäväkseen tappaa Weedin, mistä Hougen palkitsisi ruhtinaallisesti. Weed onnistuu haavoittamaan koiraa ja vielä tämän jälkeen Rocket antaa sille turpiin. Jerome ilmestyy hetken päästä ja Weed laskee kätyrin menemään.

Tässä ruskeassa koirassa vilahtaa välillä Neron piirtotyyliä ja muita piirteitä, joista alla oleva kuva on hyvä esimerkki. Nerolla on kuitenkin tähän koiraan verrattuna erivärinen turkki ja eriväriset silmät. Mutta piirtotyylistä, muista piirteistä ja silmistä tuli ainakin itselleni hyvin vahvasti mieleen Nero. Se vaikuttaa jopa samanlaiselta pikkupahikselta, joka halusi miellyttää Hougenia. Mutta on pohjimmiltaan kuitenkin pelkuri. Omasta mielestäni varsin hauska seikka animessa. Sitä suorastaan miettii, mistä moinen tapaus. Tosin onhan GNG:n animen puolellakin kuvakohtaus, jossa esiintyy Lloyd erivärisenä, vaikka hahmo onkin jo kuollut. Kenties tässäkin on hyödynnetty aiempaa materiaalia? Tai vaihtoehtoisesti piirtotyyli yhdistettynä muihin tekijöihin onnistui muistuttamaan Neroa kokonaisuudessaan. Vaikka alunperin on ajateltu luoda aivan uusi sivuhahmo.

Meteor Gin - Tuhti tietopaketti Hopeanuoli-faneille

Meteor Gin

Tuhti tietopaketti Hopeanuoli-faneille.

- Anime-lehti 6/2011, teksti: Jani Kajasrinne.

Hopeanuolen ystäviä on viime aikoina hemmoteltu jälleen oikein kunnolla. Koirasarjakuvan elävä legenda Yoshihiro Takahashi pistäytyi Suomessa tekemmässä ensiluokkaista promootiotyötä ensin Helsingissä ja sitten Tampereella.

Esiintymisen ja haastattelujen lisäksi Takahashi-sensein aivoituksia löytyi myös myyntitiskiltä, jossa oli mangan ensimmäisen osan erikoispainoiksen lisäksi näyttävästi esillä myös filosofista pohdintaa ja veikeää sanailua sisältävä tietokirja Meteor Gin.

Takahashin ajatukset tuntuvat kiinnostavan suomalaista yleisöä laajalla rintamalla. Meteor Gin on tervetullut julkaisu kaikille niille, jotka palavat halusta tietää lisää Hopeanuolen kokonaisuudesta. Teoksessa haastatellaan Takahashia, esitellään hänen avustajiaan, käydään Ginin tarina läpi pääpiirteittäin sekä esitellään kaikki tärkeimmät hahmot. Lisäksi kirjassa on analyysit tärkeimmistä taisteluista, lukijoiden 30 kysymystä syväluotaavien vastausten kera sekä hauskoja albumikuvia ja mieleenpainuvimpia sutkautuksia matkan varrelta.

Tämäkään ei vielä riitä, sillä mukana on useamman kolumnin verran koiruuksia, lautapeli, henkilökartta ja koirahoroskooppi. Erillisenä väriliitteenä on kartta, josta näkyvät kaikkien uroiden matkat halki Japanin. Meteor Gin on todella tuhti paketti jopa 192-sivuiseksi kirjaksi.

Huumorimielellä epäkohtien kimppuun

Kirjan tarokituksena lienee Takahashin halu solmia loputkin irtonaiset langanpäät yhteen ja jättää Hopeanuoli historiaan mahdollisimman selkeänä tapauksena. Me suomalaiset olemme kulkeneet pitkän matkan siitä hämmästyksen hetkestä, kun kasettianimessa suuren lopputaistelun jälkeen Riki makasi yhtäkkiä verisenä maassa.

Kirjoitin Anime-lehden 3/2010 artikkeliini esimerkkikysymyksiä, joihin olisi mukavaa saada vastaus. Vielä manhan tarinakaan ei paikannut kaikkia aukkoja, mutta viimeistään tämän kirjan jälkeen tunnen, että kysymyksiini on vastattu. Aiemmista epäkohdista hämmästyneet fanit tulevat tietämään nyt pienistäkin asioista runsaasti yksityiskohtia.

Takahashi tietää, että hänkään ei ole täydellinen. Meteor Ginissä paikataan mangaan livahtaneita lapsuksia kieli poskessa ja 80-luku mielessä. Idaten Rokusuke sanoi ryhmänjohtajansa nimen väärin, mutta voidaanko muutenkaan luottaa säikkyyn ja allensa laskevaan koiraan?

Tavallisten epäkohtien lisäksi kirjassa perustellaan myös epärealistiselta tuntuvia elementtejä, kuten puissa kiipeileviä koiria, Akakabuton kymmenen metrin kokoa sekä shinobi-koiria. Kaikkea ei tarvitsisi yrittää järkiperäistää, mutta samalla saamme tietoa mangakan inspiraation lähteistä.

Hieman toisenlainen käännösprojekti

Lukiessa esiin nousee vapaamuotoinen ja persoonallinen kieli. Kyseessä ei ole suomentajan erikoinen, vaan Takahashin omat kommentit ja puujalkavitsit. Juha Mylläri sai tällä kertaa enemmän vapaamuotoista käännettävää kuin yleensä, ja lopputulos on taattua laatua.

Ainoa kaihertamaan jäänyt asia on se, että miksi ukko on romanisoitu muotoon Gohee, mutta muuten on käytetty esimerkiksi sanoja Kouga, battouga ja Hakurou? Erityiskiitokset kääntäjälle päätöksestä jättää alkuperäiset taistelutekniikoiden nimet näkyville ja selvittää niiden tarkoitus sivuliitteinä.

Ulkoisesti Meteor Gin antaa tuntuman, jossa yhdistyvät mangapokkarin ja kirjan hyvät puolet. Jykevyys ei valitettavasti vaikuta painojälkeen. Kuten kaikissa tähänastisissa mangan osissa, myös tässä kirjassa häiritsee välillä satunnainen epäselvyys varsinkin tummasävyisissä kuvissa. Yleensä kuvat ovat kuitenkin selkeitä ja kirjaa on nautinto lukea.

Teos 3/3

Ostoskelpoinen

- Todelliset fanit osaavat arvostaa sekä viihdettä, että tietoa, ja tämä kirja on suunattu erityisesti tosifaneille. Myös uudet lukijat pääsevät tämän teoksen avulla heti syvälle Gingan maailmaan.

Julkaisu 3/3

- Ajan patinaa hohkaava piirrosjälki, alkuperäistä teosta kunnioittava rento käännös, sekä tekstin mielikuvituksellinen sijoittelu tekevät lukukokemuksesta seikkailun.