torstai 29. tammikuuta 2015

Erot animeen (Weed, osa 8)

Animen ja mangan eroavaisuuksia toisistaan, kun vuorossa on Weedin kahdeksas osa.

Missilen ja Jetin tappaminen
Rocketin vaihdettua puolta, joutuvat hänen veljensä Missile ja Jet kärsimään tästä päätöksestä. Kun koirat palaavat takaisin Hougenin luo heidät teloitetaan. Animessa se tapahtuu Hougenin joukkojen kautta, mutta mangassa Hougen hoitaa sen itse.

Crossin kimppuun käyminen
Cross ja Ben elelevät rauhallisissa merkeissä Kofussa. Cross lähtee hakemaan puolisolleen ruokaa ja kun hän palaa takaisin, on Ben lähtenyt omille teilleen. Naaras näkee kauempana edessään juoksevan joukon, mutta jää pian kiinni. Koirat piirittävät Crossin, käyvät päälle ja pakomatka alkaa. Paikalle ilmaantuneet Ken ja Kagetora pistävät kuitenkin jengin kuriin.

Reikan noutaminen
Anime ei näytä tarkalleen, miten Reika otettiin mukaan pakoa suunniteltaessa. Mangassa sen sijaan Reika varta vasten haetaan mökistä, jossa yksi alainen vartioi häntä. John ja Hiro käyvät hakemassa naaraan - alaiset piesten.

Joujin ensiesiintyminen
Animesta pois jäänyt, yksi Crossin ja Benin pennuista on nyt mukana itse mangassa. Hän pieksee samaa porukkaa kuin mitä Ken ja Kagetorakin.

Lisätietoa Minnien kuolemasta
Jouji näkee unta sisarestaan ja siinä käydään läpi naaraan kuolemaa. Minnie nimittäin putosi virtaan ja hukkui. Jouji oli paikalla, kun tämä tapahtui ja alkoi syyttää itseään kuolemasta. Hän ei nimittäin voinut tehdä tilanteessa mitään.

Ginin pyyntö
Gin pyytää Sasukea ja Hookia auttamaan, jotta Johnin porukka pääsisi pakoon. 

Hmm. Huomasin myös paikan olevan hieman eri kohtauksessa, jossa Weed ja GB löytävät Hiron ja Reikan. Animessa he katsovat rinteeltä alas, kun kaksikko kävelee alhaalla. Mangassa he kiipeävät samaa rinnettä ylöspäin eli tulevat Weediä ja GB:tä vastaan.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Boku no inu, Boku no Weed

Muihin Takahashin mangoihin verrattuna tästä mangasta tiedetään hyvin vähän. Syynä tähän on se, miten Boku no inu, Boku no Weed sisältää hyvin paljon tekstiä. Kielimuuri tulee vastaan sen lisäksi, miten sisältö on vaihtelevaa.


Perustiedot
Kieli: Japani
Sivumäärä: 232 (23 on värisivuja tms.)
Koko: 18 x 13 cm
Ilmestynyt: 9.marraskuuta 2001 ja uusi painos 3. huhtikuuta 2003
 
Manga alkaa värisivulla, jossa Weed ja Sakura makaavat nurmikolla. Tämän jälkeen tulee värillisiä kuvia Takahashista ja 14 värisivun mittainen tarina, Fureai Story - Yūta to Shiro alkaa. Yuuta niminen poika viettää paljon alkaa koiransa Shiron kanssa touhuten ja leikkien. Kaksikko on esim. heitellyt palloa yhdessä. Ilmeisesti Shirolle ilmantuu jotain terveydellisiä haittoja ja yhtenä päivänä Yuuta löytääkin koiransa portin luota makaamasta. Pallo suussaan. Hän itkee Shiron perään tuskaisesti, kun koiran silmät pysyvät vain kiinni.

Takahashi on piirtänyt myös sarjakuvaa omasta perheestään ja esim. koiranpennun hankkimisesta. Pentu otetaan perheeseen ja se on heti jahtaamassa kissaa Keviniä. Pentu oppii vähitellen sisäsiistiksi, vaikka se käykin lorottamassa sensein jalalle. Mutta yhteiselo paranee ja koira oppii tuomaan postinkin. Kaikesta päätellen sarjakuvassa esiintyvä labradorinnoutaja on Mercedes.
Tarina alkoi noin sivulta 19 ja päättyi sivulle 40. 

Sivuilla 41-51 puhutaan enimmäkseen Hanakosta, jonka jälkeen on siirrytään Weedin tapahtumiin sivuin 52-63. Tapahtumiin liittyy pitkälti GB:n ja Weedin tapaaminen, joka päättyy yhteenottoon vahtikoiran kanssa. Sivulla 65 on ilmeisesti kuva Mercedestä ja jotain yksittäistä juttua. Seuraavilla sivuilla näytetään kuvia Sakurasta ja Weedistä sekä Melistä, joka erotetaan äidistään. 
 
Aiemmin mainittua tekstiä Weedin alun tapahtumista käytiinkin jo. Sivuilla 71-84 on virallinen piirretty sarjakuva.
Sisältö alkaa jälleen vaihdella, kun näytetään kuvia Takahashin koirista ja välillä taas tekstiä sekä kuvia, jossa on selostettu tapahtumia vahtikoiran jälkeen (Melin etsintää, Hook, Sasuken perheen etsintä jne).

Sivulta 131 jatkuu sarjakuva, jossa Weed auttaa Lennyä. Tässäkin kohtaa hypätään Takahashin omiin koiriin ja tekstipainotteisuus Weedin tapahtumista jatkukoon. Hanakon kuolema käydään selvästi läpi ja Kevinistäkin on joku kuva. 
Sivulta 197 alkaa piirretty sarjakuva siitä, kun GB hiipii lintujen luona. Sarjakuva jatkuu sivulle 222, jossa Weed ja GB suuntaavat yhteiselle matkalle. Lopussa on 7 oikein nättiä värikuvaa.

Boku no inu, Boku no Weed tarjoaa myös tietoa mm. koirien kouluttamisesta sekä Takahashin omia kokemuksia koiriensa kanssa.
Kuten huomattua, manga on sekava sisällöltään ja rakenneltaan, jolloin sitä on vaikea selittää ilman japanin osaamista. Mutta kenties tämäkin tulee vielä jonain päivänä avautumaan meille paremmin. Mahdollista suomiversiota odotellessa.

Kuvia eläimistä (Hanako, Mercedes ja Kevin)

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Animen ja mangan erot (GNG, osa 9)

Animen ja mangan eroavaisuuksia toisistaan, kun luvassa on Hopeanuolen 9. manga.

Rikin kohtaaminen
Mangassa Mossin porukkaa näytetään metsässä. Hyenan mielestä Riki ei pysty puolustamaan aluetta yksin. Tämän jälkeen he kuulevat lähistöltä ääniä ja näkevät johtajansa taistelemassa. Tässä kohtaa Mossin joukko tulee oikeastaan auttamaan Rikiä, jolloin karhu säntää tiehensä. Rikin ja Mossin vuoropuhelua näytetään ja johtaja ei selvästikään tunne porukkaa.
Animessa Riki taistelee yksin karhun kanssa ja odottelee Benin joukon tuloa.

Smith Ginin mukana
Animessa Gin lähtee tapaamaan Benizakuraa omin päin, mutta alkuperäisessä versiossa myös Smith on mukana. Hänen ei olekaan niin helppoa olla puuttumatta koirien taisteluun.

Nobuo
Manga näyttää tarkemmin esim. pojan riisin keittämistä sekä hänen ja setänsä välistä suhdetta. Manga eroaa animesta hieman siinä, miten Nobuon tullessa paikalle Gin ja Smith ovat jo lähteneet. Eli toisin sanoen Benizakura lähtee vasta (hieman) myöhemmin omistajansa luota. Benizakura oikeastaan heittää Nobuon seinään ennen lähtöä. Animen versio onkin tähän verrattuna koskettavampi. 
Lähtö tapahtuu samaa matkaa Crossin kanssa.

Cross ja herrasmiehet 
Naaraan palattua takaisin otetaan hänet mangassa varsin lämpimästi vastaan. Muun muassa Musashi puhuttelee Crossia ladyna ja Bill käskyttää alaisiaan tekemään tälle pedin. Naaraan raskaus nouseekin varsinaiseksi keskustelunaiheeksi koirien joukossa.

Karhuateria
Kraaterin syvyyksiin jäänyt Mossin porukka saa mangassa Mutsun kenraaleilta lahjaksi viimeisen - karhuaterian. Moni laumalainen oksentelee lihaa alas, kun Mossilla liha menee edes jotenkin alas.

Swimmer
Animesta pois jäänyt sivuhahmo, jonka tehtävä mangassa on kantaa Crossia meren yli.

Beth ja Rokusuke
Kun Oliver järjestää Ohun sotureille kyytiä kulkevat Beth ja Rokusuke hänen rinnallaan. Kolmikko nähdään myös myöhemmin tekemässä pientä jäynää Mutsun kenraaleille. Siitä lisää myöhemmin.

Kisaragin ja Terryn yhteenotto
Mangassa Chibi kulkee yksin metsässä, kunnes Kisaragin pennut käyvät tämän kimppuun. Chibin puhuessa Moss-sedästä Kisaragin tekee vain entistä enemmän mieli höykyttää pentua. Tässä kohtaa Terry paljastuu ja taistelu lähtee käyntiin. Animessa se alkaa suoraan paljastumisesta.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Omaxin Hopeanuoli-videot

Onnistuin huutamaan nostalgisia Omaxin Hopeanuoli-videoita, jotka tunnetaan vuokravideoina. Oman käsitykseni mukaan kansia olisi vielä useampia ja erilaisia.

Kansidesign on kenties hieman parempi kuin 96-vuoden videoiden, vaikka näitä katsellessa saa tarpeekseen Daisukesta. Ensimmäinen ja neljäs kansi ovat omia vahvia suosikkejani. Neljännessä kannessa pistää kieltämättä silmään sama Daisuken ryhmäkuva ja siinä on käytetty toisen kannen Fujiakin pikkukuvana. Mutta omaan silmään tämä toimii kuitenkin miellyttävästi. 
Kolmanteen olen jonkin verran pettynyt, kun kannen tilankäyttö ei ole mistään parhaasta päästä. Se on erittäin häiritsevää muiden kansien rinnalla.

Koteloiden ja videoiden kunto oli päällisin puolin hyvä. Kolmannen videon koteloa pyysin vaihtamaan kerta sen kansilehti oli niin pahasti repeytynyt. Takana saattaa olla pieniä kuoppia, mutta eipä tuo maata kaada. 
Täytyy sanoa, että näin koteloiden puolesta tämä on oikea lapsilukkojulkaisu. Ne avautuvat jonkin verran keskeltä, mutta ylhäältä ja alhaalta mahdollisimman hankalasti. Päissä olevat kiinnikkeet uppoavat hyvin koloihin, että tuntuu kuin niitä ei olisi tarkoitus saadakaan sieltä pois. Tämä saakin miettimään, että aionko tapella videoiden kanssa vai vaihtaa kotelot muutenkin vielä parempikuntoisiin. Kenties.

Videot ovat vuodelta -89  ja niiden julkaisija lieneen Screenet Ay. Äänistä on vastannut Golden Voice Oy ja videoiden kesto pyörii 80 minuutissa. Neljännessä se on 85.
Aika erikoista, että neljännessä suositusikäraja on 8 vuotta ja se on merkitty myös sallituksi. Muissa videoissa on puhuttu piirretyn olevan vain sallittu. Toisaalta ehkä tapahtumilla on osuutta siihen. Neljäs on myös ainoa, jonka tiedoissa on puhuttu Golden Voice Oysta.

 Kansitekstit video 1
Alaskan erämaissa ihmiset elävät usein vaarallisen lähellä Grissly-karhuja, jolloin hyvinkoulutetut metsästyskoirat joutuvat suojelemaan isäntiään. Tarinamme alkaa kun pieni koiranpentu on juuri syntynyt ja saa nimekseen HOPEANUOLI. Hänen isänsä oli tunnettu kaikkein parhaana karhun metsästyksessä. Taistelussa mielipuolisen jättiläiskarhun kanssa hän häviää ja putoaa rotkoon. Kaiken tämän Hopeanuoli näkee ja jättiläiskarhusta tulee hänn ikuinen vihollisensa. Hopeanuolen seikkailu on juuri alkanut, tästä alkaa ensimmäinen osa.

Kansitekstit video 2
Ensimmäinen osa Hopeanuolen seikkailuja päättyi jännittävimpään kohtaansa... Hopeanuoli ja Daisuki taistelevat karhua "Akakaboota" vastaan, kun Dai-Suki hermostuu eikä uskalla ampua. Tule seuraamaan jännittävää jatkoa sarjassaan jännittävimmät elokuvat mitä koskaan on tehty.

Kansitekstit video 3
Vaarallisten karhujen taaka-ajo jatkuu. Ja erityisesti Akaka Booto on ensimmäisenä listalla. Mutta ilman Dai-Sukia ja Hopeanuolta, jotka eivät saa lähteä mukaan metsästysretkelle... Mitä tapahtuukaan, katso itse niin saat tietää!

Kansitekstit video 4
Hopeanuoli ja hänen ystävänsä ovat menneet ansaan, heitä on petetty.
Hopeanuoli on epätoivoinen ja hänen ainoa aikomuksensa on pelastaa Ben ja hänen ystävänsä, jotka ovat jääneet loukkuun vuorten ympäröimän pienen järven rannalla ja ainoata pakotietä vartioi Akaka Booto.
Jos haluat tietää pelastuvatko he sieltä, niin katso jännittävä loppujakso!

Omaxin videot muistuttavat hyvin paljon Cartoon Video-Filmin julkaisua kansien osalta. Tosin edellä mainitut kannet on otettu paljon lähempää kuin Omaxin kannet. Niitä pääset katsoman täältä. Tosin kolmas kansi ei ole näkyvissä.

Videoiden myyjä oli kaikesta päätellen perheellinen (nuorten lasten). Ties vaikka jonain päivänä etsisivät juuri näitä myytyjä videoita muistellessaan Hopeanuolta.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Anju to Jiromaru

Anju to Jiromaru on aina ollut minulle vieras sarja, vaikka sen omistankin. Satuin löytämään ihan hyvät juonitiivistelmät mangasta, jolloin toivon mukaan avaan sarjaa muillekin.

Manga alkaa sillä, kun Anjua nähdään kulkemassa kori kädessään. Korissaan hänellä on kukkia ja neljä pentua seuraavat häntä: Jiromaru, Taromaru, Saburomaru ja Koyuki. Anjun isoisä työskentelee maalla ja hän itse pitää silmällä Jiromarua, joka onnistui nappaamaan perhosen. Isoisä, Yoshito lepää hetken ja polttaa tupakkaa muistellen, kuinka pelasti Anjun Shinjiron perheeltä. 
Silloin ulkona oli lumimyrsky. Isoisä ja Yuki menivät sisään kirveen kera ja hetken kuluttua hän avasi oven ja näki äidin sekä kaksi lasta. Yoshito kuuli kuiskausta ja säntäsi huoneeseen koiransa kanssa. Sieltä he löysivät Anjun piileskelemästä. Mies otti tytön mukaansa ja kun nainen yritti estää heitä, Yoshito heitti kirveen häntä päin. Kirves osui naisen pään viereen, jonka jälkeen hän valui alas laskien alleen. Isoisä poistui tytön ja koiran kanssa lumimyrskyyn.

Yoshito katselee, kuinka Anju laittaa Jiromarulle kukkaseppeleen. Mies itse juttelee Yukin kanssa ja hetken päästä he aikovat syödä päivällistä. Yoshito hoitaa kokkaamisen ja Anju jakaa koirille osansa. Isoisä muistelee sitä, kuinka Anju menetti vanhempansa. Auto nimittäin törmäsi rekkaan. Tunnelma on letkeä, kunnes Yoshito poistuu Yukin kanssa etsimään kultaa. Kaksikko suuntaa vuorille ja siitä alas joelle.
Mies löytää kullanpaloja ja laittaa niitä talteen pussiin. Hänellä on kuitenkin tallessa isompi saalis kivien alla, jonne laitetaan pienemmän pussin sisältö. Niiden annetaan silti olla piilossa. Aurinko alkaa laskea ja kaksikko alkaa kiivetä alas päästäkseen kotiin. Kun Yoshito tarttuu oksaan, häntä puree käärme. Yrittäessään hätistää käärmettä, Yoshito menettää tasapainonsa ja putoaa. Yuki säntää isäntänsä luo ja onnistuu nappaamaan tätä paidasta, läheltä kättä. Yön sarastaessa Anju yrittää saada tulta syttymään ja hän tajuaa, ettei isoisä ole tullut vieläkään kotiin. 
Kivien luona Yuki heräilee. Hän etsiskelee isäntäänsä ja näkee hänet kauempana alhaalla. Yoshito on ihan veressä eikä hän liikukaan. Yuki yrittää nousta ylös, mutta kipu valtaa koiran. Yukin oikea jalka on jumissa kiven alla, mutta kivusta huolimatta koira yrittää vapautua. Yuki katsoo isäntäänsä ja tajuaa, ettei pääse vapaaksi. Koira ulvoo.
Aurinko nousee ja Anju herää. Jiromaru istuskelee auki olevan oven luona ja katsoo vuorille. Anju miettii itsekseen, onko isoisä jo tullut. Mutta hänestä ei näy edelleen jälkeäkään. Anju hakee riisiä ja alkaa kokata. Ruoka ei ole kuitenkaan hyvää, kun pennut eivät pidä siitä. Koska ruoka ei maistu Anju antaa pennuille vain vettä. Aurinko laskee jälleen ja Anju rukoilee isoisänsä paluun perään.
Seuraavana aamuna tyttö herää pentujen haukuntaääneen, kun postimies tekee tulojaan. Anju tarjoaa hänelle vettä ja kun postimies on aikeissa lähteä, hän alkaa itkeä ja kertoo ettei isoisää ole näkynyt päiväkausiin. Postimies lohduttaa tyttöä, mutta lähtee kuitenkin piakoin. Hän ei ehdi kauas, kun Yuki ilmestyy verisenä miehen eteen. Hän on purrut oikean takajalkansa poikki ja koiralla on suussaan joku pussi. Anju ja pennut säntäävät Yukin luo koiran horjahdettua maahan.

Postimies nousee pois kulkuneuvostaan sisälle soittamaan puhelun, sillä aikaa kun Anju tutkii pussin sisällön. Tyttö muistaa sen kuuluneen isoisälleen. Jiromaru on huolissaan äidistään ja Saburomaru on vuorostaan niin nälkäinen, että Yuki imettää häntä. Jiromaru suuttuu veljensä ajattelemattomuudesta ja Yuki alkaa kertoa tapahtuneesta kyyneleet silmissään.
Postimies palaa kysymään Anjulta puhelimen sijaintia ja Yuki kertoo olevansa Rikin pojantytär. Jiromaru lupaa löytää isoisän muiden pentujen vain kuunnellessa. Jiromaru säntää taloon ja haukkuu saadakseen huomiota sillä aikaa kun postimies soittaa. Hän ja Anju palaavat Yukin luo ensiapulaukun kera. Postimies käärii siteen Yukin jalan ympärille ja Jiromaru tarttuu hänen housuihinsa, jotta mies lähti etsimään Yoshitoa pennun kanssa. Anju, Saburomaru, Taromaru ja Koyuki jäävät todistamaan Yukin kuoleman ja Myös Jiromaru kuulee sisarustensa itkevän. Tästä huolimatta hän ei kääänny, vaikka itkeekin. Hän vie postimiehen isoisän ruumiin luo äitinsä viimeisenä toiveena.
Postimies seuraa pentua vuorille asti. Hänellä on vaikeuksia edetä vaikeakulkuisessa ympäristössä. Jiromaru haukkuu alempana, jotta mies liikkuisi siihen suuntaan. Miehen kiivetessä alas, pentu löytää tassun kiven alta. Se kuuluu Yukille. Myös posteljooni löytää alhaalta Yoshiton ruumiin. Jiromaru ennähtää ruumiille ensin ja hän nuolee Yoshitoa. Mies alkaa itkeä ja Jiromaru tuntee jotain outoa, kun tuulee.
Pelastusjoukot saapuvat, kuvia otetaan ja ruumis viedään takaisin talolle. Anju itkee ja posteljooni yrittää lohduttaa häntä. Hetken päästä ruumis viedään pois ja Anju yrittää seurata, mutta mies estää häntä. Autojen lähtiessä hän yrittää kuitenkin uudelleen ja neljä pentua juoksevat perässä. Tyttö lentää rähmälleen autojen poistuessa auringonlaskun aikaan. Jiromaru etsii jopa toisen kengistä, jotka olivat lipsuneet Anjun jalasta kaatumisen seurauksena.
Anju itkee, mutta hän palaa talolle kantaen kenkiä käsissään. Talon luona postimies onkin laittamassa kypärää päähänsä ja pienen juttelun jälkeen hän lähtee. Tyttö on jäänyt yksin pentujen kanssa ja hän itkee Yukin ruumiin perään, joka on nyt laatikossa.

Yön aika Anju hautaa Yukin ruumiin ja hän itkee haudan luona. Jiromaru katselee kuuta ja muistelee äitinsä sanoja. He näkevät auton valot ja auto saapuu pihalle. Autosta astuu esiin mies, joka on hänen setänsä Shinjiro. Hän lyö ja Anju kaatuu maahan, josta mies vie tytön mukanaan kantaen tätä housuista. Jiromaru puree setää, jotta hän päästäisi tytöstä irti. Shinjiro heittää pennun seinää vasten ja käskee Anjua pakkaamaan tavaransa. Kun Anju tulee sisältä hänen setänsä on laittanut pennut säkkiin ja sulkenut sen suun kiinni. Mies raahaa tytön autoonsa ja Anju katsoo säkkiä vain itkien. Kaksikon lähdettyä Jiromaru onnistuu pakenemaan purtuaan siihen reiän. Hän pyytää Taromarua huolehtimaan muista, kun itse säntää auton perään.
Shinjiro pysähtyy juttelemaan postimiehen kanssa ja kun hän on lähtemässä posteljooni huomaa Anjun, joka itkee. Mies huomaa myös saapuneen Jiromarun, joka on kaksikon perässä haukkuen.
Jiromaru ei enää pysy auton perässä, mutta hän juoksee vaikka tassut vuotavat. Yukin sanat saavat pennun jaksamaan, mutta auto onnistuu katoamaan näkyvistä. Taromaru on sillä välin ainut, joka on päässyt ulos. Muutkin pennut juoksentelevat, mutta eivät enää tuulen käydessä kovemmaksi.
Jiromaru näkee valon ja saapuu tielle, jossa on enemmän liikennettä. Rekat ja isot autot ajavat ohi ja Jiromaru miettii, mihin suuntaan Anju meni. Saavuttuaan sedän talolle, mies kantaa yhä tyttöä tämän housuista hänen poikansa toivottavat Anjun tervetulleeksi. Shinjiro viskaa Anjun huoneeseensa ja tyttö iskeytyy maahan. Hän saa petivaatteet. Anju huomaa isoisänsä olevan arkussa, mikä itkettää häntä.
Sitten näytetään Anjun heräämistä ja kuinka perhe on matkalla viettämään perinteisiä hautajaisia. Sen aikana setä polttaa tupakkaa ja pojat leikkivät. Seremonian jälkeen he palaavat autolle. Anju katselee ulos ikkunasta ja näkee tutun pennun. Autoa ei pysäytetä, mutta Jiromaru kuulee Anjun sanovan tämän nimen, jolloin pentu osaa seurata heitä.

Kotona Shinjiro raahaa Anjun ulos autosta ja työntää naisen sivuun, joka yrittää estää häntä. Tyttö viettää yönsä jossain ihme huoneessa, jossa on paljon tavaraa. Seuraavana aamuna nainen tuo ruokaa ja peiton tytölle. Naisen nimi paljastuu Rumiksi.
Setä puhuu puhelimessa. Hän laittaa puhelimen paikalleen ja Rumi astuu huoneeseen paperien kanssa. Nainen sanoo jotain, joka saa miehen heittämään lasin seinään. Anju kuulee riidan ja tukkii korvansa.
Taromaru, Saburomaru ja Koyuki juovat purosta, kun kuulevat auton. Aluksi pennut luulevat sen olevan Anju, mutta se paljastuu sedäksi. Miestä ihmetyttää, miksei pentuja ole enemmän. Hän saapuu talolle ja vastaa yllättäen soivaan puheluun. Sillä on jotain tekemistä Anjun kanssa, jolloin mies palaa takaisin.
Sillä välin Anju yrittää saada naisen huomiota herätettyä, kun hän kuulee haukuntaa. Se on Jiromaru. Tyttö kerää tavaroita ja nousee niiden päälle nähdäkseen pennun.

Jiromaru yrittää saada Anjun kiirehtimään. Hän löytää verkon, jonka varassa pääsee ulos. Anju sanoo haluavansa palata hakemaan tavaransa. Se onnistuu sisällä olevan naisen huomaamatta. He eksyvät ruokakauppaan, vaikkei ruokaan olekaan rahaa.
Shinjiron palattua kotiin hän huomaa tytön olevan poissa. Hän palaa vaimonsa Yoshikon luo, mutta tämä ei tiedä missä Anju on. Mies lähtee ajelemaan ja etsimään tyttöä.
Moottoripyörän selässä oleva mies tarjoaa Anjulle ja Jiromarulle maitoa. Tyttö pyytää lukemaan aiemmin mainitun paperin. Siinä lukee jotain Kanagawasta ja Rumista. Mies vie heidät töihinsä ? jossa rahdataan laatikoita rekkaan. Alkajaisiksi pomo ? näyttäisi vetävän miestä turpaan, mutta hän auttaa Anjua pääsemään Kanagawaan. Siellä hän löytää Rumin asuinpaikan. Anju kuulee tappelua ja kun Rumi avaa oven hänellä on musta silmä. Rumi halaa Anjua ja kertoo olevan pahoillaan.
He käyvät ostamassa ruokaa ja Rumi antaa ohjeet minne Anjun ja Jiromarun tulisi mennä. Nainen soittaa Seisaburolle ja puhelun jälkeen hän antaa Anjulle puhelimen ja rahaa.
Kaksikkoa näytetään leikkikentällä, jossa he miettivät miten pennut pärjäävät.

Anju herää toisen koiran haukuntaan ja erään naisen tuloon. Anju lähtee kuitenkin Jiromarun kanssa naisen alettua esittämään kysymyksiä. Rumi etsiskelee Anjua ja yrittää ilmeisesti jopa soittaa tälle saamatta vastausta.
Tyttö on saapunut Tamagawalle, joka on iso joki. He juoksevat vain huvikseen ja Jiromaru nappaa frisbeetä heitteleviltä ihmisiltä kyseisen kiekon. Heiltä he taitavatkin saada ruokaa. Myöhemmin Anju säikähtää, kun ei löydä rahoja. Yhtäkkiä tyttöä kosketaan olkapäähän ja hänen henkilöllisyyttään kysytään. Anju yrittää paeta, mutta ei onnistu. Yksi miehistä paljastuu Seisaburoksi, jonka kanssa Rumi oli aiemmin puhunut. Poliisit ilmoittavat löytäneensä tytön.
Seisaburon luona Anju saa nukkua viimein oikeassa sängyssä. Mies tarkistaa mitä tytön laukussa on ja hän löytää paperin, joka ei ole kyynelistä päätellen hyvä juttu. Keskellä yötä Seisaburo päättää viedä heidät kotiin. Auto pysähtyy punaisiin valoihin ja Shinjiron pojat sattuvat huomaamaan Anjun. He menevät kertomaan isälleen, joka näyttää tuntevan kuskin.
Anju on iloinen päästyään kotiin. He lähtevät Jiromarun perään vuorille. Seisaburo kantaa Anjua paikkaan, jossa Yoshito kuoli. Jiromaru haistaa jotain. Kuuluu haukuntaa ja kolme pentua juoksevat heidän luokseen. Sillä välin setä on saapunut talolle ja hänellä on kivääri mukanaan.
Seisaburo nostaa puolikuun muotoisen kiven, jonka alla on säkki kultaa. Ääni takana käskee heitä kääntymään. Shinjiro osoittaa heitä kiväärillä ja mies paljastuu Seisaburon veljeksi. Hän saa veljensä suuttumaan ja tämä painaa liipaisimesta. Se osuu väliin tulleeseen Jiromaruun.
Kuluu 19 vuotta ja joku nuori mies näytetään puhumassa vanhentuneen Seisaburon kanssa. Anjusta on tullut nyt kaunis nuori nainen ja hän halaa Jiromarun kunniaksi pystytettyä patsasta. Siinä lukee "Jiromaru syyskuu 2010). Sitten Taromaru, Saburomaru ja Koyuki saapuvat tervehtimään.

torstai 8. tammikuuta 2015

Japanilaiset GNG:n videot

Tein joku aika sitten ensimmäiset foorumikauppani, kun ostin Routanilta japanilaiset GNG:n videot. Pari vuotta sitten samaiset kasetit olivat olleet myynnissä Urumissa ja nyt ne ovat viimein hallussani. Tässä vielä kyseiset linkit Urumiin.

Olen jo useamman kuukauden katsellut näitä sillä silmällä ja toivonut, etteivät videot mene minulta välistä. Ilmeisesti kiinnostusta on nyt myös muihinkin videoihin, joihin yritän keräilyäni painottaa.

Voin sanoa, että kuvissa videot eivät näytä läheskään niin korkealaatuisilta ja upeilta kuin livenä. Kunto ei siis vastaa todellisuuden kanssa. Ensimmäisessä kannessa on ainoastaan pieni haalistuma alanurkassa. Kansipaperin haaleuskaan ei näytä mitenkään erityisen pahalta selkämyksissä ja taidan päinvastaisesti pitää siitä. Tämä pistää ainoastaan ikävästi silmään siinä, kun toinen video on alhaalta hieman punaisempi. Ykkösessä kun on väriä hädin tuskin alakulmassa.

Kaikki pienet yksityiskohdat aina tarroihin asti olivat hyvin kiinnostavia. Logot videon sivuilla ja edessä tulivat vahvimpina ja kenties hienoimpina elementteinä esille. Itse yllätyin mm. siitäkin, miten videon yläosa (insert this side into recorder - do not touch the tape inside) oli ruskea. Yleensä videot, joita olen nähnyt ovat olleet tältäkin osalta mustia muun videon kanssa.

Perustiedot
Kieli: Japani (ei tekstityksiä)
Valmistaja: Toei Animation/Toei Video
Valmistusvuosi: 1986?
Mitat (kotelo): n. 20 cm x 11,5

Videoita en ole vielä omaa kiireellisyyttäni ehtinyt katsoa kokonaan. Lähinnä vain sieltä täältä, mutta alut ja loput tarkemmin. Ensimmäinen video kesti siinä 55 minuuttia ja toinen 59. Tapahtumat alkoivat ensimmäisessä osassa suoraan sillä, miten Riki taistelee Akakabuton kanssa metsässä. Eli sitä, että Goheita etsittiin ei näytetty ja esim. Gohein ja Daisuken keskustelut oltiiin tiivistetty pois. Video loppui taas siihen, kun koirat matkaavat Itō-talon polttamisen jälkeen. Toisessa osassa nähtiin tapahtumien kertailua ihan alussa, jonka jälkeen juoni jatkui. Loppu oli erikoinen siinä mielessä, ettei Tomorrow-tunnaria ollut.

Kaikin puolin videon kunto oli kuin uutta vastaava ja se ei särisissyt tuskin ollenkaan. Tämä julkaisu sisältää koko tarinan, mutta siinä on tehty joitain leikkauksia ja varsinaisia jaksoja ei ole tiivistelmien takia. Voisin sanoa alustavasti, että videot monessa mielessä leikattujamme paremmat.

Videoiden alussa oli Toei Videon mainos, josta tunnari lähti käyntiin. Toiselta videolta bongasin aika erikoisen kuvan tiivistelmän jälkeen. Jäin ihan miettimään, onko sitä käytetty jossain.

Ja tähän loppuun vielä tarkempia kuvia videoista ja varsinaisista kaseteista. Jossain vaiheessa näistä olisi tarkoitus päästä nauttimaan enemmän kuin vain näin pintapuolisesti. Tiedä sitten saisiko jotain tekstiä aikaan esim. leikkauksesta tai onko itua kuvata joitain kohtia edes videolle.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kaksi numeroa Tähdenlentoa

Tilasin ennen joulua kaksi numeroa yhdistyksen Tähdenlento-jäsenlehteä. Moni onkin ehtinyt puhua tästä lehdestä. Tässä hieman omia jorinointejani aiheesta.

Ensimmäisen kannen tunnistin välittömästi jo silloin, kun jäsenlehti julkaistiin. Kyseessä on nimittäin Santtoksen piirtämä Gin, jonka voit nähdä alkuperäisyydessään täältä. Työ oli siis minulle tuttu entuudestaan ja ihastuin jo silloin realistiseen piirtotapaan. Oikeastaan se onkin mitä parhain valinta ensimmäiseen numeroon kuvaamaan kuin kirjaimellisesti tähdenlentoa.

Lehti sisälsi seuraavat kirjoitukset:
  • Pääkirjoitus s. 4 (Murojaki)
  • Puheenjohtajan tassusta s. 6 (NightWolf-_-)
  • Yhdistyksen syntytarina s. 7 (NightWolf-_-)
  • Yhdistyksen hallitus ja aktiivit s. 14
  • Yhdistyksen esittely s. 16 (NightWolf-_-)
  • Yhdistyksen viralliset säännöt s. 18
  • Yhdistykseen liittyminen s. 22 (NightWolf-_-)
  • Hopeanuoli kasvattaa sisua s. 24 (Äffä)
  • Hahmoesittely - Gin s. 26 (Wolfmenia)
  • Sudet Gingassa s. 30 (Jonna-chan?) Tuntematon
  • Weed-pehmolelut s. 32 (Spyro)
  • Puuhanurkka s. 36
  • Sarjakuva s. 37 (Juhohei)
  • Hachiko s. 38 (Santtos
Lehdessä laskettiin myös kannet sivuiksi, jolloin sivumäärä oli jäsenlehdessä 40. Toisessa numerossa niitä oli 44.

Heti alkuun jäsenlehti alkaa Isiksen humoristisella kuvalla Kurotorasta, joka ratsastaa Shigurella. Tämä hymyilytti ainakin minua pelkästään sarjan pohjalta, jossa matkataan Vuorilinnaan. Siihen kun lisätään vielä tekijän sarjakuvat ja muut piirrokset ylipäänsä.
Tähdenlennon lehdessä oli monia mainoksia, jotka koskivat Ginga-tavaraa myyviä nettikauppoja. Genrewear tuli kuitenkin itselleni yllätykseksi ellei yhdistyksellä ole myös heidän kanssaan jotain yhteistyötä. Tästä jäin lähinnä miettimään, että jos niin - mitä ja millaista?
Yhdistyksen puheenjohtajan kirjoitus oli todella hieno ja asiatyylinen. Siinä konkretisoitua todellakin Hopeanuolen asema Suomessa ja sen tuottaman työn tulos. Tässä mielessä onkin ihanaa ajatella Tähdenlentoa yhtenä osana sarjan historiaa.
Siitä on nyt useampi vuosi, kun yhdistyksen alkutaipaleista puhuttiin foorumilla hyvin innokkaasti. Itse tarkemmat tapahtumat ja yksityiskohdat näistä vaiheista olivat itseltäni päässeet unohtumaan, jolloin syntytarinan lukeminen uudelleen ei ollut hullumpi juttu.

Yhdistykseen liittyminen ja hallitus ja aktiivit tekstit olivat itselläni sellaisia, jotka vain silmäilin läpi. Olen nimittäin lukenut näitä samoja asioita yhdistyksen nettisivuilta perehtyäkseni yhdistykseen vain  enemmän. Mutta sain kuitenkin paremman selvyyden eri yhdistyksien osien menettelytavoista. Eli lehteen oli saatu myös hyvääkin ja ns. uutta materiaalia. Ensimmäisessä osassa oli paljon yhdistyksen asiaa, mutta en kokenut tätä materiaalia raskaaksi ja väsyttäväksi luettavaksi. Tavallaan ymmärsinkin miksi tällainen ratkaisu oli tehty, vaikka sen sopivuudesta voidaan olla eri mieltä. Mutta sitten olikin luvassa ihania kevennyksiä, joita luki aivan eri kiilto silmissä.
Olin ollut siinä uskossa, että Hopeanuoli kasvattaa sisua olisi ollut Murojakin kirjoittama. Tai näin olin luullut nähtyäni vain arvosteluissa tämän kuvan. Osasin samaistua liiankin hyvin Äffän juttuun kissanarvista tai kivunsietoon ylipäätään, jolloin se saikin miettimään tässä mielessä sarjan vaikutusta itseeni. Eli Äffä oli lähtenyt havainnollistavan esimerkin kautta hyvin liikkeelle. Fanien erilaisuudesta puhuttaessa en odottanut, että teksti olisi lähtenyt ns. tähän suuntaan ja aluksi oli ristiriitaista pidinkö siitä vai en. Mutta tavallaan juuri riidat jne. kävivät yhtä hyvin arvista, joilta pitäisi välttyä. Äffä toi hyvin esille, miten hyvän hengen tulisi kaikesta huolimatta vallita fanien keskuudessa. Tätä ei tuskin voida korostaa liikaa.
Hahmoesittely Ginistä ja Sudet Gingassa olivat kivoja lisiä lehteen, vaikka en niin näiden esittelyiden ystävä ollutkaan. Weed-pehmoja käsittelevässä jutussa taas oli tehosteena mielenkiintoisia havaintoja, jotka tekivät tekstistä entistä koukuttavamman.
Puuhanurkka ja sarjakuva oli myös suunniteltu hyvin, jolloin odotan vastaavaa materiaalia lehdeltä jatkossakin. Hachiko on minulle nostalginen elokuva ja juttu siitä muistutti, että voisin kai pitkästä aikaa katsoa kyseisen pätkän. Uutena asiana kirjoituksista tuli lähinnä koiran kuolinsyy: sydänmato.

Sitten jäsenlehden toiseen numeroon. Tässä oli mukavasti teemana Igat ja Kogat, jolloin tykkäsin niistä kannessa. Ehkä asettelun puolesta Tähdenlento-teksti ja Ginin kuva toimivat tässä numerossa paremmin kuin edellisessä, jossa se oli jäädä ehkä hieman (realistisen) Ginin alle. Toisen numeron takakansi olisi kuitenkin mielestäni voinut olla erilainen. Ehkä kenties liittyen tähän teemaan. Eli myös Igat olisi voitu ottaa sinne mukaan.

Lehti sisälsi seuraavat kirjoitukset:
  • Faniyhdistys ja siihen liittyminen s. 4-6 (Äffä)
  • Aktiivit esittäytyvät s. 7-8
  • Elämää akitan kanssa s. 10-14 (Yura)
  • Ginga-bloggaaminen s. 16-17 (Anttu)
  • Weed-avaimenperät s. 20-21 (Spyro)
  • Fanituksen monet kasvot s. 22-25 (PikkuElvis)
  • Hahmoesittelyssä Riki s. 26-28 (Wolfmenia)
  • Hyvät pahat johtajat s. 30-32 (Äffä)
  • Kuka pelastikaan Nomen 1925? s. 33-34 (NightWolf-_-)
Lehteä lukiessani tuntui vähän oudolta, että siinä oli yhä mukana liittymisohjeet yhdistykseen. Sen sijaan aktiivien esittäytyminen ei haitannut ollenkaan, vaan näille ihmisille saatiin ns. kasvot. Mukana oli kaksi ihmistä, joita en tuntenut tai osannut yhdistää kehenkään käyttäjään. Tällöin tykkäsinkin kuulla heidän (miksei toki muidenkin) kokemuksistaan. Ehkä tekstistä sen verran, että olisi ollut hyvä että ns. kuvalliset ihmiset olisi esitelty ensin ja loppuun laitettu kuvattomat. Itse pysähdyin nimittäin ihmettelemään sitä, että näitä oli sekaisin. Ja sain hetkellisesti miettiä kuka kukin olikaan.
Elämää akitan kanssa jutussa minua kiinnosti erityisesti amerikanakitan laita sillä ns. normi akitasta tiesin sen verran mitä siitä oli jutussa kerrottukin. Mutta joka tapauksessa näiden rinnakkainasettelu toimi hyvin ja vahva tietämys sekä kokemus näkyi taustalla. Lopuksi oli ihan kivaa kuulla kahden koiranomistajan puhuvan asiasta gallupin muodossa.
Antun teksti Ginga-bloggaamisesta kiinnosti sillä harjoitanhan itsekin samaa. Mukana oli hyvä yleiskatsaus aiheeseen ja kirjoittajan omia kokemuksia bloggaamisesta.
Sitten olikin luvassa PikkuElviksen kirjoitus erilaisista faneista. Tässä oltiin osattu valita erilaisia tapauksia ja olihan se varsin sykähdyttävää kuulla yhden fanin tutustuneen Hopeanuoleen opettajansa kautta. Pidin myös kirjoittajan tekemistä havainnoista sekä pohdinnasta miellyttävän kirjoitustyylin lisäksi.

Äffän kirjoitus johtajista oli jälleen kerran vakuuttava. Rikistä ja Weedistä minulla on jo vakiintuneet käsitykset, jolloin teksti tarjosi Ginistä toisenlaista ajateltavaa. Lisäksi oli huvittavaa huomata, miten vihollisten ja hyvisten ilkeät temput nähdään niin eri tavalla. Kaiketi tässä tuli hyvin esille johtajien epätäydellinen täydellisyys, jolloin kukaan ei ole toista niin helposti parempi.
En ole varmaan Baltoakaan katsonut yli viiteen vuoteen, sillä se on minulla jossain hieman kuluneella kasetilla. Mutta sarjaan liittyvä kirjoitus yllätti mukavasti faktatietoisuudellaan, joka sivusi erästä toista asiaa josta olen ollut tietoinen.
Sarjakuvat ja Ginga-horoskooppi olivat myöskin mainioita joskin minua harmitti, että olin Hyena Näistä sisällöistä olisi itse asiassa voinut olla sisällysluettelossakin tietoa. Siinä mielessä luettelo oli puutteellinen.
Joistain kokoelmakuvista jäin miettimään, että kenen ottamia ja omistamia ne oikein olivatkaan esim. Fanituksen monet kasvot tapaksessa. Muissa oheistuotejutuissa tämä oli sen sijaan selvempää. Mutta palatakseni vielä PikkuElviksen tekstiin niin, viimeinkin sain tietää kuka on tehnyt Tesshin10000 ja NightWolf-_- puvut!
Kaikin päällin hyvä ja vahva kuvitus ylipäätään, vaikken taida olla mikään paras sanomaan asiasta. Joitain pieniä kirjoitusvirheitäkin löytyi ja edellisen osan s. 33 häiritsi, ettei teksti "pieniä pehmoja" mahtunut ihan kokonaan.

Mutta annetaanpa vielä Isiksen tekemän julisteen puhua puolestaan, joka on pelkästään toteutuksen ja paperilaadun puolesta upea.

(c) Blogini manga- ja animekuvia saa käyttää. Sama koskee myös yksittäisiä oheistuotekuvia.