keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Katsaus vuoteen 2015

Vuosi 2015 on hurahtanut jälleen käsittämättömällä vauhdilla. Minkälainen Ginga-vuosi onkaan siis ollut?

Weed on edennyt suomeksi tänä vuonna osien 39-50 verran. Tulevana vuonna saammekin varautua sarjan päättymiseen ja yllätyksellisyyteen. Alkaako esim. Orionista jo kuulua jotain? Vai meneekö se vuoteen 2017? Hopeanuolen toinen myyntikierros kaupoissa jatkui 15-18 osalla. Saimme myös kahdesta osasta koostuvan Gamun ja Anjo to Jiromarun suomeksi. Akamesta ilmestyi osat 3-5. Sarjan päätyttyä Takahashi siirtyi tekemään uutuussarjaa, Ginga: The Last Wars, jota on nyt mangoina kaksi osaa. Vastaavasti Weedistä ilmestyi ihan kokonaan uusi erikoispainoksensa.
Tänä vuonna ilmoitettiin myös esim. Ginga no Inutachin ja Akamen suomentamisesta. Mutta ne siirtyvät ensi vuoteen.

Jos taas tapahtumien puolelta mietitään, niin jotain poikkeuksellistakin tapahtui. Mm. kustantaja ilmoitti, että Weedin mangoihin otetaan vastaan kansikuvaehdotuksia. Aikaa oli rajatusti, mutta esim. Yurikolta ja Urulta valikoitui kuvat mangoihin. Myös fanikirjetoiminta saatiin liikkeelle kustantajan toimesta. Kirjeet lähetettiin Tammen konttorille, josta ne siirtyivät Japanin puolelle. Fanit ottivat selkeästi osaa tähän toimintaan ja moni liitti kirjeen yhteyteen jotain muutakin.
Weed-musikaalia on saatu eteenpäin, kun koe-esiintymistilaisuuksia on järjestetty. Lisäksi musikaalin hakemista on mainostettu ja arvellaan, että musikaali olisi tulossa ensi vuonna? Tulevan vuoden Gingaconia on myös suunniteltu ja lippuja on ollut mahdollista ostaa.

Oheistuotteiden sarallakin nähtiin uusia löytöjä. Weedin pehmosta bongattiin piraattiversiota ja Amazonista löytyi muita sarjaan liittyviä piraattikangasjulisteita. Mutta piraattien lisäksi Weedin saagoille 1-30 ja 31-60 ilmestyi omat säilytyslaatikonsa. Niistä löytyi tuttujen hahmojen rinnalla mm. Venäjän sotakoiria ja Shougunia. Takahashi myös ikuisti laatikot omalla nimikirjoituksellaan.

Suomen Hopeanuoli-fanit yhdistys järjesti aktiivisesti monenlaista toimintaa conien ja miittien yhteydessä. Tähdenlennon kolmas numero saatiin painoon ja kaikenlaisessa muussa järjestämisessä oli tekemistä.

Ehkä tänä vuonna tapahtui jotain vähemmän kuin aiempina vuosina. Mutta olen kiitollinen tämän vuodenkulusta ja sisällöstä. Jotkin asiat olivat varmasti erilaisia ja paljon tapahtui.

Kiitos tästä ja tulevista vuosista, yhdessä Ginga-ihmisten kanssa.

torstai 24. joulukuuta 2015

Laatikoita ja tavaraa

En ole kevään aikana tehnyt postauksia ihan kaikista keräilyhankinnoista. Myös sinä aikana, kun olen muuttanut pois kotoa, on kaikenlaista karttunut mukaan.

Vanhimpia hankintojani ovat 7. julkaisun toinen manga, Gin-postikortit, Mono-lehdet ja Tähdenlennon jäsenlehti numero 3. Tähdenlentoa lukuun ottamatta ostin edellä mainitut tuotteet Huuto.netistä. Seitsemännestä julkaisusta minulla olisi tavoitteena kerätä sellaisia lehtiä, joissa on juliste. 2. numerossa oli juliste Ginistä ja Rikistä juoksemassa. Eli toisin sanoen 4. julkaisun toisen mangan kansikuva. Tämä lähti suhteellisen edullisesti 25-30 eurolla, kun hinnat ovat olleet nyt 40-60 euron luokassa. 

Minulla on varmaan alle kymmenen postikorttia Rikin takakannen kuvasta. Niitä on saanut vaikka ja mistä kaupan päälle. Mutta nyt viimein löysin Gin-postikortit. Ilman tekstiä ja tekstillä.

Myös Yukikazen Ginga-monon ja - mono minin pystyin löytämään. Yllätyin lehtien pienestä koosta ja kuvien laadukkuudesta. Lehdet olivat kuitenkin kivan näppäriä ja ns. jotain uutta keräilyn rinnalle. Tähdenlennosta ei sen enempää ennen tulevaa kuukautta.

Entäs sitten niitä uudempia hankintoja? Niitä ovat GTLW:n kaksi ensimmäistä osaa, menkokortti Rikistä, Akakabutosta ja Ginistä, pahvimagneetit Daisukesta ja Akakabutosta sekä erilaiset laatikot. Menkokortti tuolla kuvalla kuuluu parhaimmistoon. Sillä liian usein näkee samojen keräilykortti- ja - tarrakuvien kierrätystä. Tässä ei ollut käynyt niin, jolloin kortti on uniikki ja vieläpä upea. Pahvimagneettejakin on nyt yhteensä viisi: Ben, Hyena, istuva Gin, Akakabuto ja Daisuke. Keräily jatkuu.

Heinäkuun puolella lähti ennakkotilaus Weedin mangojen säilytyslaatikoista. Parin kuukauden päästä ne saapuivat. Mutta itse pääsin niihin käsiksi vasta joulukuussa. Vielä en ole testaillut, miten japaninkieliset mangat laatikoihin menevät - kerta se niiden perimmäinen tarkoitus on. Ja ehkä ajatuskin pelottaa siinä mielessä, ettei pahvi kärsisi mangojen painosta. Mutta viimeinkin olemme saaneet animen ulkopuolelle jääneitä hahmoja ikuistettua johonkin! Vieläpä Shougunia, Venäjän sotakoiria, hybridisaagaa. Vau.

Ostin myös Ginga.fin kaupasta GNG:n tarroille tarkoitetun keräilylaatikon. Tämä oli kuvaan verrattuna paljon paremmassa kunnossa livenä. Joskus näitä oli Urumissa kolmisen kappalettakin myynnissä. Mutta vielä silloin en napannut yhtäkään mukaan. Kävi siis mäihä.


Blogini puolesta oikein hyvää joulua!

perjantai 18. joulukuuta 2015

Virallisia paitoja

Gingasta on olemassa ns. virallisia paitoja eri yritysten valmistamana. Tutuimpia paitoja lienevät paita hyppäävästä Weedistä ja Hopeanuolen leikatun peltiboxin paita. Mitä muuta löytyy?

Japanilainen vaatevalmistaja ja -jälleenmyyjä Uniqlo on vastannut yllä olevista T-paidoista. Ensimmäisessä on harmaa paita hyppäävästä Ginistä ja taustalla komeilee kuu. Toisessa nähdään Akakabuto, mustassa paidassa. Paitoja on valmistettu monessa koossa (XS:tä XXL:ään). Ja kappalehinta valmistajalta on ollut noin kahdeksan euroa. (Suomessa tuskin saisi noinkaan halvalla.)

En ole varma paitojen tämänhetkisestä tilanteesta. Sillä ainakin pitkään on ollut niin, ettei paitoja saa kuin muiden välikäsien kautta. Kalliimmalla hinnalla, jos silläkään tavalla.. Suomen puolella paitoja löytyy mm. Satsuman kokoelmasta. Klik. Klik.

Creation Advancelta löytyy kaksi valkoista paitaa: Gin ja Akakabuto sekä Sankaritarinoissakin oleva kuva Smithistä, Ginistä ja Chutorasta. Toiselle puolelle on laitettu vuorostaan "Gingan" japanilaiset kanjit. Tällä hetkellä paitoja ei ole myynnissä CA:n sivulla, vaikka ne tuotevalikoimasta löytyvät.

Itseltäni löytyy kyseinen paita Ginistä ja Akakabutosta. Ostin sen aikoinani Urumista M-koolla, kun sinne tilattiin pientä näyte-erää halvalla. Muuten paitoja ei ole näkynyt kerta niiden kappalehinta olisi 70-90 eron luokkaa.
 
Viime vuonna Weedin alku- ja lopputunnareista vastannut Dohatsuten juhli 30-vuotista taivaaltaan näillä paidoilla. Hahmoissa esiintyy Bluea, Giniä, Belliä ja Neroa. Paitoja on ollut ainakin kooltaan S-XL asti. Malleina on löytynyt valkoista ja mustaa T-paitaa hihattomana ja sitten pitkähihaista mustilla hihoilla (harmaa ja valkoinen). Tuotteita on saanut tilattua Fuudobrain-verkkokaupasta.

Kaksoissolan foorumilla oli myös alustava ennakkotilausmahdollisuus paidoille. Mutta ilmeisesti kiinnostuneita löytyi liian vähän paitojen tilaamiseen. Kyseisillä hinnoilla.

Hopeanuolen ja Weedin paitoja on taas saanut mm. kaupan päälle levyn julkaisun yhteydessä tai ostettua esim. Hopeanuoli-kaupasta, jostain conista jne. Etenkin Anttila tarjosi paitoja esim. 20 ensimmäiselle ostajalle tai Weedin 7. ja 8. levyn yhteydessä.

Muistaako muuten kukaan, miten vuoden 2007 BB:ssä Niko Nousiaisella oli muutamassa jaksossa Weedin paita? Itse en ohjelmaa katsonut. Mutta bongasin miekkosen ainakin yhdessä jaksossa paita päällään, kun siskoni tästä kertoi minulle. Ehkä se oli FutureFilmin piilomainontaa..

Weekly Shonen Jumpin numerosta 49/1984 löytyi tällainen mainos jonkinlaisesta collegepaidasta? Vastaavanlainen paita oli myös numerossa 49/1985. Taisi olla peräti samanlainen? Klik.

(c) Kuvat kuuluvat kauppojen tai blogien sivuille

lauantai 12. joulukuuta 2015

Olisinko muuttanut ikärajoja?

Hopeanuolen leikatun ja leikkaamattoman ikäraja on K-11. Vanhoihin videoihin ikärajaksi on merkitty sallittu ja myös Weedissä ikäraja on sama K-11. Olisiko ikärajoja pitänyt nostaa tai laskea? Vai tulisiko näihin olla vain tyytyväinen?

Itsestäni tuntuu, että paras onnistuminen ikärajojen määrityksessä on tapahtunut videoiden kohdalla. Sallittu kuvaa hyvin sitä, että leikatun voi näyttää lapselle. Ei tarvitse olla tietyn ikäinen, mikä voisi sulkea pois. Vaikka tiedä sitten, kuinka tarkasti kukin ikärajoja noudattaa. Mutta leikatulle näen hyvin tärkeäksi tällaisen avoimuuden ja vapauden ikärajan kohdalla. Eli tässä kohtaa on hyvä, ettei rajaa ole määritelty. Sen sijaan tuntuu oudolta, että ikäraja leikatun levyille on K-11. Mutta ilmeisesti levyihin ei voi samalla tavalla merkitä sallittu kuin näihin videoihin? Koska käytäntö on toinen. En tiedä, vaatisinko itse levyiltä juuri tätä samaa ikärajamenetelmää. Leikatun ikärajassa minua häiritsee se, ettei se ole ns. tasapainossa leikkaamattoman kanssa. Kumpikin on K-11 ja versioissa on kuitenkin eroa ja paljon. 

Leikatulle K-11 on siis kovin korkea, jolloin ikäraja voisi olla mm. sallittu. On ehkä hankalampaa sitten määritellä, että mikä ikäraja voisi olla. Itse ajattelisin sen olevan alle 10. Mutta olisiko esim. K-7 liian alhainen vai K-8/K-9 parempi? Ikärajat ovat kuitenkin niin tapauskohtainen asia. Toinen voi saada traumoja ikärajasta x, kun taas toinen ei. Mutta mielestäni liian korkeiden ikärajojen asettelu ei ole mikään vaihtoehto, jotta voitaisiin suojella lapsia, välttyä mielipahalta jne. Ikärajojen tulisi olla suuntaa antavia.
Leikkaamaton on taas sellainen, jonka ikärajasta en oikein tiedä. Olen jollain tapaa tyytyväinen K-11 ikärajaan. Sillä itse en ole kokenut version väkivaltaisuutta niin voimakkaasti. Vaikka huomaan kyllä, että sitä löytyy GNG:stä. Sen sijaan olen aina suhtautunut raskaammin GDW:n aiheisiin ja pitänyt sitä kautta sarjaa GNG:tä raaempana ja karumpana. Tämän ajattelun myötä olenkin ajatellut, että Weedillä olisi se ns. korkein ikäraja ja GNG:llä vähän matalampi. Eli olen ajatellut, että GNG:n väkivaltaisuus olisi jotenkin helpommin kestettävissä kuin GDW:n teemat. Mutta huomasin kommentteihinne vastaillessa siihen liittyvää ristiriitaa. Nimittäin sen, että voiko sarjojen raskautta sinänsä verrata keskenään? Vain toinen olisi pahempaa ja toinen vähempiarvoisempaa? Huomasin jälkikäteen, että ei oikein. Vaikka jollekin voisi edelleen olla selvää, että GNG on raskaampi väkivaltaisuuden takia. Itse haluan pitää niitä samanarvoisina.
Omasta mielestäni Weedin K-11 ikäraja on hieman matala. Ja GNG:n sama ikäraja taas kovin korkea, koska itse en saanut mitään traumoja. Mutta kuten aiemmin puhuinkin raakuudesta, voisi sen määrittää kummallekin sarjalle K-13.  Mangojen puolellahan tätä linjaa jo onnistuneesti pidetäänkin, kun ikäraja on +13.

Niin Hopeanuolta kuin Weediä on laitettu aina piiloon raakuuden takia. Muistan myös oman tapauksen, jossa 7-8-vuotias nappasi jonkun Weedin irtonaisen osan kärryyn. Fandomissakin oltiin yhteen aikaan huolissaan siitä, myydäänkö Weediä liian nuorille. Hopeanuolesta ei ole ollut enää samanlaista uutta kohua. Mutta ehkä sarjan vuoro ja pääpaino oli juuri silloin lapsuudessa, jolloin Hopeanuolta joko sai katsoa tai se kiellettiin. Vaikka haluaisin nostaa sarjojen ikärajat samaksi, epäilen että muuttaisiko se mitään. Viestisikö se enemmän verisestä sisällöstä? Sillä eihän ikäraja kerro, mitä on luvassa kun laitat Hopeanuolta tai Weediä pyörimään. Pään irtomisia, silppoamisia, kivesten repimisiä jne. Pitäisikö ikärajoille tai niiden yhteyteen keksiä parempia vaihtoehtoja? Varoitustekstejä? "Tämä sarja sisältää materiaalia, joka voi olla haitaksi lapselle." Vai mentäisiinkö tällä liiallisuuksiin ja pahempaan kierteeseen?

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Meteor Gin - Tuhti tietopaketti Hopeanuolesta

Meteor Gin 
Tuhti tietopaketti Hopeanuolesta
Teksti: Suvi Mäkelä.
Japanpop 7/2011

Meteor Gin on monipuolinen tietopaketti kaikille Hopeanuolen ystäville. Kirjassa saadaan runsaasti tietoa Hopeanuolen eri osa-alueista ja taustoista. Mukana on myös Yoshihiro Takahashin haastattelu ja kahden hänen entisen avustajansa puheenvuorot. Onpa kirjassa jopa koirahoroskooppi, jonka avulla kukin voi selvittää mitä Hopeanuolen hahmoa muistuttaa eniten.

"Juonikertauksen oheen on lisätty uutisartikkelien muotoon ihmisten näkökulmasta kirjoitettuja pikkujuttuja sarjan tapahtumista."

Uutisia ihmisnäkökulmasta
Kirja sisältää luonnollisesti tarkat hahmoesittelyt Hopeanuolen hahmoista. Nämä ovat kenties kirjan tavanomaista antia. Teoksessa kerrataan myös sarjan tärkeimmät taistelut ja tietenkin juoni pääpiirteittäin.
Joku on saanut neronleimauksen, kun juonikertauksen oheen on lisätty uutisartikkelien muotoon ihmisten näkökulmasta kirjoitettuja pikkujuttuja sarjan tapahtumista. Niissä muun muassa ihmetellään koiraa, jonka on nähty käyttävän työkalua, ja erikoisia eläimiä, joiden on nähty liitävän rotkojen yli. Artikkeleissa koirien karhuja ja susia vastaan käymät taistelut saavat jopa YK:n eläinsuojelukomitean ja useat eri valtiot tuohduksiin. Juttuja on erityisen hauska lukea, koska ne katsovat sarjan tapahtumia aivan eri näkökulmasta kuin mihin lukijat ovat tottuneet.

Lukijoiden aktivointia ja karhunäkökulmaa
Meteor Gin myös aktivoi lukijoita hauskalla lautapelillä, jossa pelaajien on tarkoitus lyödä Akakabuto. Peliä varten ei tarvita kirjan lisäksi muuta kuin noppa ja muutama pelinappula. Teoksessa pureudutaan myös erilaisiin lukijoita askarruttaviin kysymyksiin. Kaikkiaan 30 kysymystä saa vastaukset, joita ei pidä ottaa liian tosissaan.
Kirjasta saa myös tietoa muista Takahashin koirasarjoista. Hopeanuolen lisäksi tunnetuin näistä on varmasti taistelukoirista kertova Shiroi Senshi Yamato. Yamaton lisäksi kirjasta saa taustatietoaa esimerkiksi Hopeanuolen jälkeen tehdystä Japanin keskiajan sengoku-kauteen sijoittuvasta Kacchû no senshi no Gamusta. jossa shinobi-koirat puhuvat ihmiskieltä ja yksi niistä jopa ratsastaa hevosella. Meteor Gin siis tarjoaa mielenkiintoista luettavaa myös Hopenuolta sivuavista aiheista.
Varsin kiinnostava on myös katsaus sarjan tapahtumiin Akakabuton näkökulmasta. Juonenkäänteet näyttäytyvät aivan erilaisessa valossa, kun lukija asetetaan asemaan, jossa poloinen karhu näyttää täysin väärinymmärretyltä ja kaltoin kohdellulta. Tätä ajatusta olisi mielestäni voitu kehittää vielä pidemmälle ja tehdä laajempi juttu aiheesta.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että Meteor Gin on huumorilla kirjoitettu ja valaiseva katsaus Hopeanuoleen. Kirja on vahvasti kuvituspainotteinen, kuten mangasarjaa koskevalle tietokirjalle sopii. Kirjasta saa paljon irti ja sitä on hauska lukea. Mukana on myös irrallinen kartta koirien matkoista. Sen toinen puoli on pieni juliste.

Loppuarvio: 4½/5
+ Hauskat "uutisjutut"
+ Lautapeli
+ Runsaasti mielenkiintoista tietoa
+ Takahashin haastattelu

maanantai 30. marraskuuta 2015

Kuukauden blogi: GinBing

Kuukauden blogissa vuorossa Windyn ylläpitämä Ginga-aiheinen blogi, GinBing.

 
1. Kertoisitko alkuun itsestäsi, faneutesi alkamisesta ja blogistasi.
- Nyt 17-vuotias keskisuomalainen, joka tutustui Hopeanuoleen kolmevuotiaana. Siitä kiinnostus lähti liikkelle. Alkuun katselin lähinnä animea ja jossain vaiheessa löysin myös Hopeanuolen internetin ihmeellisestä maailmasta. Foorumeille kirjoittelin paljon vuosien 2010-2013 aikana ja ehdin myös harrastamaan muutaman vuoden ajan Gingaan liittyvien mangojen ja oheistuotekrääsän keräilyä. Nykyään keräily on jäänyt melko olemattomaksi, mutta nykyisestä kokoelmasta luopuminen ei ole toistaiseksi käynyt mielessä. Gingan parissa vapaa-aikaa kuluu kuitenkin entistä harvemmin, sillä tehokkasta ajankäytöstä huolen pitää lukio sekä allekirjoittaneen viisi koiraa.

GinBing lähti liikkelle, kun halusin jotain vaihtelua ainaiselle foorumikirjoittelulle ja tais tuo blogi syntyä vähän Kiatsun painostuksestakin? *tähän veikeä hymiö*
Ja olihan se silloin tosi coolia että jokaisella fanilla oli oma blogi ja niitä sitten tulikin kuin sieniä sateella.

2. Miten koiratietoutesi näkyy blogissasi, fanituksessasi jne?
- Ei oikeastaan mitenkään. Koiraharrastus näkyy ehkä siten, että eniten juttua riittää nimenomaan niiden fanien kanssa, jotka ovat koiraihmisiä itsekin. Toki näiden koirahommien pohjalta keksii välillä poikkeavia postausideoita ja joskus on päässyt pätemään jossain koirahommista tulleilla tiedoilla. Toki täytyy varmaan mainita vielä se, että jos en tykkäisi koirista, niin en todennäköisesti tykkäisi Hopeanuolestakaan, mutta tällä ei varsinaisesti ollut tekemistä sen kanssa, kun kolmeveenä siihen ensimmäistä kertaa törmäsin.

3. Mitä muita harrastuksia/kiinnostuksenkohteita sinulla on?
- Koirat ja niiden kanssa harrastaminen. Myös valokuvaus on kivaa ja kuvaan pääasiassa erilaisissa koiratapahtumissa sekä omia tai kavereiden koiria. En kuitenkaan ole kuvaamisessa tai kuvien käsittelyssä kovinkaan hyvä ja tässä harrastuksessa pätee omalla kohdallani hyvin se, että määrä ratkaisee, eikä niinkään laatu.

4. Sinulla on toinenkin blogi, Treenikaverit. Millainen blogi se on?
- Se on koirieni blogi, joka toimii pääasiassa treenipäiväkirjana ja kisamuistiona. Ennen se oli myös kuvien säilytyspaikka, mutta nykyään laitan kuvat talteen muualle. Välillä sinne ilmestyy niitä näitä diipadaapa-kuulumisia, mutta pääasiassa kirjoittelen treeneistä ja kisoista sekä niiden tuomista ajatuksista.

5. Oletko seurannut uusinta Takahashin sarjaa, Ginga: The Last Wars? Jos et, aiotko?
- Kaksoissolan blogista aina kun sinne on uusi luku ilmestynyt. En tätäkään välttämättä muistaisi seurata noin muuten, mutta onneksi facebookki useimmiten ilmoittaa tästä. On tuo osoittautunut aika mielenkiintoiseksi, mutta jopa Ginga-sarjaksi melkoista räiskintää ja mennyt mielestäni jo vähän yli, olipa viimeinen sota tahi ei.

6. Millä tavalla koirat vaikuttavat Ginga-harrastukseesi niin positiivisesti kuin negatiivisesti?
- Enemmänkin negatiivisesti, koska aika ja raha menee niihin. Lisäksi osa koirista on hajottanut jotain Gingaan liittyviä esineitä, kuten vaikkapa Daikku viimeksi silpoi pari figuuria. Positiiviset puolet taisin mainita jo kakkoskysymyksessä.

7. Mihin olet tyytyväinen blogissasi? Millaisia asioita voisi parantaa/kehittää?
- Ulkoasu on omaan makuuni simppeli, vaikka se onkin yksinkertainen ja tylsähkö. Tykkään blogeista, jotka ovat tarpeeksi leveitä ja joiden sivupalkkeja ei ole tungettu täyteen (ylimääräistä) krääsää ja oma blogini täyttää nämä kriteerit, jei. Mielestäni kirjoittamani tekstit ovat myös suhteellisen helppolukuisia, eikä postauksissa pahemmin ole suuria sana/lausehirviöitä. Lisäksi pidän suurinta osaa kirjoittamistani aiheista keskimäärin mielenkiintoisempina ja erilaisempina kuin monissa muissa blogeissa, mutta tämä seikka jakaa mielipiteet varmasti kahtia. Varsinkin jos sen ilmaisee näin ylimielisesti, eihän suomalaisten suinkaan sovi kehua itseään.
Parannettavia asioita lienee hieman pidempikin lista, mutta suurin vika lienee, että postauksia ilmestyy vain joskus ja jouluna. Myös banneriin ja blogin sivuihin olisi voinut panostaa enemmänkin.

8. Käytätkö enää paljon erilaisia Ginga-sivuja? Vai suositko esim. vain Gingapediaa ja Kaksoissolaa. Miksi?
- Ginga-sivujen käyttö on jäänyt todella vähäiseksi. Jos ehdin ja viitsin, niin saatan käydä pyörähtämässä Kaksoissolan sivuilla, mutta harvemmin. Gingapediassa käyn katsomassa, mitä uutta sarjassa on ilmennyt ja mitä vanhoille hahmoille on käynyt ja onko niistä laitettu kuvia. Jossain vaiheessa kyttäsin melko säännöllisesti, onko uusimmalle suosikkihahmilleni Rigelille laitettu lisää kuvia, mutta sitten sekin jäi, kun uusia kuvia ilmaantui vain harvoin. Nämäkin Gingapedia-tsekkaukset ovat tosin nykyään laskettavissa yhden käden sormilla per vuosi.

9. Pääsit vuoden 2012 Animeconissa fanitapaamiseen Takahashin kanssa. Millainen kokemus se oli?
- Hieno. Tilaisuudessa oli mahdollista kysyä Takahashilta, tosin itse kysyin vain muutamaan otteeseen, koska muut tilaisuudessa olijat kysyivät vastauksia juurikin niihin ikuisuuskysymyksiin, joita olin ajatellut itsekin kysyväni. Muistan ainakin saaneeni vastauksen siihen, paljonko yhden (Orionin) kansikuvan tekemiseen menee aikaa - noin tunti oli Takahashin vastaus. Ja hienointa taisi olla, kun jokainen sai Takahashin jakamana Weed-kännykkäkorun, joka on minulla vieläkin avaamattomana pussissaan.

10. Lopuksi: mitä/millaisia asioita blogiltasi voi odottaa tulevaisuudessa?
- Uuden postauksen ainakin jouluna ja juhannuksena, mikäli en päädy poistamaan blogia sitä ennen. Tän kyselyn jälkeen tekisi kyllä mieli taas panostaa blogiin, mutta kiitos koirien ja koulun, kiire on kova.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Erot animeen (Weed, osa 14)

Animen ja mangan eroavaisuuksia toisistaan, kun vuorossa on Weedin 14. osa.

Ron 
Manga esiintyy kokonaan uusi hahmo, Ron-niminen saksanpaimenkoira. Hän törmää Rockettiin metsässä luullessaan tätä kanarosvoksi. Ihmiset olivat nimittäin heidän jäljillä. Ron lähtee lopuksi ja varoittaa Rockettia mm. siitä, että ihmiset aikovat ampua kaikki alueen villikoirat.
Ronin tekee erikoiseksi myös se, että hänen ulkonäkönsä muuttuu alkuperäisestä toiseen suuntaan.

Jerome ja Weed
Mangassa näytetään, kuinka Weed ja Jerome odottelevat Rocketin paluuta kahdestaan. Myöhemmin Weed toteaa muille, että lähdetään Rocketin perään. Animessa koirat seisovat yhtenä joukkona.

Rikiya
Rocket törmää myös toiseen uuteen hahmoon. Noin 10-päisen laumanjohtajaan Wakayamassa. Koirat tuntevat toisensa entuudestaan, sillä Rocket johti yhtä alueen neljästä laumasta. Paikalle saapuu jopa itse Kamakiri, jolloin Rocketkin joutuu välikäteen. Joukot käyvät myös hänen päällensä. Samaan soppaan sekoittuu Weedin porukkakin.

Mole
Osassa näytetään veristä Molea, jonka Jun'ichi ja hänen isänsä vievät eläinlääkäriin. Mole olisi saanut uuden kodin, mutta hän karkaa sieltä myöhemmin auton kyytiin. Molen nähdään heräävän Kogien syleilystä.
Animessa Tesshin olikin se, joka yritti pelastaa Giniä ja viedä hänen viestiään. Mangassa se on Mole.

Jerome
Jeromen nähdään käyvän mangassa sellaisten ihmisten päälle, joita ei ole animessa. Hän joutuu myös taisteluun Ronin kanssa. Mangassa kerrotaan myös, että Jerome sai tässä tohinassa kolme haulia kehoonsa. Animessa hän sai ainakin yhdestä ja pakeneminen tapahtui eri tavalla. Kamakirin joukot olivat nimittäin johtaneet Weedin porukan ansaan. Mutta mangassa Kamakiri ja Weed törmäävät, kun Stone lähtee viemään heitä. 

Ron repii Jeromen korvan
Animessa sen vie Kamakiri.

Narttukoiran kimpussa
Genban joukot poikkeavat kylään ja yrittävät viedä sieltä yhtä naarasta mukanaan. Koirat käyvät jopa isännänkin päälle ja tässä välissä Daisuke saapuu paikalle autollaan. Daisuke nappaa miehen autoon sisälle ja yrittää soittaa poliisit. Myös Akame mahdollistaa Chikon pakenemisen. Sen jälkeen Shigure ja Mutsun porukka saapuukin.

Kyoshiro Kamakirin päälle
Mangassa Kyoshiro saa tarpeekseen Kamakirin puheista ja on käydä koiran päälle. Weed kuitenkin estää tämän, jonka jälkeen seuraa kumartuminen Kamakirille.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Akakabuton kukistus Weedissä

Olenko ainoa, joka ajattelee Akakabuton kukistustarinan Weedissä hieman oudoksi? Omasta mielestäni Akakabuto on kuvattu mm. pienemmäksi kuin GNG:ssä. Lisäksi itseäni mietityttää kovasti, miksi ollaan tehty seuraavanlainen ratkaisu. Gin tekee ZTB:n, jonka seurauksena Akakabuto horjahtaa alas Vuorilinnan päältä. GNG:ssä taistelu käytiin maan tasolla ja pää irtoaa oikeasti. Miksei tällaista ratkaisua tehty Weediin? Vaikka eihän Gin tähtää edes pään alueelle, vaan kylkeen. Miksi? Vaikka tehtiinhän tämäntyyppistä hyökkäystä Rikin ja Ginin toimesta. Se taas herättää kysymyksen, miksei Rikiä ollut ja miksi Goheillakaan ei kuvattu olevan yhtä tärkeää roolia?

GDW on huomattavasti GNG:tä raaempi, jolloin tuskin on kyse siitä, että on haluttu suojella katsojia. Olisihan päätä voinut kuvata, vaikka irrallisena ZTB:n jälkeen tai ruhoa kaatumassa ilman päätä. Toisaalta onhan GDW:ssä nähty muutenkin outoja valintoja johtuen siitä, miten mangan osuutta ei olla saatu mukaan. Mutta tälle ei näytä löytyvän selitystä. Onko se ollut vain valittu esitystapa, jolla päästiin helpommalla? Mutkia suoraksi. Toisaalta tällainen esitystapa näyttää haluavan tehdä Ginistä sankaria, mikä voi selittää monia muita asioita.

Mutta itselleni särähtää korviin myös nimitys ihmisyöjäkarhuista. Lisäksi Gohei esitettiin vain metsästäjänä, mikä oli samanlainen pettymys kuin, että Daisuken näkemistä lupailtiin takakansissa. Ja tuntui oudolta, että mainittiin taistelun kestäneen useampia päiviä. Vaikka GNG:n animesta itselleni tulee sellainen kuva, että ainakin Akakabuto kukistettiin päivässä. Ehkä jopa muutkin.

Akakabuton värikään ei ole mikään paras, sillä harja ja turkki eivät erotu toisistaan. Ja karhu on vain punaruskea möykky.

torstai 12. marraskuuta 2015

Ohi menneet tilaisuudet

Fanina eteen on sattunut jos jonkinlaista tilaisuutta ja mahdollisuutta. Kaikkiin ei ole välttämättä halunnut tai voinut tarttua. Tässä esimerkkejä niistä tapauksista.

Tracon 3.-4.9.2011
Takahashi saapui vuoden 2011 Traconiin kunniavieraaksi. Kyseessä oli mangakan ensimmäinen vierailu Suomessa.
En tiedä, menetinkö hirveästi kun en päässyt sijaintini ja ajankohdan takia Traconiin. Ehkä olisin halunnut olla mukana juuri tässä huumassa. Vaikka pääsinhän toiseen vierailuun osallistumaan. Mutta ensimmäinen kerta on aina erilainen kuin toinen. Vaikka jotain ilmeisesti tehtiin Animeconissa paremmin kuin Traconissa.

Takahashin fanitapaaminen Animeconissa
Traconiin ja Animeconiin liittyen pidettiin kilpailu, joka mahdollisti fanitapaamisen Takahashin kanssa. Ainakin Animeconin kilpailuun piti osallistua Hopeanuoli/Ginga-aiheisella työllä. Sitä ei kuitenkaan rajattu, millainen työ sai olla. Kunhan palautti 10.7 mennessä.
Rehellisesti sanottuna en oikein ymmärrä, miksi jätin tämän tilaisuuden käyttämättä. Aluksi oli toki epävarmaa, pääsenkö coniin. Mutta kun tämä varmistui, olisin voinut edes yrittää. Ilmeisesti oma ujous ja "en mä voi"-asenne painoi tässä eniten. En myöskään osannut valita Ginga-aiheisen roolipelin ja fanitarinan väliltä. Tämän jälkeistä harmituksen määrää ei voi edes sanoin kuvailla. Mutta pitää olla kiitollinen yhteiskuvasta Takahashin kanssa ja herran kättelystä. Olihan sekin sentään jo jotain.

Moderaattoriksi
Parisen vuotta sitten minulta kysyttiin kiinnostusta toimia Kaksoissolan foorumilla valvojana. Silloin kuitenkin totesin, ettei oma aikani moiseen. Osaksi roolipelipaikkoihin liittyvästä työstä johtuen. Eli sielläkin mm. valvoin toimintaa ja se oli ihan mukavaakin hommaa. Mutta ehkä oma roolini on olla käyttäjänä kuin moderaattorina. Vaikka jälkimmäinen ei olisikaan mikään este.

Ginga Room
Suomen Hopeanuoli-fanit yhdistys järjesti oman Ginga nurkkauksen mm. vuoden 2012 Animeconiin. Siellä pystyi piirtämään, keskustelemaan, pelamaan, lukemaan ja yksi fani teki jopa Ginga-aiheisia kasvomaalauksia. Itseäni harmittaa se, etten uskaltaltanut käydä huoneessa ensimmäisenä päivänä. Siellä olisi nimittäin ollut enemmän Kaksoissolan porukkaa, mikä olisi ollut ihan mielenkiintoista. Lisäksi olisihan se kiinnostanut, että miten olisin pärjännyt Windyn pitämässä tietokilpailussa.

Toiminnan järjestämistä Pohjoisessa
Olen tosiaan kotoisin Itä-Suomesta, mutta parin kuukauden sisällä rantautunut Keski-Suomeen. Äffä otti yhdessä aiheessa, blogini puolella puheeksi sen, että olisiko minulla kiinnostusta ns. koota Pohjoisen porukkaa yhteen ja pitää yhdistyksen pöytää/miittejä/Ginga roomia jne.
Tästä on päälle vuosi, jota seurasi työläs abivuosi. En innostanut asiasta monesta eri syystä. Kirjotukset olivat yksi syy. Mutta en ole ikinä tuntenut olevani Lapista kerta oma perheeni on Keski-Suomesta. Siellä omat juurenikin ovat. Näin ollen ryhtyäkseni moiseen toimintaan, edellyttäisi se noille asteille jäämistä. Mutta mahdollisuuksia toiminnan järjestämiseen/siihen osallistumiseen on toki muuallakin. Vielä vuoden asiat ovat aika hajallaan, koska kyseessä on lyhytkestoinen opiskelupaikka. Mutta ehkä sen jälkeen voisi ajatella jotain. Halusta se ei ole kiinni.

Artikkeli yhdistyksen lehteen
Minulta on tiedusteltu mm. että haluanko osallistua Saraba! Kita no Ookami-artikkelin kirjoittamiseen tai kirjoittaa sen itse. Tämäntasoinen kirjoittaminen on itselleni jollain tapaa liian henkilökohtaista ja ahdistavaa, jolloin en ainakaan halunnut kirjoittaa sitä itse. Jos olisin muuten osallistunut kirjoittamiseen, olisin tuskin ollut hyödyksi.

Näistä kaikista tilaisuuksista eniten kaduttaa fanitapaamiseen ja Ginga Roomiin liittyvät tapaukset. Muut ovat menneet ohi eri syistä tai odottavat edelleenkin parempaa ajankohtaa.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Weed - Pojasta polvi vesittyy

Weed 
Pojasta polvi vesittyy
Teksti: Nita Lohi
Anime-lehti 1/2012 

Mitäpä sitä kiertelemään: koirashounen Ginga Nagareboshi Ginin eli Hopeanuolen suosio Suomessa ei ota laantuakseen. Anime saatiin leikkaamattomana dvd:llä, manga julkaistiin ja itse mangaka Yoshihiro Takahashi kävi Traconissa kertomassa urastaan.
On siis sanomattakin selvää, että Hopeanuoli-mangaa seuraa sen jatko-osa Ginga densetsu Weed, Suomessa ytimekkäästi vain Weed. Vuonna 1999 alkanut manga ilmestyi keski-ikäisille miehille suunnatussa Manga Goraku -lehdessä peräti kymmenen vuoden ajan.
Mangasarja seuraa Ginin pennun seikkailuja kymmenisen vuotta Hopeanuolen tapahtumien jälkeen. Tarina alkaa, kun englanninsetteri GB törmää nimihenkilöön ja tämän emoon. Kuolemansairas emo kertoo viime henkäyksillään pennun olevan tarunhohtoisen Ginin poika ja pyytää GB:tä viemään pennun isänsä luo Ouuhun, missä Ginin lauma aikoinaan kaatoi terrostikarhu Akakabuton ja perusti koirien paratiisin. GB nimeää pennun Weediksi siinä toivossa, että henki olisi siinä yhtä sitkeässä kuin rikkaruohossa, ja lähtee saattamaan sitä Ouun paratiisiin.
Weed-mangan alku seuraa koirakaksikon matkaa ja ensiksi hyvin episodirakenteinen. Hopeanuolen lukeneille pätkittäisyys ei ole mitään uutta, mutta siinä tien päällä tavatut hahmot lähtivät mukaan ja olivat tärkeässä osassa myös lopputaisteluissa. Weedin alkupuolisko taas on aika mitäänsanomaton, ja hahmot unohtuvat yhtä nopeasti kuin ilmestyvätkin. 

Koirien paratiisin rappio
Itse Ouuhun päästään kuitenkin jo kakkoskirjan puolivälissä. Siellä Weediä ja GB:tä odottaa kaaos. Villikoirien huhutaan hyökänneen ihmisten kimppuun, ja niitä sanotaan jo Akakabuton veroiseksi ongelmaksi. Koirien paratiisin asukit ovat jakautuneet kapinallisiin ja Ginille uskollisiin, eikä juuri kukaan ole nähnyt johtajaa upseeristoineen viime aikoina. Ouun laumassa on mukana tuttujen koirien jälkikasvua, kun taas koiria hävittämään lähteneiden metsästäjien johtajana nähdään Hidetoshi. Vain Ginin entinen omistaja, jo nuoreksi mieheksi varttunut Daisuke, uskoo yhä Ouun koiriin ja halua estää niiden tappamisen.
Kuvio on kiinnostava, mutta myös omiaan etäännyttämään lukijoita, koska tutut hahmot ovat yllättäen muuttuneet toisenlaisiksi. Toisaalta Ginin jälkikasvun elämästä on irronnut viihdyttävämpää ja järkevämpää settiä kuin alkuperäisten hahmojen seikkailuista Akakabuton päihittämisen jälkeen.
Hopeanuolen viimeisissä pokkareissa Ouun lauma otti yhteen mystisten susisoturien kanssa. Loppuyhteenotot menettivät viimeisetkin mielenkiinnon rippeensä, kun taistelijat vain käyttivät samaa tekniikkaa toisiaan vastaan ja se koiraeläin voitti, joka oli kohtalon määräämänä oikeampi käyttämään kyseistä iskua. Weed ei onneksi sorru yhtä tylsään meininkiin, vaan taisteluissa on jälleen oikeaa strategiaa.

Sankaripoika ja jokamies
Nimihenkilömme Weed ei ole yhtä karismaattinen sankari kuin Gin. Nuori ja naiivi pentu mättää isompiaan turpaan epäuskottavan hyvin: vaikkei lihasvoima riittäisikään, tahdonlujuudesta ei ole puutetta. Toki myös Gin oli kokeneempia, aikuisia koiria parempi taistelija - mutta mangassa näytettiin, mistä sen neuvokkuus ja rohkeus olivat peräisin. Ginin taidot olivat yhdistelmä tiikeriraitaisen karhukoiran geenejä ja Takedan ukon kovaakin kovempaa koulutusta. Weedille taas jumalaiset taistelukyvyt ja ääretön sinnikkyys on ilmeisesti suotu syntymälahjana.
Pentu on myös ärsyttävän puhtoinen pyhimys, joka antaa ilman muuta anteeksi kauheimmillekin roistoille riippumatta siitä, katuvatko nämä edes tekojaan. Tämäkin ominaisuus on suoraan isältä peritty, mutta voittamattomuuden tavoin se tuntuu tislautuvan Weedissä entistä voimakkaammaksi ja rasittavammaksi.
Takahashin koirat ovat periaatteen miehiä, jotka pitävät tuon tuostakin melodramaattisia palopuheita oikeudesta ja uhrautuvaisuudesta. Pelkurimainen GB onkin koiramangoille epätyypillinen päähahmo. Pikkupäsmäri Neron käskyjä noudattava GB muistuttaa luonteeltaan ennemmin Sniperin kätyriä Hyenaa kuin Ouun lauman raavaita uroita, mutta sen arkuus ei ole halveksuttavaa vaan käytännöllistä.
Weedin syöksyessä epäitsekkäästi vaaratilanteesta toiseen GB jättäytyy sivuun miettien järkevästi, ettei maailmassa selviä pelkillä hyvillä aikomuksilla. Sen piilevä oikeudentunto saa sen kuitenkin kiiruhtamaan apuun sotasuunnitelma takataskussaan. Nämä piirteet tekevät GB:stä Takahashin koirista inhimillisimmän, ja sympaattisen setterin kasvua on kiinnostavampi seurata kuin yksioikoisen Weedin.

Koirajengeistä geemutantteihin
Hopeanuolen menestyksestä suuri osa juontunee nostalgiasta ja juonikuvion uutuudenviehätyksestä. Weedin kohdalla taistelevat koirat ovat kuitenkin jo vanha juttu. Vahvojen, uskomattomista kauhuista selvinneiden uroiden sijasta matkan varrella kohdataan pikkurikollisiin rinnastettavia koirajengejä, joiden pomot pakottavat pentuja ja hylkiöitä palvelemaa niitä.
Weedin koiramaailma on arkipäiväistynyt. Sieltä puuttuvat ninjakoirat, harppuunakarhut ja kovapintainen, vanhan pyssyn kera petoja jahtaava metsästäjänrähjä. Futago-solaa todellisuudessa terrorisoiva hirviömäinen geenimanipuloitu koira ja muut Weedin kohtaamat vastustajat vievät myöhemmin tunnelmaa jälleen fantastisempaan suuntaan. Kolmikymmentämetrisen tappajakarhun ylittävää vihollista on kuitenkin vaikeaa keksiä, eikä Takahashi siinä oikein koskaan onnistunutkaan.
Hopeanuolen dramatiikka tasapainottelee hyvin ohuella rajalla naurettavan ja naurettavan upean välillä, eikä Weed tunnu pysyvän sillä paremmalla puolella. Siinä esiintyy myös enemmän slapstick-huumoria, joka vaivaannutti jo edeltäjässään pariin otteeseen. Hopeanuolessa nähnyt, toisiaan nuijat ojossa jahtaavat koirat eivät istu muutoin realistiseen ympäristöön, joten toivoa sopii, että Weedissä moiselta vältytään.
Ennallaan Weedissä ovat suuret ihanteet sekä traagiset koirakohtalot, joilta ei säästy juuri kukaan. GB:n raastava taustarina on taattua Takahashia, setterin toveri Sasuke löytää koskettavasti takaisin omistajiensa luo ja myös ilkeästä Blue-ärhentelijästä paljastuu uusia puolia, kun se saa ensimmäisen kerran hyvyyttä osakseen.
Julkaisu on tavallista Punajätti-laatua. Käännös on Hopeanuolesta tutun Juha Myllärin käsialaa, ja koirat haastavat yhä eläväisesti ja karkeasti kuin aiemminkin. Hieman ihmetyttää, että kultaisennoutajan pennun nimi on kääntynyt Meriksi, vaikka sen pitäisi selvästi olla Mel. Pokkareiden kansia koristaa vain rykelmä koiria yksivärisellä taustalla, mikä näyttää kieltämättä tylsältä. 
Periaatteessa Weed tarjoaa Hopeanuolen faneille lisää melodramaattisia mutta jännittäviä koiraseikkailuja, mutta se tuskin on kovimpien Hopeanuoli-puristien mieleen. Takahashi on kuitenkin genren kiistaton kuningas, joten jos koiramanga yhä kiinnostaa, Weediä kannattaa vilkaista. On se parempi kuin Hopeanuolen sudet.

Teos 2/3
Lainattava
- Elämää suurempia koiratarinoiden fanit saavat juuri sitä, mitä tilaavatkin. Weed ei kuitenkaan ole yhtä mukaansatempaava kuin edeltäjänsä, joten 60 pokkarissa riittää kahlattavaa.

Julkaisu 2/3
- Paino jälki ja käännös toimivat. Suurin ongelma on tylsät kannet.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Versioista ulkopuolelle jääneet hahmot

Kaikki hahmot eivät suinkaan esiinny animessa ja mangassa. Voi olla, että jotkut on tehty vain toiseen versioon. Siksi tarinankulussa onkin eroavaisuuksia. Otin tähän mukaan ne hahmot, jotka ovat jääneet itselleni vahviten mieleen. Ja näille olisin suonut vähän enemmän roolien suhteen.

Yllä oleva hahmo on jäänyt nimettömäksi, vaikka siitä on puhuttu nimellä ojīsan (= vanhus). Hahmo esiintyy ainoastaan mangassa ja Johnin joukko törmää siihen ollessaan Kyushussa. Bemu nimittäin sokeutti koiran, kun se oli erehtynyt katsomaan hänen syöpyneitä kasvojaan. Hahmo pysäyttikin Johnin poppoon ja varoitti, etteivät he toistaisi hänen tekemää virhettään.

Animessa ei näytetään läheskään niin paljon Kyushun tapahtumia kuin mangassa. Etenemistahti on siis nopeampi, mikä selittää sen ettei hahmoa ole mukana. Ottaen huomioon myös sen, ettei animessa näy kohtausta, jossa John ja muut käyvät katsomassa, miten Great pärjää.
Omasta mielestäni juuri tämä sokea, vanha koira toi ennen kaikkea Bemuun sitä katu-uskottavuutta. Animessa Bemulla ei nimittäin ole sellaista mainetta, koska rooliakin on kavennettu. Vaikka hahmo kulkee aikalailla käsi kädessä Bemun kanssa, oltaisiin tällainen pienikin seikka voitu lisätä animeen. Se olisi saanut Ohun sotureitakin hieman varuilleen, kun Bemu uskaltaa toimia noinkin raalla tavalla. Animessa hän nöyrtyy niin helposti sotureiden edessä.

Harunosuke vuorostaan kuului Battin ryhmään, Hougenin joukkoon. Hahmoon törmätään, kun se päättää ottaa hatkat ja Hougen sattuu löytämään hänet. Harunosuke on jopa hetkellisesti vaarassa päästä hengestään, mutta pääsee rotunsa ansiosta mukaan Hougenin juoneen. Weed törmääkin häneen myöhemmin.

Harunosukessa kiehtoo kieltämättä sen rotu. Pidän siitä, että Weedissä tanskandoggeja on enemmän ja melkeinpä aina ne korvat ovat olleet pystyt tai puolipystyt. On siis miellyttävää nähdä vaihteeksi tällaistakin. Mutta rodun lisäksi tärkeänä ominaisuutena tulee myös luonne-ero. Kaikki muut rodun edustajat on kuvattu väkivahvoiksi ja rohkeiksi. Harunosuke tekee siinä poikkeuksen olemalla arempi ja pelokkaampi. Mutta ystävällisyyttä löytyy sitäkin enemmän. Ehkä siitä tuleekin jostain syystä mieleen Lonely Ronin päähahmo Ron? Vaikka aika vähän hahmoon pääseekin tutustumaan. Mutta tässä kohtaa Hougenin juoni toimi täydellisesti.

GNG:n mangassa esiintyy eräs tuntemattomaksi jäänyt tanskandoggi. Hän toimi mm. Billin joukossa ja varoitti Giniä tulevasta taistelusta. Samannäköinen hahmo esiintyy myös Weedin toisessa mangassa, kun Daisuke saa valokuvat Ohun vaarallisimmista koirista. John ja Akame ovat mukana ja myös tämännäköinen koira. Mutta silti kiistellään, onko koira sama kuin GNG:ssä.

Takahashi on tosiaan voinut tarkoittaa/ajatella koiran GDW:n puolella esim. Keniksi/Greatiksi. Mutta jos ajatellaan, että koira on sama kuin GNG:ssä - kiinnostaa minua monet asiat. Miten se oli päässyt ns. tuohon asemaan verrattuna siihen, millainen asema koiralla oli GNG:ssä. GNG:n animessahan tanskandoggi ei esiinny, vaikka se oli ihan kiva lisäys pyörimään Sniperin ja Billin joukkoon. 
Mutta luulen, että GNG:n/GDW:n hahmolla on haettu jotain ihan muuta Akamen ja Johnin rinnalle. Vaikuttavuuden kannalta se olisi vaatinut jo animessakin mukana olemista..

Ryu, Ryo, Hanji ja Heita tulivat mukaan animeen, kun Jerome haki Shikokusta apujoukkoja Weedille. Poppoo nähdään mm. ilmestymässä Toubein kuolinhetkellä ja tukemmassa, jotta tosa ei kaadu. He myös auttavat esim. Kagetoraa ja Keniä jäädyttyään Battin ansaan.

Minulla on vähän ristiriitaiset tuntemukset tästä nelikosta. Toisaalta tuntuu, että Musashi väkisin änkesi heidät Jeromen mukaan ollessaan niin huolissaan uroosta. Mutta toisaalta on kivaa nähdä näin hyvällä ulkonäködesignilla varustettuja hahmoja touhuamassa. Heidän roolinsa ei jää pieneksi, vaan nelikkoa näytetään vielä lopputaistelunkin puolella. Ammattitappajien kuoltua vähän kaipasin sitä, että Jerome vetäisi jälleen jotain ryhmää. Mutta tiedä sitten, onko tämä juuri se? Ja Jerome alkaa melko nopeasti irtautua porukasta ja jättää heidät muiden avuksi. Mangassa taas pidän toisaalta siitä, että hahmo toimii yksin. Mutta sitä itsetuhoisuuden ja harhailun määrää ei jaksa kukaan.

Ryo on ehkä eniten se hahmo, josta nautin. Ja se oikeastaan yllätti, että hieman sallittiin sitä, että Ryo jyräsi koiria sivuun. Mutta petyin jollain tapaa siihen, että hän ja Ryu menivät haastamaan Hougenia. Naarashahmo kärsi tästä nyt, vaan enemmän koska Ginga-maailma.
Mutta oli hienoa nähdä, että Ohun soturit saivat hieman ulkopuoliseltakin taholta apua ja pelastusta. Sen takia taistelu ei ollut niin yksitoikkoista. Mutta nelikko ei myöskään mennyt puuttumaan liikaa, vaan oli siellä missä tarvittiin.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Fanin tiedonmäärä

Omassa lähipiirissäni tunnutaan ajattelevan, että tiedän kaiken Gingasta ja tietämieni asioiden yksityiskohtia saatetaan ihmetellä. Miten ja mistä kaikki on kertynyt. Vaikka olenkin tehnyt pitkää fanitaipaletta, en jaksa ajatella tietouteni olevan niin ihmeellistä. Jokainen pystyy kartoittamaan omaa tietouttaan. Jos ei tiedä vastausta, älyää kysyä ja etsiä vastausta.

Kieltämättä tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus, kun tiedonmääräni rajoittui vain animeen. Tätä aikaa olen elänyt oikeastaan sellaiset pari vuotta ja ehkä se on siksi niin pieni kokonaisuus. Toki kaikkea tietoa ei ole saatu päähän yhdessä hujauksessa, vaan se on vienyt aikaa ja vaivannäköä. 
Eri nettisivujen merkitystä tiedonhaussa ei voi kiistää ja niiltä se vähän syvempi (kuin animen) tieto on kertynyt. Mutta koen, että se syvällisin tieto mitä minulla on, on tullut nimenomaan foorumeilta.
Hopeanuoli.comin kaikenikäisten foorumilla ollessani minulla oli jo hallussa vähän syvempää tietoa. Ja oikeastaan eri keskustelujen myötä esim. mangasta sitä joutui ns. kertaamaan vanhaa tietoa ja saamaan uutta. Ja omaa tiedon oikealuotoisuutta pystyi ylipäätään helposti tarkistamaan, jotta ei puhunut ihan mitä sattui.
Eli muiden esittämiin Gingaan liittyviin kysymyksiin pystyi vastaamaan jo ihan hyvin. Joku saattoi tosin tuoda hieman täydennystä mukanaan. Näistä ajoista muistan oikeastaan sen, miten kiusallista se oli kun joko vastasi väärin tai joku antoi ehkä jopa vähän parempaakin tietoa. Välillä mietin, että oliko siinä tosiaan kyse halusta päteä, jonka kautta päästä korjaamaan toista. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ajattelen, että ei ollut. Vaikka sellaisen käsityksen saattoi helposti saadakin. Nykyään taidan itse olla se päällepäsmäri kyseisessä tilanteessa. Tiedä sitten, olenko sillä tavalla haitaksi. Vai pitäisikö nähdä juuri tärkeäksi se, että tieto on oikeaa. Mutta ainakin tähän asti toimintani on nähty haluksi auttaa. Hyvä niin.

Suosin jollain tasolla enemmän foorumeita, koska siellä tieto on liikkuvampaa. Ja sellaisia juttuja ei välttämättä hyödynnetä/pystytä hyödyntämään samalla tavalla muilla nettisivuilla. Mutta liikkuvassa tiedossa voi vastaavasti olla se ongelma, että mistä sen tiedon löytää. Jostakin asiasta on voitu keskustella "väärässäkin" aiheessa tai tiedonjyväsen löytäminen voi olla hankalaa. Mutta eduksi tulee se, miten tavallaan nimestäkin voi päätellä - mistä etsittävä tieto mahdollisesti löytyy.
Kaksoissolan foorumilla on monia hyviä esimerkkejä sellaisesta ei ns. paljoa puhutusta/huonosti levinneestä tiedosta. Esim. pehmoleluista jaettiin aikanaan kuva, josta pysyttiin päättelemään miten fanit saivat aikoinaan äänestää lopulliset hahmot. Tai miten Weed-mangan toisessa osassa oleva Komagatake-tulivuori liittyy tosielämään. Sillä sen niminen tulivuori purkautui Ohussa 1970-1971.
Kyllähän tällaisia asioita on enemmän jaettu blogeissa ja muualla. Mutta koen silti, että lähtötilanne ei ole juuri hirveän paljon muuttunut. Ja sinänsä pidän Gingan parhaimpana elementtinä sitä, että olen oikeastaan saanut lähteä etsimään esim. edellä mainittuja asioita omatoimisesti. Sen kautta sarjaan on tullut enemmän syvyyttä ja kosketuspintaa. Ehkä kaiken ei pitäisikään olla valmiina, jotta fanina voi kasvaa?

Olen rehellisesti sanottuna tyytyväinen omaan tietomäärääni. Tai ehkä pikemminkin voisi puhua tiedontasosta. Mutta kuten jo aluksi selitin, niin välillä on ollut outoa ottaa kehuja vastaan omasta tietoudesta. Tavallaan siinä on hienoutta, kun pystyy antamaan sarjasta monennäköisiä puolia, jotka ovat saattaneet jäädä vieraiksi. Fandomissa olevana ihmisenä sitä helposti tunteekin, ettei sitä tiedä ns. kovinkaan paljon tai ei pysty kertomaan uutta. En syyttäisi tästä faneja, vaan se on karu totuus kun ympäristö on eri. Ja siksi kaikki on niin tuttua. Mutta välillä on mieltä virkistävää ja vastapainoa käydä keskustelua toisenlaisesta näkökulmasta kuin mihin on esim. foorumilla tottunut. Ja sitä kautta pääsen toisaalta siihen, miksi tässä edes fanitetaan.

Koen kuitenkin myös niin, että minulla on omalla tavalla puutteita tämänhetkisessä tiedossani. Tiedän kyllä riittävästi erikoisuuksia ja yli perustiedon. Mutta silti on niin vähän, mitä tiedän esim. Akamesta sarjana. Luulisin tämän johtuvan siitä, miten pieni sarja on kyseessä tai miten keskustelu on häiventynyt. Tällöin tieto ei päivity läheskään samalla tavalla kuin puhe Weedin suomimangasta. Uskon silti, että tähän tulee muutos siinä vaiheessa kun Akame tulee ensi vuoden puolella suomeksi. Ginga: The Last Wars sarjan suhteen ei ole samanlaista ongelmaa. Vaikka ongelmana tulee kieltämättä jonkinlainen uutuus, jolloin ei ihan pysy perässä. Vaikka ymmärtäisi. Kenties eteneminen on niin intensitiivistä.
En voi kieltää sitäkään, ettenkö olisi joskus sortunut uskomaan vääriä faktojakin. Kuten että Ginin sisarukset olisi nimetty Hiya-niksi ja Giyaniksi. Mutta tässä on ollut ennemminkin sitä, että näin on uskottu yleisesti ja vasta myöhemmin on huomattu tieto vääräksi. Se on vaikuttanut siihen, että itsekin on pitänyt tietoa oikeana. Ja en ottaisi sitä vakavasti, että tietokin päivittyy. Suuntaan jos toiseen.

Välillä olen miettinyt sitä, että olenko koskaan "täydellinen" tiedon suhteen. Tai voiko sellaiseksi edes tulla ja millaista oma tieto on 10-15 vuoden päästä. Lähinnä jos ajatellaan sitä, että joskus vielä sarja on päättynyt ja sen tekijääkään ei ole enää jatkamassa. Haluaisin kuitenkin ajatella, ettei tietoa koskevaan täydellisyyteen pääse koskaan. Että aina voisi olla edes yksi tai kaksi jollain tavalla uutta asiaa. Ja oikeastaan fanitukselle se on masentava päätös. Tässä on kaikki ja ympyrä on sulkeutunut. Ei. Tai ehkä sen lähelle voi hieman päästäkin. Mutta pohdintatieto ei tule koskaan kuolemaan ja se taitaa pitää huomattavasti enemmän elossa omaa faniutta kuin faktatieto.
Tietoa on tosiaan monenlaista ja useiden vuosien jälkeen sitä huomaa tekevänsä vanhan kertausta. Ei toki aina yhtä kuivasti, koska mieli ja muisti toimivat eri tavalla. Paljon tulee silti uuttakin, jota sisäistää.
Toinen asia, mikä on mietittänyt on tiedon olennaisuus. Nykyään sitä kokee, että sillä kauan sitten hankitulla perustiedolla ei ole samanlaista arvoa tänä päivänä. Johtuneenko sitten siitä, miten liikaa sitä tietääkään ja se että Gin on karhukoira, on muuttunut itsestäänselvyydeksi. Haluaisin osata muistaa arvostaa tätäkin tietoa. Pohdintatieto, erikoisuudet, löydöt ja esim. ihan uusi GTLW:n tieto ovat sitä, mitä tavoittelen eniten tai johon olen suuntautunut. Sen sijaan esim. jonkinlaista luettelotietoa en ole koskaan ymmärtänyt. Mitä teet sillä, että osaat luetella ulkomuistista Kisaragin poikien nimet tai jonkun mangan ISB-tunnuksen? Lähtisin enemmin miettimään minkälaisia hahmoja Kisaragin pojat ovat kuin, että tieto perustuisi siihen ettei se oikeastaan kerro mitään.

Mitä fanin olisi siis hyvä tietää?

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Olisiko Gohein pitänyt saada tappaa Akakabuto?

Törmäsin joku aika sitten eriävään mielipiteeseen siitä, kenen olisi pitänyt saada tappaa Akakabuto. Kommentissa oltiin sitä mieltä, että se olisi pitänyt suoda Goheille. Eri asioista voidaan olla todellakin, vaikka ja mitä mieltä. Tähän liittyy juurikin oma haluni kirjoittaa aiheesta. Ei niinkään siksi, että yrittäisin olla ns. enemmän oikeassa omilla sanomisillani tai hupentaa ajattelua.

Sarja lähtee liikkeelle siitä, miten Goheista ja Akakabutosta tulee toistensa vihamiehiä. Ukko menettää korvansa ja yhden taidokkaimmista karhukoiristaan. Shiron. Akakabuto kärsii vuorostaan oikean silmän menetyksestään. Mutta tämän jälkeen mm. Rikin epäselväksi jäänyt kohtalo hiertää miehen ja karhun välejä. Akakabuto yrittää laajentaa reviirejään ihmisten alueille samaan aikaan, kun ihmiset ovat toimettomia. Tunteet ja tilanne kuumenevat aina Suureen taisteluun asti, jossa nähdään lopullinen uusi ottelu ja tilien tasaaminen. Gohei pääsee ampumaan Akakabutoa useamman kerran ja jo hetken luullaan karhun kuolleen. Tässä vaiheessa Akakabuto kirjaimellisesti nousee uudelleen ja peittoaa Gohein. Mutta viimeisen silauksen tekee tuleva johtaja, Gin, pyörivällä ZTB-iskullaan.

Ehkä merkittävin asia tai syy sille, miksi sarja kääntyi tuosta lähtötilanteesta toiseen, on koirat. Ihmiskeskeisyys alkaa häviämään, mistä mm. Gohei kärsi. Koirista tehdään se ns. ulkopuolinen apuväline, kun ihmisten toiminnasta ei ole yltämään samalle tasolle. Mutta sinänsä minusta jopa tuntuu siltä, että niin ihmiset halusivat sen olevan. Vaikka tuottaahan se omalla tavallaan häpeää myöntää, ettei tässä edes yritetty mitään tehdä. Mutta koirien toiminnalla oli myös ihmisiä herättävä vaikutus. Koirat auttoivat ihmisiä pääsemään ylitsepääsemättömien aikojen läpi ja luoda uskoa sekä toivoa. Ehkä se oli ihmisille vaikeampaa, sillä he kokivat vastustelua vähän joka suunnasta. Koirilla saattoi ollakin näin, mutta takapakki ei lannistanut.
Goheilla oli kieltämättä se etu puolellaan, että hän pystyi erottumaan muista ihmisistä omilla taidoillaan. Mutta harva taitaa lähteä yksin haastamaan kymmenmetristä karhua? Ja käytännössähän ukko pärjäsi parhaiten yhteistyössä koirien kanssa, mikä nähdäänkin lopussa.

Omasta mielestäni Gohei ja koirat "pääsivät" yhdenveroisiksi juuri tuolla Takahashin asetelmalla. Ehkä se olisi siis ollut jollain tavalla epäkunnioittavaa koiria kohtaan, että viimeisellä hetkellä joku muu tappaa Akakabuton. Sitähän koirat olivat niin pitkään jahdanneet. Vaikka en kieltämättä usko, että koirat olisivat juuri näin ihmisten tavalla ajatelleet. Olleet katkeria siitä, että joku tekee työn ja vie siitä kaiken kunnian. Ei, tehtävä olisi silti tullut täytäntöönsä. Mutta ehkä me fanit olisimme nähneet tilanteen tuolla tavalla? Kuin koirien tekemän työn turhaksi. Vaikka eipä taitava metsästäjä ja karhukoirien kouluttaja, sellainen kuin Gohei, sitä halvenna. Varsinkin jos alkaa kuvittelemaan esim. Hidetoshia Gohein paikalle.
Sarjan tekemien valintojen takia ei siis ollut mahdollista, että Gohei olisi tappanut Akakabuton. Mutta sitten voimme alkaa perustella sitä esim. kostomotiivilla. Harva meistä taitaa kuitenkaan epäillä, etteikö Gohei olisi pystynyt ampumaan Akakabutoa. Se p*rhanan pirulainen vain nousi vielä uudelleen! Tämä taas oli yksi sarjan tekemä päätös lisää. Mutta kuitenkin jonkun aikaa elettiin sitä hetkeä, että Gohei oli tappanut Akakabuton ja saanut kostonsa. Uskon että tämä jälkimmäinen tapahtui huolimatta siitä, miten Akakabuton tappaminen epäonnistui Gohein kautta.

Leikatussa on se huono puoli, että se tosiaan saa Ginin näyttämään rumalta/pahalta. Tai no, tuo on vähän tulkinnanvarainen asia. Mutta aika yleinen mielipide tästä on se, että ZTB:llä Gin tosiaan lunasti johtajuuden, eikä vain ottanut sitä perintönä. Siihen ollaan oltu tyytyväisiä. Mutta enpäs tiedä. Koirat eivät kai olisi asiasta välittäneet samalla tavalla, vaikka Gohei olisi karhun ampunut. Mutta kieltämättä myös Gohei näytti typerältä, kun ei onnistunut ampumaan heräämisen jälkeen. Tasapuolista nöyryyttämistäkö?
Ehkä siis voisi ajatella, että loppupeleissä Akakabuton kaatumisessa oli kyse siitä kummalle puolelle se kääntyy. Ensin yritettiin koirilla, sitten Goheilla melkein onnistuen ja sitten taas koirilla. Ja kun Gohei toimi, koirat näkivät sen oikeasti vaihtoehdoksi. Sitä ennen oli yritetty jo ZTB-iskuakin. Mitä muuta olisi enää voitu tehdä? Jättää ylpeyden takia Gohein ampumataito käyttämättä? Miksi ihmeessä, jos kummallakin osapuolella oli motiivi tappaa karhu. Ei pelkästään koirilla tai Goheilla. Sen takia en haluaisi, että vain (tässä tapauksessa) Goheille olisi sallittu/määrätty Akakabuton viimeistely.
(c) Blogini manga- ja animekuvia saa käyttää. Sama koskee myös yksittäisiä oheistuotekuvia.