keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Vertailussa englanninkielinen Weed 3

Ylioppilaskirjoitukset ja muu kiire on siirtänyt tätä postausta jo useamman kuukauden ajan. Mutta nyt on lopultakin englanninkielisen Weedin viimeisen osan vuoro. 

Ulkonäölliset erot selviävät jälleen näistä kuvista, niitä tarkemmin erittelemättä. En ole tainnutkaan puhua mangojen kokoeroista aiemmissa osissa. Suomimangan korkeus on 17,5 cm ja leveys 11,5 cm. Enkkumangan mitat ovat 17,7x 13 cm, jolloin leveyseron huomaa selkeästi.

"This publication is fictional. This story was first published in the Weekly Comic Goraku, December 1999 - February 2000."

Suomi- ja enkkumangojen välillä oli eroja paikkojen ja numeroiden esitystavoissa. Numeroista voi tiivistää mm. sen, että toisessa versiossa niitä saattoi olla numeroin ja toisessa kirjaimin kirjoitettuna. Ja sama toisinpäin. Gayoa käytettiin jälleen kerran englanninkielisessä mangassa ja suomimangassa tuttua Vuorilinnaa. Vastaavasti Hida-vuoristo esiintyi lukuisia kertoja Northern Alpsina.
Suomennettun mangan sivulla 8 luki Ibaraki, mutta enkkumangan s. 6 Touchigi prefecture.
Daisuken tyttöystävän nimi oli suomimangassa Kazu ja enkkumangassa Kazuko. Hoilerinhan nimi muuttui suomimangassa Heuleriksi ja Demon oli enkkumangassa Damon. Myös suomimangassa Akamen kohdalle oli tullut nimike Shinobi, mutta enkkumangassa sitä ei ollut. Sen sijaan hahmoa selitettiin seuraaavasti: "Akame: A ninja dog from Iga. He was one of the best soldiers, and also Gin's closest aide."
Oli kieltämättä tylsää, ettei enkkumangan käännöksessä puhuttu Gohei Takedasta nimellä kuten suomimangan sivulla 127.
Numerollisia eroavaisuuksia löytyi, kun Kaibutsu kertoi suomimangan s. 167 tappavansa kaikki 25 laboratorion ihmistä. Enkkumangassa luku oli 23. Mutta siinä on taidettu huomioida jo aiemmat kaksi tapettua ihmistä..
Sivulla 171 kerrotaan tutkimuskeskuksen johtajan kadonneen ja löytyneen viiden kilometrin päästä. Enkkumangassa puhuttiin kolmesta mailista.

Mutta olihan pelkkiä nimityserojakin. Enkunkielinen heitteli kaikennäköistä: kiddo, punks, bastard, losers jne. Suomenkieliset vastineethan näille oli: räkänokat, rääväsuut, kirotut ja kärpäset.
Suomenkielinen käännös taisi olla hieman terävämpää lempeään enkkukäännökseen verrattuna.

Paikkojen tekstit

Sitten voisi ottaa esille mangojen tilanteita, joista on tullut käännöksen myötä hyvin erilaisia.
Suomimangan s. 9 on sitaatti: "Harvinaisen itsepäinen pennuksi", enkkumangassa vastaava on: "Are you trying to bite me? You feisty little mutt!" Ajatus lienisi sama, mutta miehen ilmettä katsoessani en itse tykkää niin hirveästi englanninkielisestä käännöksestä. Kai siinä tulee jokin ristiriita puheen ja eleiden kanssa. Lisäksi suomennettu nyt tuntuu niin paljon sujuvammalta.
Jäin myös miettimään, miten hämmentävä Smithin lause on enkkumangassa. "I've been wandering around trying to find.. Suomimanga tarttuu suoraan s. 13:"Kunhan etsin tomumajalleni viimeistä lepopaikkaa." Eli Smith ei ehkä niin halua puhua kuolemasta Melille, nuorelle elämänalulle.
Enkkumanga kertoo jo s. 14 kuvauksessa Deadly Weaponin nimen. Mutta suomimangassa tämä ns. virallinen nimi taitaa tulla vasta myöhemmin.
Sivulla 67 Daisuke ilmoittaa äidilleen tuovansa pennun hoitoon, mutta enkkumangassa hän pyytää äitiään huolehtimaan siitä.
Sivulla 192 Ben puhuu unestaan, jossa hän näki Ohun liikkuvan. Englanninkielisessä käännös viittasi vain siihen, että Ohussa alkoi tapahtua jotain. Benin sanat liittyvät hyvin vahvasti Orioninkin juoneen ja tulivuoreen. Käännöksen pohjalta tuleekin se merkitysero liittyykö se ns. tulivuoreen vai uuteen uhkaan (= koiraan =Kaibutsu, Hougen)..
Suomimangaa GB kertoo Daisuken ruokkineen häntä kahdesti (koko ajalta?). Mutta enkkumanga puhuu siitä, että ruokkimista olisi tapahtunut kahdesti päivässä. Toki voihan kyseessä olla sitten sama päivä, eikä että ruokkimista olisi tapahtunut pitkään. Hankalaa sanoa, kun mangan puolesta en itse ymmärrä kuinka kauan GB ylipäätään vietti aikaansa ihmisten luona.
Englanninkielinen manga sai Smithin näyttämään tuplasti tyhmemmältä, kun hän kysyi Keniltä olivatko ammattitappajat kyseisiä hirviöitä. Tässä versiossa Ken vastasi jo, että eivät olleet ja hän selitti myöhemmin asian uudelleen. Suomimangassa selittäminen onnistui yhdellä kerralla. Tuntui aika tyhmältä, että Smith lähti hyökkäykseen vaikka oli kuullut jo (enkkumangassa) vastauksen.

Parempilaatuisia käännöksiä oli jälleen rutkasti:
S. 13:"Tuota.. jos ette pahastu voinko tiedustella nimeänne?" "Sir, please tell me your name."
S. 35:"Vasta kuoleman lähestyessä Kagetora ymmärsi Kenin tahdon. Samoin Ken itse ymmärsi vasta nyt, mitä todella tahtoi." "Kagetora undestands Ken's true feelings.. And Ken discovers his own soul as well."
S. 55:"Weedin vihainen ulvonta oli herpaannuttanut hirviön keskittymisen." "Weed's growl broke the force of the monster."
S. 76:"Sinunlaisesi korston raahaminen ylös oli iso urakka." "It wasn't easy to yank your big butt up here."
S. 133:"Sinuun törmääminen oli takuulla naula arkkuuni." "I guess my luck ran out the day I met him."
S. 172:"Mekään emme tosin jää imemään peukaloitamme!" "But isn't gonna make us sit back and relax!"
S. 180:"Gin tulee kuulemma rangaistusretkikunnan kanssa!" "Gin got mad and decided to pay them back."
S. 191:"Älkää antako niiden kuroa kaulaa!" "Don't let them go infront of us."
S. 214:"Ette siis ottaneet opiksenne, kärpäset.." "You incorrigble losers.."

Koin myös enkkumangan käännökset "how to be a reald dog" kovin kömpelöinä, jos suomennettuna näillä viitattiin miehisyyteen/soturuuteen.

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Anime- vs. manga-kuolema

Ginga-hahmojen kuolemille on esitetty erilaisia versioita, jolloin halusin miettiä animen ja mangan toteutuksen väliltä. Kumpi näistä viekään voiton. Hougenin kuolemaa en ottanut tähän mukaan, sillä siitä löytyy postaus täältä.

Neron kuolema
Animessa Nero selittelee Hougenille, kuinka he hävisivät Ginille, Johnille ja Akamelle. Hougen ei ole kuulevinaan alaisensa puheita ja pyytää tätä tulemaan kopperoonsa. Hougen potkaisee Neron muiden joukkoon ja koiran kaula vuotaa verestä, jonka jälkeen Nero kuolee pian.
Tilanne on mangassa hieman samanlainen, kun Nero on jälleen kokenut tappion. Tällä kertaa hän on niin katkera, että kertoo haluavansa katkoa Giniltä ja muilta jalat ja virtsata heidän päällensä. Hougen saa tästä oivan idean, jolloin Nerolle toteutetaan vastaavanlainen kohtelu.

Pidän animen kohdalla siitä, miten hyvin Hougen pelasi Neron hyväuskoisuudella ja luottamuksella. Hahmon tapattaminen tapahtuu nopeasti ja kiehtovasti, kun se hoituu vain neljän seinän sisässä. Se ei kuitenkaan pysy muilta alaisilta salassa, jolloin Neron ulos potkaisemista voisi kehua tyylikkääksi.
Mangan versio saa minut taas puolelleen ironiassa ja miten Neron puheet kääntyvät häntä vastaan. Toteutus on raaka ja kuvaa hyvin Hougenin julmuutta. Mutta en kuitenkaan pidä siitä, ettei Hougen juuri tee mitään. Ainoastaan virtsaa alaisensa päälle. Vastaavanlaista toimintaa nähdään myös esim. Rocketin veljesten kohdalla, jolloin on vaikea valita animen ja mangan väliltä. Animen toteutus voi kenties ollakin liian lälly, jolloin olen mangan puolella. 

 Northin kuolema
Niin animessa kuin mangassa Northin tehtävä on saatella Weed Torahampaan uumeniin. Mutta hänet tapetaan eri tavoin. Mangassa koiran pää purraan irti ja animessa kurkku raadellaan auki.
Manga saa pisteitä siitä, miten Northin ns. viimeinen vaihe näytetään. Eli Kaibutsun hampaat ovat kiinni koiran kurkussa. Anime näyttää vain hirviön lähestymisen. Mutta animessa pidän siitä, että Kaibutsun voi tietää olevan läsnä, kun hän erottuu mm. silmiensä puolesta. Manga taas ei ole tähän ihan kiinnittänyt huomiota.

Kumpaakin tappamistapaa voi katsoa, vaikka mistä näkökulmasta. En sanoisi kumpaakaan toista huonommaksi, mutta voisin kuvitella Kaibutsun turvautuvan nimenomaan enemmän kurkun auki raatelemiseen kuin pään irti puremiseen. Ammattitappajan pään irti repiminen kuvaakin enemmän teon raakuutta, jolloin olen sen kannalla
En vastaavasti ole innostunut viiltokuolemasta siinä mielessä, miten sitä käytetään jo Northiin ja Neroon.

Tokimunen kuolema
Ginin kaksoisolentona tunnettu Tokimune kuolee animessa, kun hän puolustaa Weediä hengellään. Kaibutsu nimittäin viiltää koiralle kolme arpea kylkeen ja tappaa Tokimunen puremalla selkärangan poikki. Mangassa ihmiset jahtaavat koiria metsästämisen merkeissä, jolloin Tokimune ammutaankin Hidetoshin toimesta.

En rehellisesti sanottuna keksi, mitä hyviä asioita mangan versiosta voisi löytää. Koen Tokimunen ampumisen hirveäksi, sillä se vastaa kamaluudessaan Ginin tapattamista. Hidetoshin osallisuus siihen ei tee asiaa myöskään yhtään paremmaksi. Eli mielestäni animen versio vastaa enemmän sitä, miten Gin olisi nimenomaan toiminut. Vaikka Tokimunen taidot toisaalta masentavatkin kuten sekin, miten hänen kauttaan tulee ikävä ajatus siitä, ettei Gin pärjäisi. Tämä tekee kuolemasta entistä nolomman. Mutta Weedin ja Ginin kohtaaminen on kuitenkin isoa asia GDW:ssä, jolloin anime kuvastaisi heidän suhdettaan. Sekä sitä sankaruutta ja urhoollisuutta mitä Ginistä löytyy.

Rocketin veljesten kuolema
Hougen saa tietää Rocketin puolen vaihdosta, mutta hänen veljensä palaavat takaisin johtajansa luo. Uskollisuus ei merkitse mitään, sillä he ovat yhtä syyllisiä kuin veljensä. Animessa Hougenin joukot tappavat heidät piiritettyinä. Mangassa Jet tapetaan ensin ja sen jälkeen Hougen tappaa Missilen.

Manga-versiossa en oikein pidä siitä, miten nopeasti ja yksittäisillä iskuilla koirat saadaan tapettua. En tiedä oikein mitä ajatella siitäkään, että Jet tapetaan ensin ja sitten suunnitelma muuttuu siten että Hougen tappaa Missilen. Animen suhteen olen kuitenkin pettynyt siinä, miten se on kuvattu. Hougenin joukot puskevat vain päälle, jolloin koirat kuolevat pikemminkin liiskatuksi tulemiseen. Jos anime olisi näyttänyt tapattamista vähän paremmin - voisin jopa olla sen puolella. Mangassa kaksikko pääsee erottumaan joukosta ja heillä on nimenomaan tilaa hyökkäyksille. Tämä luo Jetille ja Missilelle jopa mahdollisuuksia ja taistelun tuntoa, kun he eivät noin vain alistu kohtaloonsa. Näiden vapauksien myötä pidän manga-versiota parempana.

Blogger ei suostunut enää ottamaan tähän postaukseen muita vaihtoehtoja mukaan. Teen tästä toisen osan, jossa käsittelen mm. Sakuran, Toubein, Kuron ja Stonen kuolemaa. Voi olla, että kuolemissa ei ole varsinaisia eroja. Mutta haluan verrata myös esim. kuolinpaikkaa tai kuoleman tunnelmia.

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Thaimaalaista mangaa

Satuin löytämään Ginga-mangaa thaimaaksi, jolloin en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Nämä mangat ovat kiinnostaneet minua jo pitkään erilaisuuden, kielen ja harvinaisuuden osalta. 

Löysin siis thaimaaksi Gamun, Rikin, kolme Weedin ja kolme GNG:n mangaa. 
Gamu sisältää sekä ensimmäisen, että toisen osan. Siinä on kokonaisuudessaan 328 sivua. Etu- ja takapuolella on hyödynnetty samaa kuvaa Gamusta ja Randosta oranssisessa maailmassa. Rikin kannessa on karhukoirasukupolvea: Riki aikuisena ja pentuna sekä Gin ja Weed. Toisella puolella on suuri lähikuva Weedistä, Sasukesta, GB:stä ja Jeromesta tarpomassa lumihangessa. Sama löytyy alkuperäisenä niin japanin- kuin suomenkielisestä Rikistä. Oma thaimaalainen yksilöni oli tullut kontaktimuoveissa ja manga on nidottu yhteen narulla. Tässä oli huomattavasti valkoisemmat sivut kuin Gamussa, jonka sivut olivat kellertävät. Sivuja Rikissä on 196 ja sen jälkeen on pari mainosta jostain muista sarjoista.

En tiedä, miten GNG:n mangat on numeroitu. Ginin, Daisuken ja karhun kuvalla varustetussa lukee numero 2. (8). Vertasin tätä mangaa alkuperäiseen japaninkieliseen julkaisuun ja löysin kuudennen osan sivulta 52 kohtauksen, josta thaimaalainen manga alkaa. Manga taas päättyy sivulle 178. Tällöin thaimaalaisesta jää puuttumaan kohtaus, jossa Gin lähtee Kurojakin perään.
Seuraava omistamani osa on numero 3 (9), joka jatkuu Kurojakin perään lähtemisestä. Vertailin tätä osaa GNG:n japaninkieliseen seitsemänteen osaan, jolloin thamaalainen päättyisi sivulle 125. Siinä Akatora törmää Musashiin juostuaan pakoon vuoristokoiria. Tässä kannessa on Ben, Koga, Akame, Gin ja Smith sinivihreällä taustalla.
Numerossa 5 (11) komeilee Gin keskellä ja hänen vierelleen on kuvattu laumaa. Manga alkaa noin GNG:n japaninkielisen kahdeksannen osan sivulta 74, jossa Sniper on käynyt kiinni Ginin kurkkuun. Manga päättyy yhdeksännen osan sivulle 27, jossa Gin ja Smith ovat päätyneet Benizakuran luo.
Jokaisessa mangassa on vain 128 sivua, jolloin ne näyttävät todella ohuilta. Mutta ovat kuitenkin melko näppäriä, kun eivät vie hyllystä paljoa tilaa.

Weedistä omistan osat 1,2 ja 4 thaimaaksi. Ensimmäisessä osassa komeilee Weed ja hänen taakseen on kuvattu Suurta taistelua, kun Akakabutokin on päässyt kanteen. Akakabuto ei ehkä kuulu tähän sarjaan, mutta voihan sitä ensimmäisessä osassa kuvatakin.
Toisessa osassa on Weed, Kagetora, Ken, Mel ja GB. Kansi pohjautuu alkuperäiseen kanteen, jolloin hahmojen asennot ovat samat. Thaimaalaiseen kanteen on tosin lisätty yläkulmaan Kaibutsu ja salamointia.
Neljännessä kannessa on Weed, Ken ja Kagetora Torahampaan äärellä.
Thaimaalainen yllätti positiivisesti siinä, että se päättyi ja alkoi samalla tavalla kuin alkuperäinen. 
Sen sijaan Takahashin nimeä oli kirjoitettu masentavasti väärin, muotoon Yoshihiro Tanahashi tai Yoshihiru Tanahashi.
Takakansiin oli laitettu eri anime-sarjojen hahmoja ja takakansista on vastannut (c) Ova. Etukansien puolella taas vilahtaa nimi Apache Comic ja sen yläpuolella on lintumainen logo. Myös Ova löytyy etukansista.
GNG:n kansista ei löytynyt muita tunnistettavia nimiä kuin Yoshihiro Takahashi.  Rikistä löytyi New Project Comics ja Touch Studio. Gamusta löytyi tekstit Weekly ja Vibulkij Present.

Gamussa ei ollut sisällöllisesti laitettu mitään hienouksia: mainoksia tai muutenkaan erilaisia kuvia. Muissa mangoissa oli joitain mainoksia, mutta ei myöskään mitään erikoisempia kuvia. GNG:stä taas löytyi joitain yksittäisiä mustavalkoisia kuvia, joita ei mielestäni ollut alkuperäisessä mangassa. Lisäksi näiden osien sivuilta saattoi löytyä yksittäistä hyppäävää Giniä tms. haahuilemassa sivulla. Benistä ja Crossista oli yksi vastaavanlainen.

Minun on kai turha ruveta yksitellen erottelemaan jokaisen mangan kuntoa. Mutta voin näin tiivistetysti sanoa, että Weedin ensimmäinen ja toinen osa tuottivat näistä hieman pettymystä. Toisen osan GB:stä näkyi alta hieman pahvia ja kansissa oli muutenkin erilaisia viiruja. Viirut eivät varsinaisesti minua häirineet, vaan miten paperi ns. taittui helposti näiden kohdalta. Mutta muuten osissa oli nättiä iän tuomaa kulumaa, mitä ihailin muissakin thaimaalaisissa mangoissa.
GNG:n osat eivät oikein tykänneet taittelemisesta valokuvien ottamista ajatellen. Mutta kyllä saumat riittävästi tuota käsittelyä kestivät. Myöskään kuvat eivät olleet mitenkään pahasti haalistuneita, vaikka sellaisiakin löytyi.

 Tässä vielä kuvia

torstai 16. huhtikuuta 2015

Korealainen tunnari

GNG:n tunnarista on olemassa myös koreankielinen versio. Korean tunnari eroaakin japanilaisesta mm. rytmillisesti, kuvien ja kohtausten osalta. Alkuperäisessä tunnarissa laulaa Takayuki Miyauchi, mutta koreankielisessä saamme kuulla lapsen lauluääntä.

Törmäsin tähän tunnariin aikoinaan Ginga-foorumeilla, kun se herätti monennäköistä keskustelua. Itse en vielä tuolloin voinut sietää kyseisen lapsen lauluääntä. Etenkin tietyt tavut korkealta laulettuna kuulostivat erittäin hirveältä ja korkea ääni kävi ikävästi korviin.
Nyt vuorostaan ajatus lapsesta laulamassa GNG:n tunnaria on kovin mieleinen ja hellyyttävä. Näin ollen sarjaa tulee jälleen katsottua näkökulmasta, jolloin itse näki Hopeanuolta ensimmäistä kertaa. 
Nykyisin koreankielinen tunnuskappale on minulle kuunneltavaa settiä. Vaikka korkeat äänet voivat yhä särähtää korvaan.

Pidän siitä, miten tunnari alkaa sujuvasti tähdenlennon? jälkeen. Korean versio on omalla tavallaan paljon hidaskulkuisempi kuin alkuperäinen. Vastaavasti siinä ei ehkä ole niin useita rytmejä. Mutta pidän sitä hyvänä asiana, että koreankielinen on lähtenyt aivan omaan suuntaansa.
Koreankielisen tunnarin kohtauskuvat ovat oikein hienoja ja en oikein ryhtyisi vertailemaan niitä alkuperäisen kanssa. Mielestäni ajatus pysyy samana eli tunnari onnistuu kuvaamaan koirien matkaa. Mutta jään kuitenkin miettimään, onko korean versio turhankin spoilaava. Eli paljastaako tunnari liikaa, kun Gin alkaa tehdä ZTB-iskua ja sen vaikutusta näytetään. Voisiko tuo mahdollisesti viedä nautinnon ellei jopa jännityksen siitä, miten Akakabuto tarkalleen ottaen voitetaan.. Näin ajattelisin ainakin ensimmäistä kertaa ajatellen. Sen jälkeen onkin sama, esiintyykö tämä kohtaus tunnarissa vai ei.

Korean tunnari on siis kaikin puolin ihan kiva, vaikka se on niin vieras alkuperäisen tunnarin ja sen voimakkuuden takia.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Hopeanuolen esittelyä muille?

Sarjaan intohimolla suhtautuvana ihmisenä mietin välillä, voisinko saada muitakin kiinnostumaan siitä. Vai olisiko yrittämiseni epämiellyttävää tuputtamista, mikä vain lisäisi sarjaan kohdistuvaa jyrkkyyttä.

Omalla perheelleni en ehkä enää ryhtyisi esittelemään Gingaa. Uskoisin, että perheeni jäsenillä olisi edes jonkinlainen yleisnäkemys siitä, mitä GNG:ssä ja GDW:ssä tapahtuu. Se riittää minulle tällä hetkellä oikein hyvin. Myönnän kuitenkin, että minua häiritsee se etteivät kaksi vanhinta siskoani ole nähneet kuin animet.
Vanhempani taas ovat oman käsitykseni mukaan nähneet leikattua jonkin verran. Muistan miten leikkaamattomat ostaessani he olivat aivan äimänkäkenä, kun eivät ymmärtäneet versioiden eroa. Ymmärsin heidän puheistaan, että GNG perustuisi lähinnä sille miten Gin kostaa isänsä kuoleman. Ja tämä lieneen tiivistäisi koko GNG:n ajatuksen. GDW:n ajatus lienisi se, miten Weed lähtee matkalle pelastaakseen isänsä.
Tuon GNG:n ajatuksen haluaisin ehdottomasti korjata katsotuttamalla heillä leikkaamattomat. En kuitenkaan usko, että muiden jatko-osien avaamisilla olisi sen kummempaa merkitystä. Niistä kun tietomäärä on niin olematon ja Hopeanuoli on kuitenkin sen kaiken alku ja juuri.
Pikkusiskoni kohdalla asiat ovatkin paremmin, kun hän on nähnyt animet ja lukee mangaa. Siskoni on ylipäätään osoittanut Gingaa kohtaan kiinnostusta, minkä on mielestäni pitänytkin olla lähtökohta. Näiden pohjalta hän saakin itse rakentaa omaa faniuttaan, mihin suuntaan haluaakaan.

Oma kaveri- ja tuttavapiirini onkin jännempi juttu. Sieltä löytyy tapauksia, joita voisin nimittää edes jotenkin faneiksi. Jokaisen kanssa voin siis puhua Gingasta ja esitellä uusia asioita sarjaan liittyen. 
Yhden kaverini suhteen, jonka kanssa olen ollut yli 10 vuotta ystävä, olen miettinyt josko vielä joskus esittelisin Weediä ja katsoisin leikkaamattomat hänen kanssaan. Ystäväni tietää kyllä Hopeanuolen ja Weed voisi nostattaa tätä kipinää. Kenties jopa jonkinlaiset mahdollisuudet olisivat olemassa, kun kaverini on hurahtanut viime aikoina Miyazakin anime-elokuviin.
Eräs serkkuni on armoton koirapiirtäjä, minkä takia haluaisinkin luetuttaa hänellä mangaa. Mutta muistan, miten joskus asiasta maininneena hän kertoi, ettei ole oikein mangan lukijaihmisiä. Animet siis riittävät serkulleni oikein hyvin, jolloin asiaan onkin vaikeampaa puuttua.

Juttelen sarjasta päivittäin erilaisille ihmisille ja esittelen näin ollen uusia asioita siihen liittyen. Mutta varsinaiseen faniksi käännyttämiseen en ole vielä ryhtynyt ja en tiedä tarvitseeko minun. Haluaisin saada ihmisiä pikemminkin kiinnostumaan Gingasta, mikä olisi huomattavasti tärkeämpi tavoite. Ja onkin vaikeaa löytää ihmisiä, jotka haluaisivat ottaa sen vastaan. Sen takia en pyri omalla toimillani tuputtamaan Gingaa ja arvostan ihmisten fanitustapoja, joihin en yritä puuttua.
Tulen tulevaisuudessa ainakin katsomaan siskojeni lapsien kanssa animet ja seurailen heidän intoaan. Jos he haluavat minulta mangaa niin annan kyllä ja vahvistan kiinnostusta omalla tuellani muutenkin.
Tulevaisuudessa tulen tapaamaan myös uusia ihmisiä, joille saan avata Gingan ja minun suhdetta. Sekin on jo sarjan esittelyä siinä ohella. Mutta olen ylipäätään avoin vastaavanlaisille tilaisuuksille kuin mitä mahdollisesti siskojeni lapsien kanssa. Gingaa tuntemattomille.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Pyhän Mämmin Vartijat

Weed-animen ilmestymisen aikoihin elin hyvin vahvaa Youtube-kautta. Katseskelin paljon Gingaan liittyviä musiikki- ja pilavideoita ja toteutin näin faniuttani. Varsinaiset ja pidemmät pilailusarjat olivat kuitenkin muihin videoihin nähden harvassa. Pyhän Mämmin Vartijat onnistuikin säväyttämään sillä, miten oltiin tehty jotain uutta, mutta vanhaa.

Pyhän Mämmin Vartijoita on kolmisen jaksoa ja ne ovat pituudeltaan viidestä kuuteen minuuttiin. Ensimmäinen jakso on ladattu 1.7.2006, toinen 3.8.2006 ja viimeinen vasta 27.3.2008. Tunnarina nähdään Moonsorrowin Pakanajuhla. Virallisista dubbaajista en osaa sanoa varmaksi kuin, että sarja on toteutettu ainakin kahden hengen voimin. Oikolaisen ja Maurin kautta. Tosin Rapapappa liittyy dubbaajaksi toisessa ja kolmannessa jaksossa.

Ensimmäinen jakso alkaa siitä, kun Genba on kuolemaisillaan haviteltuaan tätä pyhää mämmiä. Sen jälkeen siirrytään Ohun sotureiden puolelle. Akame tuo viestiä siitä, miten heidän mämmiä on yritetty varastaa. Itiö, alias Kyoshiro saa tehtäväkseen soluttautua vihollisen laumaan. Itiölle tulee väistämättä ongelmia, kun hänellä ei ole hakupapereitaan mukana. Kiista mämmistä jatkuu, kun Ohun soturit ja Kamakirin joukot taistelevat keskenään. Taistelun päätyttyä lähdetään jälleen pitsalle. Itiö jatkaa isänsä kanssa etenemistä muiden luo. Pyhän mämmin tarinaa valoitetaan hieman ja sen vartioiminen on sotureille elintärkeää. 

Itse pidän onnistuneimpana asiana sarjan tunnaria, joka on Pyhän Mämmin Vartijoiden parhautta. Vastaavasti pilasarjan keskellekin on osattu valita oivia kappaleita kuvaamaan tilanteita.
Muistan, miten sarjan ensimmäisen kerran nähneenä, siinä 11-12-vuotiaana tuli paljon hihiteltyä ja naurettua PMV:n keskinäiselle tilannekomiikalle. Miten seuraavia kommentteja ei osannut odottaa, jolloin vitsin yllätyksellisyys osasi naurattaa. Erilaiset ääninäyttelytavat ja ns. mikkiin huutamiset olivat myös jotain legendaarista näiltä ajoilta.
Täytyy sanoa, että PMV on onnistunut hyvin mm. leikkaustyössä, jos katselee näitä Itiöön liittyviä kohtauksia. Toubeita ei ole otettu mukaan ja turhia taisteluita, joihin Kyoshiro on liittynyt, on otettu pois. Tämä on pistänyt mutkia mukavasti suoriksi ja tehnyt juonestakin sujuvampaa.
Ensimmäisen jakson parhain läppä liittyneen juuri näihin hakupapereihin ja niiden puuttumiseen. Kenties siksi, miten koen sillä olevan jotain selittämätöntä yhteyttä anime-versioon.
Ehdottomasti omia suosikkejani näin dubbaukset puolesta ovat Hougen, Weed, Hiro ja Mel. Heitä jokaista on kärjistetty hieman. Hougenin ja Weedin kohdalla se ei ole vaatinutkaan onnistuakseen dubbaajilta kovin erikoista äänenlaatua. Hiro ja Mel ovat taas näitä kahta vahvempia äänessä. Hiro kuulostaa juuri sellaiselta vanhalta köriläältä kuin onkin ja Mel dramatisoi turhan paljon.

Mutta kuitenkin näin 7-9 vuoden jälkeen sanoisin ettei PMV:n huumori iske minuun. Näille läpille nauraminen olisi nimittäin ylivoimaisen vaikeaa. Vaikka Hopeanuolen STP videoille saattaisin jopa nauraa yön pimeinä tunteina (väsyneenä). Samaa en voisi odottaa tapahtuvan PMV:n kohdalla.
Huomasin, että näin uudelleen PMV:tä katsoneena, aloin kyllästymään tähän isäläppään. Eli vaikka isän ja pojan suhdetta korostettaisiin Gingassa, en vain osaa pitää pilasarjan Kyoshiron ja Ginin suhteesta. Lisäksi näitä kahta ei saatu toimimaan pilasarjassa (yhdessä) riittävän hyvin. Tämän huomaa etenkin kolmatta jaksoa katsoessa, jolloin läppä ja koko suhde alkaa rakoilemaan.
Itse tarina pyhästä mämmistä menee ainakin itseltäni helposti ohi suuren infomäärän takia. Eli siihen liittyi hyvinkin sellaisia asioita, joita en tajunnut ja omia ristiriitaisuuksiaan. Olisin halunnut, että tarinassa olisi selvitetty sitä, miten/miksi Hougenin puoli nimenomaan havitteli mämmiä. Tarinasta jää sellainen kuva, että kiista olisi ollut vain Ohun sotureiden välillä..
Irtonaisina asioina ihmettelen myös sitä, ettei esim. Hougenia nimetty. Jos kuitenkin Weediä pidettiin Spiidinä ja Hougen tuli muutenkin pilasarjana vahvasti esille. Sen sijaan Batt sai nimekseen Tuffe..
Tässä pilasarjassa häiritsee siis kieltämättä tietynlainen sekavuus, mikä liittyy juoneen. Ja tavallaan sarjakin herättää sellaisen kysymyksen, onko sitä edes?
Mutta juonen kannalta hyvänä asiana tuli nimenomaan Kamakirin ja Weedin joukkojen taisto. Tästä voisi nimittäin jatkaa siihen viralliseen taisteluun pyhästä mämmistä, jossa Hougen ja Weed olisivat toisiaan vastassa. Se riittäisi pelastamaan PMV:n, joka on kuitenkin projektinaan jäänyt kesken.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Julistepäivitystä

Ostin Urumista viime viikolla GDW:n animea mainostavan julisteen. Kyseisestä julisteesta olen haaveillut pitkään ja säästin tarjouksen kautta pari kymppiä. Julisteita minulla ei ole tullutkaan nyt vastaan, kun omistan mm. kaikki kangasjulisteet.

Juliste on aivan upea, vaikka Weedin tuttu asento kyllästyttää. Se nimittäin esiintyy jo pyyhkeessäni ja Dohatsutenin levyn kannessa. Mutta tuolla ei ole väliä, kun julisteen Weedin värit ovat paremmat kuin mitä esim. pyyhkeessäni. Sen sijaan vauhtiviivoissa kulkevat Weedin ystävät tekevät tästä entistäkin paremman. Oikeaa silmänruokaa.
Julisteen kunto on erinomainen, vaikka pientä kulumaa onkin vasemmassa reunassa. Takana on myös jotain tekstiä japaniksi, mutta se ei näy etupuolelle. Vasemman reunan kulumiakin tuskin huomaa kauempaa ihasteltuna/kuvattuna.
Juliste ei ole tällä hetkellä seinälläni, vaan kiinnitin sen kuvan ottamista varten. En osaa näes päättää haluanko esim. kehystää julisteen vai pidänkö vain nastoilla kiinni. Sama ongelma on myös muiden paperijulisteiden kanssa.

Mutta tämä GDW:n juliste ei ole suinkaan ainut, joka minulta löytyy. Minulla on myös yksittäisiä julisteita ja mangojen välissä tulleita yksilöitä.

Alla oleva on GDW:n taidekirjasta ja oikealle puolella alkuperäinen japaninkielisestä julkaisusta.

Gamun toisesta julkaisusta löytyy seuraavanlainen juliste, jonka olen kuvannut etu- ja takapuolilta.

Meteor Ginin japaninkielinen julkaisu molemmilta puolilta ja lisäksi suomenkielinen julkaisu. Minulta löytyy suomenkielinen julkaisu kahteen kertaan, sillä olen ostanut kaksi Meteor Giniä.

 Tälle riitti vain yksi puoli, antaa alkuperäisen puhua puolestaan.
 Hopeanuolen 10. osan mukana tuli aikoinaan juliste GNG:n 9. ja 10. osan kansista.

Hopeanuolen 1. ja 2. osaa myytiin aikoinaan tuplapakkauksena, jonka mukana sai julisteen näiden osien kansista.

Seuraavan julisteen olen saanut yhdistyksen jäsenlehden, Tähdenlennon toisesta numerosta. Kuvan on piirtänyt Isis.
Tähän väliin hieman kangasjulisteita, jonka jälkeen jatketaan GNG:n 4. julkaisun mangojen julisteilla. Osa on vähän pienempää ja loput keskikokoisia tai suurempia.

GNG:n neljännen julkaisun toisessa mangassa on etupuolella kuva Ginistä ja Daisukesta ja toisella Ohun soturit suremassa Benin "kuolemaa."

Neljännessä mangassa komeilee juliste Ginistä ja Mutsun valtiaista sekä Ginistä ja muusta porukasta.

Viidennessä osassa on Ohun soturit pentuina ja Benizakura.

Susiosan ensimmäisessä osassa on juliste Shugasta ja Akamesta sekä muista susista ja Ohun sotureista.
Susiosan toisessa osassa on juliste Ginistä Takahashin nimikirjoituksella ja punainen juliste Akamesta, Ginistä, Benistä, Kurotorasta ja Retsugasta,

Olisi upeaa löytää vielä esimerkiksi tämän kuvan ensimmäisellä rivillä oleva juliste leikkaamattomasta kannesta. Myös sen viereisestä Pachinko- ja Ginin lauma julisteesta haaveilen. Mutta ehkä vielä joskus. Seuravaa juliste taitaa tulla Tähdenlennon kolmannesta numerosta, jossa on Antun tekemä juliste. Jahka vain jäsenlehti ilmestyisi Hopeapuotiin myytäväksi.
(c) Blogini manga- ja animekuvia saa käyttää. Sama koskee myös yksittäisiä oheistuotekuvia.