maanantai 30. maaliskuuta 2015

Hopeanuolen Tomodachi 3 vuotta

Hopeanuolen Tomodachi täyttää tänään 30.3.2015 kolmisen vuotta ja yritin miettiä, miten tämä voisi näkyä blogissa.

Aiempina vuosina en ole tehnyt mitään erikoista, vaan olen pyrkinyt keskittymään aiheisiin. Tämä siksi, että haluan pitää muitakin päiviä yhtä tärkeinä. 
Ensimmäisen vuoden tullessa täyteen blogini ei ollut vielä jaloillaan ja Tomodachi pyöri vain kymmenisen ihmisen voimalla. Toisen vuoden kohdalla taas oltiin ylitetty parikymmentä lukijaa ja kehitys on ollut hyvä. Ei sillä, että lukijoiden määrä olisi tärkeä, vaan että erilaisia ja uusia aiheita käytäisiin oikeasti läpi. Viime vuonna näihin aikoihin mietin sitä, että tekisin Ginga-blogeille yleisesti ottaen omat Facebook-sivut seuraavana vuonna. Eli sen idea olisi käytännössä vain mainostaa uusia tekstejä Kaksoissolan nurkkauksen tapaan. En osaa vieläkään sanoa tekisinkö näin. Facebook vain kiinnostaisi tällaisena mahdollisuutena.

Olen ollut melkoisessa pyörteessä aina viime syksystä tähän päivään. On ollut kirjoituksia, kouluun hakemista, autokoulua ja muita omaan elämääni liittyviä uudistuksia. Nyt voin ainakin siinä mielessä huokaista helpotuksesta, että kirjoitukset ovat ohi ja stressin määrä on vähintäänkin puolittunut. Näin ollen Gingan kanssa minulla ei ole ollut samanlaista läsnäoloa kuin mitä parhaimmillaan. 
Akamea ja suomimangaa on tullut ostettua aktiivisesti. Mutta keräilyyn en ole niin hirveästi laittanut rahaa ihan vain tiedostaen, että olisi pesämunaa itsensä elättämiseenkin tulevana syksynä. Mutta kesä tietää taas perinteistä Hopeanuolen ja Weedin uudelleen katsomista, joten jospa se aktiivinen kausi tästä alkaisi taas jotenkin.

Ehkä eniten kaipaisin kommentteja siitä, miten Akamen juonitiivistelmiin suhtauduttaisiin, jos niitä alkaisin postata. Olisi nimittäin hyvä tilaisuus itsellenikin pysyä tästä sarjasta perillä. Sekä jos haluaa vinkata aihetta suuntaan, jos toiseenkin.

Kiitän kuitenkin blogini lukijoita näistä ja tulevista vuosista. Kiitos.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Spoilaaminen

Spoileri tarkoittaa sarjaan liittyvää juonipaljastusta. Juonipaljastus voi olla hahmon kuolema, uusi hahmo ja kaikkea muuta mahdollista, josta ei ole tiedetty etukäteen. Näin ollen saattaisi olla hyvä asia varoittaa mikäli oma viesti sattuisi sisältämään juonipaljastuksia. 

Gingan suhteen altistan itseäni mielelläni juonipaljastuksille. Eli hakeudun lukemaan uutta tietoa esim. Akamesta tietoisesti spoilautuen. Arvostan kuitenkin sitä, että ihmiset ovat saattaneet merkitä viesteihinsä varoituksen juuri spoilereista. Oli kyse sitten Akame-sarjasta tai jostain Ginga-hahmon kuolemasta. Omalla kohdallani tämä ei siis ole haitannut, jos on jätetty varoittamatta spoilerista. Itse keskusteltava aihe tai alue voi toki mahdollisesti viitata siihen, että spoilauksia saattaisi olla. Eli voisi olla outoa ja ellei jopa törkeää, että viestiin  upotettaisiin esim. manga-hahmon kuolema. Vaikka puhe olisi näin kärjistettynä Sasuken kaulapannasta. Mutta ajattelisin, että lukijalla on oma vastuunsa siinä mitä ja missä lukee. Eli hän ei voisi syyttää muita tullessaan spoilatuksi, jos on ne ovat olleet hyvin mahdollisia. Mutta viestien sisällöissä olisi silti hyvä ottaa muutkin huomioon, ettei siellä möläytettä mitä vain varoittamatta.

Ginga-foorumeilla on saanut vapaasti puhua animeista sekä mangoista, jotka ovat jo ilmestyneet. Sen sijaan Orionin, Akamen sekä muiden ilmestymättömien osien kanssa ollaan oltu varovaisempia. Mielestäni tämä on varsin toimiva menetelmä ja en sinäsä ymmärtäisi sitä, jos animea pitäisi spoilata. Juuri animenahan sarja ja sen juonenkäänteet ovat tulleet tutuiksi, kun suomimanga on seurannut vasta myöhemmin. Vaikka voihan esim. Weedin kohdalla olla niin, että mangaan on tutustunut ennen animea. Mutta yleislähtökohta on kuitenkin se, että kaikki on lähtenyt nimenomaan animesta.
Koska Orionista ja Akamesta ei ole animea niin sarja ei tavoita kaikkia samalla tavalla ja tehokkaasti. Japaninkielisenä mangana kaikki onkin paljon suppeampaa, jolloin spoilausten välttämättömyyden voi ymmärtää.
Ilmestymättömien mangojen kohdalla on vähän sama juttu. Omissa sanoissaan tulee syystäkin olla tarkka, sillä kaikilla ei ole samanlaista tietoa sarjasta/mangasta x. Ja jotkut voivat haluta saada sen suomimangan muodossa. Eli minusta on hyvä, että jos japaninkielisestä mangasta puhutaan, siinä spoilataan. Mutta suomimangan yhteydessä ei enää tarvitse, koska siinä tulee jo lukemisen vastuu.

Juonitiivistelmien yhteydessä olen ilmoittanut aiheen sisältävän spoilereita. Mutta esim. Takahashin haastatteluiden kohdalla en ole tehnyt niin, vaan olen siirtänyt vastuuta lukijalle. Kenties sen takia, miten aihe on niin vapaa, ettei spoilaantuminen välttämättä tule kysymykseen.
Kuolemia en myöskään ole ottanut esiin, vaikka mangat olisivat kuinka ilmestyneet etukäteen. Ne ovat sen verran isoja spoilereita siitä huolimatta.
Itse en pidä uusia hahmoja niin isoina spoilauksina, jos hahmosta paljastetaan vain nimi. Tietysti asia on aivan toinen, jos muutakin tietoa tulee.
Muuten menen keskustelufoorumien sääntöjen ja alueiden mukaan. Pitäen oman harkintakykyni ja muiden huomioimisen mukana.

Luulenpa, että spoilerien kautta sarjoja tulee katsottua aivan eri näkökulmasta. Itselleni se on sangen nautinnollinnosta ja tietynlainen tyytyväisyys leviää, kun tuntuu olevan asioista edellä. Toki sitten sarjaa uudelleen lukeneena voi olla tylsää muistaa asioita. Mutta itselläni se ei ole vielä kääntynyt  ikävästi vastaan.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Erot animeen (Weed, osa 9)

Animen ja mangan eroavaisuuksia toisistaan, kun vuorossa on Weedin yhdeksäs osa.

Hougenin ja Johnin taistelu
Animen ja mangan taistelunkulku ei järin eroa toisistaan. Hougen höykyttää Johnia mangassa raa'asti esim. suolta ulos vetämällä. Animessa Hougen sen sijaan seivästää koiran puunoksaan.
Koiran kuolema on myös mangassa siitä erilainen, että Johnin muistoja näytetään kuolinhetkellä.

Ben vie Johnin haudattavaksi
Ohun sotureiden lähdettyä, Ben harhailee Johnin luokse lauleskellen. Hän ei tunnista ystäväänsä, mutta vie tämän selässään Iguchin luo haudattavaksi. Benin isäntä hautaa Johnin japanilaisittain.

Reika ja Hiro
Animessa Hiro on ollut paikalla, kun John on kuollut ja kantanut tämän muiden luo. Mangassa Hiro ja Reika saavat kuulla toisilta ystävänsä kuolemasta. Lisäksi animessa Reika odottelee tovereitaan ulkona, mutta mangassa hän ja Hiro kuulevat kuolemasta sisätiloissa.


Rocketin veljeksien kohtalosta kertominen
Niin animessa kuin mangassakin Hook kertoo, mitä Rocketin veljeksille oikein kävi. Mangassa se tehdään ennen Johnin hautaamista. Mutta animessa Rocket kuulee tapahtuneesta jonkin ajan kuluttua hautaamisesta.

Metsästäminen
Mangassa näytetään aivan oma kohtauksensa, kun Ken, Kagetora ja Jouji ovat metsästämässä lintuja. Myös Chutoran pojat näytetään tässä yhteydessä ensimmäistä kertaa. Animessa heidät näytetään, kun Ken ja Kagetora menevät Kurotoran luo.

Reika nuolee Terua
Animessa Reika on lähtenyt Hookin mukaan viemään Johnin hammasta. Mangassa hän on sen sijaan mukana ja yrittää lohduttaa Terua, jolla on tuskaiset välit isäänsä.

Lisäksi mangassa nähdään, kuinka Ben ja Cross päättävät lähteä Futago-solaan. Sekä Hougen on animeen verrattuna raivostuneempi viestinviejilleen, kun hän saa tietoja Weedin liikkeistä.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Onko Ginga saanut minua pelkäämään?

Akakabuto ja ylipäätänsä karhut ovat olleet monille meistä varsinaisia pelonaiheuttajia. On myös kohtauksia, jotka nostattavat kylmät väreet pintaan tai ovat muuten karmivia. Päätin näin ollen avata ihan niitä oikeita asioita ja kohtauksia, joita olen pelännyt.

En sinänsä tiedä, mitä ajatella karhuista tai millä tavalla niitä edes pelkäsin. Koen, että olen enemmän pelännyt ajatusta esim. Akakabuton vastaantulemisesta kuin itse karhua. Oikeastaan lapsuudessani nämä ajatukset olivat aika yleisiä ja niillä pystyi pelottelemaan toista. Varsinkin kun maisemat täällä voisivat hyvin olla GNG:n maailmasta.
Sarjan musiikki on kieltämättä onnistunut tekemään joitain karhuihin liittyviä kohtauksia pelottaviksi. Pelko näihin on kuitenkin olematon verrattuna esim. Muumin Mörköön. En siis lapsena omaksunut GNG:n kuvaa murhanhimoisista tappajakarhuista. En vielä leikkaamattoman versionkaan jälkeen, jolloin en osannut pelätä karhuja lapsena. 

Sen sijaan Hopeanuolen pohjalta aloin pelätä esim. sitä mahdollisuutta, että karhu tulisi seinän läpi. Arvattaneenkin pelko juurtaa juonensa kohtaukseen, jossa Akakabuton pentu tappaa kaksi sisälle jäänyttä metsästäjää. Tiilistalossa asuessa pelko jäi kuitenkin taka-alalle, mutta joskus puutaloissa yöpyessä ajatus hiipi takaisin mieleeni. Myöhemmin sentään kiinnostuksesta, olisiko se mahdollista kuin varsinaisesta pelosta.

Ensimmäiset pari kertaa oli tuskaisaa katsoa Weedin ensimmäistä jaksoa. Siinä traumatisoivaa oli kohtaus, jossa Kaibutsu vetää luppakorvaiselta koiralta pään irti. (Smith saapuu pian tämän jälkeen.) Näin uudelleen kohtauksen katsoneena tuntuu oudolta, että olen joskus tuota ihan aidosti pelännyt. Mutta kyllä silloin sain tukkia korvani ja peittää silmäni.. Kaipa koiran päästämä tuskanhuuto, epätoivoisuus ja helvetin vallassaolo tekivät tehtävänsä. Mutta siedätyshoito alkoi nopeasti, kun oli ikävää menettää katselusta jotain. Noh, vähitellen tähän tottui ja se ei ollutkaan niin paha.

Villisikojen saapuminen oli toinen asia, mikä nostatti kylmät väreet ja epämiellyttävän olon. Vasta virallisesti aloin pelkäämään, kun Sancho tappoi Jiroun veden alla. Jos verrataan tähän Kaibutsun kohtaukseen, niin katsominen oli lähinnä ahdistavaa ja odotin sen olevan pian ohi. 
Suomimangan versio herätti myös kylmiä väreitä ja kauhistusta. Mutta päällimmäisenä oli ajatus, vau. Miten Takahashi osasikaan taiteellisin keinoin ilmaista olennon karmivuuden ja pelottavuuden. Se oli suuri vaikuttuneisuuden hetki, positiivisessa mielessä.

Hauskaa, miten olin 6-8-vuotiaana pelottomampi kuin mitä 9-10-vuotiaana, vaikka GNG on raaempi sarja. Nykyään en ole puoliksikaan niin arkajalka ja katson suorastaan mielelläni verisiä/raakoja/väkivaltaisia tms. ohjelmia. Ginga ei ehkä nykyään onnistu pelottamaan samalla tavalla kuin mitä lapsena. Mutta kyllä sarjasta löytyy edelleen niitä. säväyttäviä ja järkyttäviä ideoita/tilanteita.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Ketä dubbaisin?

Hopeanuolen K-13 foorumilla oli aikoinaan keskustelutopic, jossa mietittiin omaa soveliaisuutta eri hahmojen dubbaajiksi. Itse olen varustautuneena juuri sillä asenteella, ettei ääneni käy mihinkään. Ja en haluaisi täten raiskata pilata tätä laatusarjaa. Mutta, jos olisi yksinkertaisesti vain pakko - niin onkin asian miettiminen vallan kiintoisaa.

Luulenpa, että yksi olennainen asia dubbauksen ja dubattavan hahmon kannalta, on ääni siinä missä kielikin. Sehän on selvää, että meillä suomalaisilla on aivan oma intonaatiomme ja tyylimme puhua ja sitä voi tuskin verrata johonkin toiseen maahan/kansaan sellaisenaan. Vastaavasti jollain toisella maalla puhumiseen ja kieleen liittyy omat sääntönsä.
Suomeksi dubbaaminen voisi siis näin ollen mennäkin ja toteuttaisin sitä sivuhahmoille ja niille, joilla ei olisi edes nimeä. Jos taas minun tulisi lähteä dubbaamaan englanniksi, olisin huomattavasti arempi asian suhteen. Tällä tarkoitan sitä, että englanniksi dubbaaminen toisi oman epämukavuutensa verrattuna dubbaamiseen omalla vahvalla äidinkielellä. Mutta ei lieneen mahdotonta tämäkään. Jos ajatellaan näitä molempia kieliä, niin parhaiten minulta voisi onnistua pentuäänien dubbaus. GNG:n puolella ei ehkä niinkään tulisi tilaisuuksia moiseen. Mutta minusta olisi hellyyttävää dubata GDW:n viidennellä levyllä esiintyviä pentuja. Terukin voisi mahtua tähän joukkoon.

Ruotsiksi dubbaaminen olisi siitä jännää, että katsottuani sarjan ruotsidubbia, uskaltaisin ääninäytellä esim. Smithiä ja Greatia. Näin en voisi ajatella muiden kielien kohdalla. Toisaalta, jos ääninäyttelisin japaniksi, voisi moiseen olla jokin uskallus. Jos taas verrataan näihin kolmeen muuhun kieleen niin, minulta ei onnistuisi matalat äänet läheskään niin hyvin kuin japaniksi. Ja tällä kielellä se taitaisikin olla luontevinta, jos ajatellaan uroshahmojen ääninäyttelyä.

Suomeksi ja englanniksi ääninäyttellessä toteuttaisin siis mieluiten GDW:n pentujen ääniä. Englannin kohdalla taas en osaisi ns. nimetä näitä sivuhahmoja, joita ääninäyttelisin. Mutta muilla kielillä tulisin dubanneeksi mm. Igoja (Hayato, Jinnai tms.), Lloydia, ammattitappajia, Hookia, Jaguaria, Hyenaa, Terrya, Kurotoran sekä Chutoran poikia, Burugea, Neroa, Vuorten kolmikkoa.. ja muita alaisia. Smith ja Great taas voisivat edustaa niitä vahvempia hahmoja, joita voisin uskaltaa dubata ruotsiksi ja japaniksi.

Ihmishahmojen kohdalla ääneni ei soveltuisi mitenkään naishahmoille, jos ääninäyttelisin suomeksi. Miesääni ja sen onnistuminen on myös kovin kyseenalaista, mutta muilla kielillä ihmishahmojen sivuroolit menisivät huomattavasti sujuvammin. Tällä luonteella uskoisin olevani sopivan hölmö esim. kylän asekauppiaaksi ja Kaksipiippi-Shigenäkin toimiminen voisi onnistua.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Animen ja mangan erot (GNG, osa 10)

Animen ja mangan eroavaisuuksia toisistaan, kun luvassa on Hopeanuolen 10. manga.

Rekasta poisjääminen
Manga on näyttänyt Ohun sotureiden rekasta poistumista hieman yksityiskohtaisemmin, kun kuski huomaa kyydissään olevan koiria.

Akame pelastaa Chibin
Anime näyttää Igan seisoskelevan puussa yhdessä kohtauksessa. Mutta manga on toiminnallisempi. Puussa ollessaan Akame saa vastaansa Minazukin, kun hänet huomataan. Lähtiessään Akame nappaa Chibin ja vie hänet muiden luo.

Rokusuke ja Beth
Mangassa Rokusuke ja Beth toimivat harhautuksen järjestinä Oliverin toimesta. Kisaragi ja muutkaan hänen alaisensa eivät onnistu saamaan Oliveria ulos maassa olevasta kolosta. Tällöin Ginin porukka onnistuu iskemään länsisiipeen. 
Animessa Ginin poppoo ilmestyy yhtäkkiä, jonka jälkeen yhteinen taistelu alkaa. Eli he eivät lyö erikseen länsiosaa mangan tapaan.

Määrät
Manga ja anime (leikkaamaton) puhuvat Ohun sotureiden ja Mutsun kenraalien muodostamasta laumasta määränä 450. Leikatun version mukaan Ginin joukkoja olisi 90 ja Mutsun kenraaleita 360. Mangassa luvut ovat muuten samat paitsi, että Ohun sotureita olisi 92 jäsentä. Jos siis laskee 92 + 360 niin kokonaismäärä onkin 452.

Billy ja Hulk
Mm. viidennen ryhmän Billy ja Hulk näytetään liittymässä Benin puolelle. He olivat soluttautuneena Mutsun kenraalien laumaan siinä missä Terrykin.

Kuolleet pennut
Kisaragien pentujen kuolema on mangan oma motiivinsa kostaa Akakabutolle.

Crossin luo palaaminen
Kun taistelu on ohi, Ohun soturit menevät Crossin luo joka on synnyttänyt. Animessa synnyttäminen tapahtuu melkein näihin aikoihin. Pennuista valkoinenkin muistuttaa isäänsä, mutta animessa se on tullut äitiinsä. Toki tämä muuttuu myöhemmin Weedin kohdalla.

Osa todisti mm. sen, että Akame lähti opettamaan Chibia metsästyksessä. Lisäksi Johnin ja muiden taivalta näytettiin yksityiskohtaisemmin ja uutena asiana tuli esim. matkan varrelle tupsahtanut sokea koira.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Japan Pop 06/2012

Tein lehdestä joskus tämänkaltaisen postauksen. Nyt päätin julkaista siitä varsinaisen Takahashin haastattelun.

Haastattelussa Animeconin kunniavieras
Yoshihiro Takahashi
Teksti: Helena Lipponen

Yoshihiro Takahashi on Suomen tunnetuin mangaka, vaikka hänen sarjojaan on vasta muutaman viime vuoden aikana alettu kääntää suomeksi. Anime-versiot tunnetaan kuitenkin jo pitkän ajan takaa: Ginga nagareboshi Gin eli Hopeanuoli on sarja, jonka käytännössä katsoen kaikki parikymppiset suomalaiset tietävät, harrastivat animea tai eivät. Hopeanuolen pojasta kertova Ginga densetsu Weed taas on houkutellut nuoremman sukupolven mukaansa. Japanissakaan Ginga-saaga ei osoita loppumista: Weed-mangan päätyttyä 60. osaansa, jatkuu tarina kertoen nyt rämäpäisestä Orionista, Weedin pojasta.
Takahashi itse ei ollut tietoinen sarjojensa suosiosta Suomessa ennen viime vuotta. "Olin kuullut huhuja siitä, että Hopeanuoli oli suosittu Pohjoismaissa, mutta se oli tosiaan silloin parikymmentä vuotta sitten", Takahashi kertoo. Pohjoismaiseen leikattuun versioon Takahashi ei ole tututstunut, mutta Hopeanuoli koki samantapaisen myös Japanissa, kun se julkaistiin VHS:lle: 21-osainen anime lyhennettiin noin kahteen tuntiin.
"Se oli todella epäselvä, juonesta ei ymmärtänyt mitään", Takahashi toteaa hieman pettyneenä. Muutenkin sarjojen luoja suhtautuu anime-versioihin hieman epäillen. "Kummassakin animessa piirrosjälki on hyvin erilaista omastani, joten ne näyttivät alkuun hieman oudoilta. Animessa toisaalta on se hieno puoli, että sillä tavoittaa erilaisia ihmisiä ja sillä pääsee Naruton kaltaisten isojen sarjojen joukkoon."
Suomessa Takahashi on nyt jo toista kertaa ja kertoo jälleen yllättyneensä siitä, miten lämpimästi hänet otettiin vastaan. Mangakalle, jolla on aktiivisesti ilmestyvä sarja, on raskasta lähteä matkaan. Takahashi kuitenkin naurahtaa, että tulee ilomielin uudestaankin - jos vain selkä kestää.

"Naisfanit tuntuvat pitävän siitä, kun hahmot kuolevat sankarillisesti, oman aatteensa puolesta taistellen. Ilmeisesti tällaisia miehiä ei löydy Japanista."

Suomalaiset Hopeanuoli-fanit ovat vannoutuneita asialleen ja vanhimmat faneista ovat olleet mukana kymmenisen vuotta. Mitään suuria eroja Takahashi ei kuitenkaan osaa japanilaisten ja suomalaisten välille laittaa. Yllättävästi Takahashin sarjoja seuraa Japanissakin suuri naisyleisö. Vaikka Ginga densetsu Weed sekä Orion ilmestyvät mieslukijoille suunnatussa Manga Goraku -lehdessä, on sarjan lukijoista noin 80 prosenttia naisia.
"Naisfanit tuntuvat pitävän siitä, kun hahmot kuolevat sankarillisesti, oman aatteensa puolesta taistellen. Ilmeisesti tällaisia miehiä ei löydy Japanista", Takahashi selittää hymyillen.
Gingan väkivaltaisessa maailmassa hahmoja kuoleekin paljon, sillä sota ei tunnu realistiselta, jos kaikki selviävät siitä hengissä. Aina hahmojen kuolema ei kuitenkaa miellytä Takahashiakaan. "Weed-mangan loppupuolella tapoin yhden päähenkilöistä ja se on näin jälkikäteen harmittanut."
Weed ja Gin ovat kuitenkin turvassa, sillä heidän kohtalostaan kysyttäessä Takahashi vastaa heti kieltävästi. Vanhat sankarit saavat siis huoletta jatkaa elämäänsä. Uusi johtajakoira, Orion ei ole kuitenkaan niin turvassa. Ginga densetsu Weed: Orion on suoraa jatkoa Weed-mangalle ja koirien paratiisi Ou on jälleen kaaoksen vallassa, kun tulivuoren purkaus erotti laumat ja perheet toisistaan. Sarjan päähenkilöt Orion, sekä tämän veljet Sirius ja Rigel, yrittävät koota perheensä ja puolustaa alueitaan tunkeilijoita vastaan.
"Orionin kohtaloa olen miettinyt. Se elää taistellen kuten isoisänsä Riki sekä setänsä Yukimura, joten se saattaa kuolla sarjan aikana", Takahashi pohtii. Mitään lopullisia päätöksiä Takahashi ei ole kuitenkaan tehnyt, vaan antaa tarinan edetä myös omalla painollaan eikä ole päättänyt sarjan pituuttakaan. Esimerkiksi Hopeanuolessa tarina alkoi keskittyä koiriin ja ne alkoivat puhua vasta kustantajan ehdotuksesta.

Orion-manga tarjoaa suomalaisille faneille mielenkiintoa myös muuten kuin Ginga-teemallaan. Sarjan 19. osassa ilmestyy uusi hahmo, nimeltään Andy, jonka nimi tulee Antista. "Harkitsin Anttia koiran nimeksi Sangatsu Mangan ja Punaisen Jättiläisen kustantajien Valkaman ja Grönlundin mukaan, mutta nimi oli liian vaikea lausuttavaksi Japanissa", Takahashi ilmoittaa. Andy onkin omistettu suomalaisille faneille, sillä se on kotoisin Suomesta. Lisäksi Andyltä löytyy huomattava sukulainen Ginga-saagasta: se on saksanpaimenkoira Johnin veljenpoika.
"Andyn rooli tulee olemaan samantapainen kuin mitä Johnilla oli," Takahashi paljastaa. Mutta oliko John sitten suomalainen? "En ole päättänyt asiaa", Takahashi naureskelee. "Monet ovat täällä Suomessa olleet siitä niin innoissaan, mutta pitää miettiä sitä."
Viime vuonna Traconissa Takahashi mainitsi kuitenkin laittavansa tarinaan karjalankarhukoiran. Onko Andy tulosta tästä? "Ei, karjalankarhukoira tulee olemaan oma hahmonsa. Voisin mahdollisesti kirjoittaa sen tarinaan ensi vuoden puolella. Ehkä Andy toisi sen mukanaan Suomesta? Tosin voi olla, että se tulee olemaan jossain toisessakin tarinassa kuin Orionissa", Takahashi jatkaa. Ginga-saagan tarinat ovat Japanissa sen verran suosittuja, että hän tekee töitä kahdelle eri kustantamolle, joka tuo hahmojen käyttämiseen omat käytäntönsä.
Muitakin pieniä paljastuksia Takahashi tekee. "Hopeanuolessa esiintyneet vanhat hahmot eivät tule olemaan kovin isossa roolissa Orionissa. Ne ovat jo sen verran vanhoja... Tai no, Akame on tietysti ninja. Se voi mahdollisesti yllättää." Myös Crossin taustatarinaan tulee mahdollisesti täydennystä. "Cross on tuntenut Unsain, mutta jätti tämän sitten kohdattuaan Benin." Unsai on yksi uusista hahmoista, joka on mukana auttamassa Orionia tämän taisteluissa.
Vaikka Orion ilmestyy viikottain, on Takahashilla myös muita suunnitelmia. Häneltä on tähän mennessä ilmestynyt useita hahmojen menneisyyttä käsitteleviä teoksia. Rikin lapsuustarinan lisäksi Takahashi on tehnyt lyhyttarinat Tiikeriveljeksistä sekä Benizakurasta.
"Tahtoisin tehdä tarinat vielä Benistä ja Crossista sekä Akamesta", Takahashi kertoo. Rikin tarinaa Takahashi ei suunnittele enää jatkavansa, vaikka monet olisivat siitä kiinnostuneita. "Sehän ajoittuisi siihen, kun Riki olisi menettänyt muistinsa ja se ei olisi kovin kiinnostavaa." Takahashi pohtii asiaa hetken ja virnistää sitten. "Miten olisi Akakabuton lapsuustarina? Vai olisiko se liian epäreilua koiria kohtaan?"
Takahashi suhtautuu sarjoihinsa huumorintajuisesti ja osaa naureskella myös omille virheilleen.

"Weedin tarina-arkki, jossa pahiksina oli japaninmakakeita.. Sitä tahtoisin pyytää ihan anteeksi faneilta."
Ginga-saaga on Japanissa jatkunut mangaksi poikkeuksellisen pitkään ja sarjaa sekä sen oheiskirjoja on ilmestynyt yli 100. Oheistuotteita Gingasta on ilmestynyt verrattaen vähän. "Hopeanuolen oheistavarat ovat kalliita Japanissakin ja ne ovat varmasti vielä kalliimpia Suomessa", Takahashi toteaa. "Weedistä teetettiin figuureita Kiinassa, mutta niistä tuli aika kehnoja." Weedin oheistuotteet ovatkin suurimmaksi osaksi erilaisten tapahtumien ja saavutusten ansiosta tehtyjä. Esimerkiksi Orionista on tehty kankaiset kirjansuojukset, joita annettiin fanilahjoina, kun Orion oli ilmestynyt 100 luvun verran.
"Asiaa ei ole mietitty, koska on vaikea päättää, millaisia tuotteita tehtäisiin ja miten paljon", Takahashin toimittaja Yūji Saka toteaa. Takahashilla itsellään on työsarkaa jo Orionin tekemisessä, joten hän ei ehdi oheistuotteisiin hirveästi perehtyä, vaikka onkin mukana niitä miettimässä. Jo hahmojen ulkonäköjen suunnitteleminen ja rotujen valitseminen vie paljon aikaa. Roduiksi Takahashi valitsee niitä, joita hän on itse omistanut tai tahtoisi omistaa. Ulkonäöt ja koirien värit hän valitsee usein fiilispohjalta.
"Mukavimpia piirrettäviä hahmoja ovsat GB ja Smith." Vaikeimmiksi piirrettäviksi Takahashi nimeää Gennain ja Masamunen. "Masamunen piirrostyyli itse asiassa vaihtuu sarjan aikana. Piirsin sen hetken aikaa eri tavalla ja huomasin sen vasta jälkeenpäin." Vaikka suosikkeja löytyy hahmoista, on itse tarinoista vaikea valita suosikkia.

"Weedin tarina-arkki, jossa pahiksina oli japaninmakakeita.. Sitä tahtoisin pyytää ihan anteeksi faneilta."
"En osaa päättää omaa suosikkiani tarinoista, koska ne, GNG, Weed ja Orion ovat kuitenkin samaa tarinaa. Hopeanuolessa oli kovempaa menoa ja Akakabuto oli hieno, joten se on ehkä suosikkini. Toisaalta, Weedissä ja Orionissa on taas aiempaa paljon laajempi kaarti pahiksia: Hougen, venäjältä tulleet koirat, Sanada.."
Takahashi on kertonut Suomen vierailustaan myös Orion-mangan lopputeksteissä sekä suomalaisille omistetussa, Johnista kertovassa, lyhyttarinassa. Tämä on aiheuttanut reaktiota Japanissa. "Monet ovat alkaneet kiinnostua sarjasta, koska se on niin suosittu Suomessa", Yūji Saka kertoo.
Suosio Suomessa on jatkuvaa, sillä kymmeniä vuosia olemassa ollut fanikanta jatkaa ja löytää uusia muotoja. Suomeen on esimerkiksi perustettu ensimmäinen virallinen anime-sarjalle omistettu järjestö, Suomen Hopeanuoli-fanit, jonka kunniajäsen Takahashi nykyisin on. Myös huhuja Takahashin muiden sarjojen kääntämisestä on liikkeellä paljon ja kaikki tuskin jäävät edes huhuiksi.
(c) Blogini manga- ja animekuvia saa käyttää. Sama koskee myös yksittäisiä oheistuotekuvia.