Musiikkia korvilleni

Ginga.fin kauppa myi pari viikkoa sitten GNG:n Tomorrow sekä GDW:n soundtrack-levyä. Näistä olen yrittänyt useammankin välikäden kautta etsiä soundtrackien levyä, jonka sain viimein useiden vuosien jälkeen.

Jos mennään vinyylilevyyn on siitä tärkeää mainita mm. valmistaja (Nippon Columbia Co., Ltd.) ja äänityksestä (?) vastannut Columbia. Tomorrow on ilmestynyt Japanissa 1986 tienoilla ja siinä on kappaleina ainoastaan alku- ja lopputunnarit.

Dohatsuten on tehnyt Weedin alku- ja lopputunnarit ja taustamusiikeista on huolehtinut Y2DOGS. Teichiku Entertainment, INC. Japan on vastannut levyn valmistuksesta siinä vuonna 2005-2006. Kappaleita on 35, jolloin siinä on animen ulkopuolellekin jääneitä versioita.

Minulla oli lapsuudessani vinyylilevyille tarkoitettu soitin, joka kuitenkin lahjoitettiin eteepäin pari vuotta sitten. Tuolloin toivoin jo että Hopeanuolesta olisi olemassa vinyylilevyjä ja että voisin soittaa niitä kotonani. Ironisesti omistan nyt ainakin yhden vinyylilevyn, mutta en soitinta. Siinä mielessä vinyylilevy onkin ihanasti kytköksissä lapsuuteeni Hopeanuolen parissa.

Tuotteen sain ihan sopivalla hinnalla (90 €), vaikka hintapudotusta olisikin voinut olla pari kymppiä. Olen jo sarjan puolella tykännyt näistä kuvavalinnoista ja niihin on voinut törmätä muuallakin. Eli henkilökohtaisesti tässä levyssä juuri viehättää kuvat, jotka perustuvat useampiin hahmoihin. Mutta levy kuvastaa myös koirien matkaa ja muuta taistelutannerta osuvasti. Pidän myös takakannesta siinä mielessä, miten tekniikka on erilainen: pikkukuvia on yhdistelty.

Sanoitukset ovat toisena asiana vinyylilevyn parhautta, vaikka jostain syystä yhdistän sen kuvat kuin keräilytarravihkoon kuuluviksi.

Weedin soundtrack-levy taas saa minut irvistämään rumasti hinnan takia sillä pulitin 85 €. Bemmun aikoihin, kun olisin saanut levyn 20-30 eurolla. Mutta ainahan sitä ei osaa edes arvata, mihin suuntaan eri oheistuotteiden saatavuus tulee menemään..

Nyt minulla on viimeinkin nekin soundtrackit, jotka eivät ole mukana animessa ja vieläpä virallisesti. Sen tähden olenkin innostuneempi kuuntelemaan levyä sen sijaan, että tekisin niin netissä.
Weedin singlen paperi ei suinkaan jatkunut näin moneen osaan, jolloin soundtrack-levy ilahdutti tässäkin asiassa positiivisesti.

                      Täältä löytyy tarkemmat soittolistat.

Kysymysten vastaukset

Olin siinä uskossa, että saisin materiaalin eiliseen postaukseen. Mutta näköjään suunnitelmien muuttuessa joudunkin tekemään toisin. No ei se mitään.

Tälle kuukaudelle oli tarkoituksena saada viimein vastausvideo julkaistua. Täytyy myöntää, että eka osio sujui huomattavasti paremmin verrattuna toiseen. Jälkimmäinen sisältää nimittäin aivan liikaa tyhmiä eleitä ja omaa puhelahjattomuuttani, mutta niiden toivossa en olisi saanut ylipäätään mitään aikaiseksi.

Mutta 720p on laadullisesti mitä parhain mahdollinen vaihtoehto videoille. Kaiken kaikkiaan hyvä kokemus tämäkin, kun videoissa itsessään on kuitenkin useampi asia, joka kiinnostaa.

Eka video

Toinen video

Vertailussa englanninkielinen Weed

Silloin kun ei vielä ollut suomenkielistä Weed-mangaa, lueskelin usein kolmea ensimmäistä osaa englanniksi. Näiden lukeminen jäi kuitenkin pois suomimangan tultua. Nostalgiavyöryn valtaamana päätin palata takaisin enkkumangoihin.

Weedin enkkumangoja on vain kolme kappaletta, kun niitä julkaissut ComicsOne ajautui konkurssiin. Yhtiö ilmeisesti lopetti toimintansa 2005 tienoilla ja sen tilalle tuli DrMaster, joka ei kuitenkaan jatkanut enää Weedin kääntämistä. Tämä tekee mangoista entistä harvinaisempia ja hintavia.

Jos mennään virallisiin eroavaisuuksiin niin suomimangoissa ei ole käytössä alkuperäisiä kansia. Tämä näkyy myös takakansissa siten, ettei siellä ole maisemataustaa lainkaan. Selkämyskuvat ovat myös hävinneet, mutta takakansikuvat on saatu pidettyä.

Suomenkielisen mangan yhteydessä ei ole alla olevaa kuvaa kuten enkkumangassa. Tiedoissa piilee eroavaisuuksia, sillä suomennetussa kerrotaan alkuperäisen mangan olevan julkaistettu Japanissa 2000. Enkkumangassa vuosiluku on 1999 (marraskuuta). Jenkeissä suomennus aloitettiin 2000 (ensimmäinen painos maaliskuussa 2001)  ja Suomessa 2011.

Alla olevassa kuvassa on lisätietoja muista nimistä. Suomen puolella tärkeiksi tekijöiksi nousevat Punainen jättiläinen, kääntäjä Juha Mylläri ja ladonnan hoitanut Pisara Oy. Varsinainen painaminen on kuitenkin hoidettu Ruotsin puolella.

Sisällysluettelossa enkkumanga on huomauttanut seuraavalla tavalla, jota ei löydy suomimangasta. "This story is a work of fiction. Any resemblance to actual persons, animals, or events, is purely coincidental. This story was first published in the Weekly Comic Goraku, May - September 1999."

Englanninkielisen Weedin lopussa on muita sarjoja, joita ComicsOnen on tarkoitus kääntää. Niitä ovat mm. Jesus, Joan, Kazan, Maico 2010, Sarai ja Tomie. Suomimangasta löytyy tyypillisesti ilmoitus seuraavasta osasta ja oikeasta lukusuunnasta.

Kanadassa manga maksaisi 14.95 ja Usassa 9.95 dollaria. Suomessa kaksi ensimmäistä osaa sai 4.90 eurolla, jonka jälkeen hinta vaihtui 5.90 ja sitten 6.20.

Jos mennään taas sisällöllisiin eroihin niin esimerkiksi nimityksissä ja luvuissa piilee eroavaisuuksia. Esimerkiksi jo sivulla 5 mainitaan "Hida-vuoristo, Itä-Japani", mutta enkkumangassa se on vain "North Alps, Japan."
Enkkumangassa mainitaan Okuba-niminen paikka: "--- GB musters up what courage he has, and begings the journey towards Okuba..." - "Pelokas mutta hyväntahtoinen GB keräsi vähän rohkeutensa ja lähti yhdessä pennun kanssa matkalle Ouua."
Sivulla 221 lukee seuraavasti: "Emme ole Ouussa, vaan Mikawassa" ja enkkumangassa: "This is the country of Sanga not Ohu!"

135 Hook puhuu Melin lähdöstä "He left about two months ago" ja tämä on suomennoksessa pari kuukautta. 

Sivulla 144 Mel kertoo näin: "But I was chased by humans for 2 kilometers!" ja suomimangassa: "Ihmiset jahtasivat minua sitkeästi."

173 Hookista ja hänen sisaruksistaan kerrotaan seuraavasti: "Minut ja viisi sisarustani heitettiin pentuina laatikossa jokeen." Enkkumanga ei mainitse missään pentujen määrää. Ainoastaan sen, että Kuro ja Hook selvisivät heistä.

Mutta suomimanga ja enkkumanga eivät eroa hyvin paljoa esimerkiksi siitä, miten äänet on käännetty tai millaisia nimityksiä koirat käyttävät toisistaan. Enkkumangassa on ehkä vain enemmän "holy cow" tms. tyyppisiä lausahduksia, jotka eivät oikein taitu suomenkieleen.

Yhtenä tärkeänä enkkumangan ominaisuutena tulee se, että se on painettu kokonaan eri suuntaan. Eli tällöin kuvat ovat kuin vinossa ja lukusuunta ei ole mangankaltainen, vaan normaali. Enkkuversio on alkuperäisen kanssa siitä samanlainen, ettei kummassakaan välttämättä aina esiinny laatikoita. Suomimanga taas pyrkii tähän tyyliseikkaan kuten yllä olevassa kuvassa.

Enkkumanga kääntää monesti mm. paikkojen nimiä kuviin. Suomimangojen kohdalla vastaavaa ei tehdä tai sitten nimi on käännetty ja merkitty alas tähdellä. (Esimerkiski. s. 221 "Mikawa: Aichin prefektuurin itäosan historiallinen nimi.")

 

Enkkumangassa on tosiaan käytössä myös irtokannet. Huomasin, että vain toinen puoli irtokansista on ns. samanlainen alkuperäisen kanssa. Tässä puolessa on Weed ja GB, mutta englanninkielisessä on vain tietoa itse tekijästä. 

Lukiessani englanninkielisiä mangoja tulin merkanneeksi useita sivuja, joissa oli puutetta käännöksen suhteen. Enkkumangan ajatus ei jää kuitenkaan kauaksi suomimangasta, vaikka siinä on saatettu tehdä ns. huonolla tavalla luovempia sekä ei niin kielellisesti hyviä ratkaisuja. Enkkumangaa pystyy lukemaan, mutta miellyttävämpiä lukukokemuksia tarjoaa silti suomimanga.

Käännös vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten lukija kokee mangan tilanteita ja kuvioita. Lukiessani esim. sivulla 14. olevaa Neron karjuntaa "sanot suvaitsetteko kutsua, herrani" antaa se hahmosta eri kuvan kuin mangan "show some respect when you answer." Ajatus on toki sama, mutta suomennettu kertoo tarkemmin esim. Neron vaatimuksista johtajana jne. 

Kun GB ja Sasuke ajautuvat sanaharkkaan on vastaavasti suomimangan puhuttelu ehkä enemmän hahmoja kuvaavampaa. "Kieli jos mielit. Hyvää vasikan elämää sinulle täällä korvessa." - "Do what you have to do, Sasuke. You've just proven that you belong with that tyrant."

Tai entäpä "No one's ever stood up for me like that" verrattuna "En ole koskaan saanut myötätuntoa keneltäkään.. sinä olet ensimmäinen."

Yksi kohtaus mikä erityisesti myös pisti silmään enkkumangassa liittyy Sasukeen ja hänen perheensä kohtaamiseen. "Isäntä ja emäntä! Yuu on kasvanut noin isoksi!" Enkkumangassa tämä taas on esitetty toisella tavalla "Master. It's no mistake. His wife is with him too. Ah, Hiroshi really has grown."

Ehkä hirvein kohtaus enkkumangassa liittyy Kuron kuolemaan, jossa kerronta on muotoa "Killed like a little worm.. That was the end of my brother.."

Enkkumangassa näen nimenomaan huonona sen, että se saattaa tehdä kohtauksista tunnepuolella erittäin huonoja/särähtäviä tai  muuttaa itse alkuperäistä merkitystä. Tällöin vain pelkkä kääntäminen ei riitä.

Tässä oli ehkä asiaa jo toisen osankin edestä, mutta koitetaan keventää näiden kahden seuraavan osan kohdalla.

Luppakorvat vs. pystykorvat

GNG:n hahmokaarti koostu suuremmaksi osaksi pystykorvaisista koirista. Rivistössä on runsaasti sivuroolissa olevia luppakorvia, mutta jokunen yksilökin erottuu edukseen. Cross, Smith, Musashi, Benizakura ja Moss. GDW:ssä tapahtuu runsaasti muutosta erilaisten rotujen kohdalla. Tällöin myös muunlaiset luppakorvat (Hiro, Rocket, George..) ovat vahvemmin esillä eivätkä vain ne iänikuiset tosa-koirat. Millaiseksi Ginga luokaan kuvan pysty- sekä luppakorvista?

GNG:n kohdalla luppakorvaiset koirat on kuvattu lähinnä juoksentelemaan lauman mukana, jolloin niiden taistelusuoritukset eivät ole edes mitään huippuja. Kaiken kukkuraksi liian monen sivuhahmon ulkonäkö on kovin pistävä/vastenmielinen, jolloin se vähentää niiden mieluisuutta.

Cross ja Smith erottuvat kieltämättä luppakorvaisista, mutta kuinka hyvin hekään mahtavat taistella? Kumpikin on selvästi näitä randomeita koiria taitavampi, mutta taistelu on kaikesta huolimatta kovin vähäistä. Missä voisi olla syy?

Luulenpa, että Takahashi on vain sattunut luomaan Smithille ja Crossille tällaiset roolit. Eli hän ei olisi ns. luppakorvaisuuden mukaan luonut hahmoja tämän tasoisiksi. Ei. Olisi syytä huomioida mm. se,  miten joukon vitsiniekalle sopisi tällainen taisteleva rooli. Nähtävästi Weedin puolella, kun Smith on muuttunut vakavaksi, on se luonut enemmän tilaa taistelemisen mahdollisuuksille.

Pystykorvaisten (sivuhahmojen) tilanne on päinvastainen: niiden paremmuus ja ylivertaisuus menee luppakorvaisten edelle taistelussa, tehtävissä/rooleissa ja muussa tarinassa. Ainoastaan tosa-koirille on annettu samanlaista kunniaa ja arvoa.

Weedin puolella tehdään selvästi parannusta ja näiden kahden ryhmän eriarvoisuus vähenee. Jo hyvin alussa tarinaa luppakorvaisia koiria on enemmän Hookin, Melin ja GB:n astuttua kuvioihin. Hiron ja esimerkiksi Georgen ensi-ilmaantumisetkaan eivät jätä kylmäksi, vaan he ovat cooleja - oli korvien asento sitten, mikä hyvänsä.

Weed siis jakaa luppakorvaisia moneen eri joukkoon, kun taas GNG:ssä niiden rooli on yksipuolinen. Esimerkiksi GB:n voisi mieltää mm. juoksupojaksi, Sniperin oppipojat ammattitappajiksi ja monet Hougenin kädet ovat päässeet kenraaleiksi tai muihin tärkeisiin virkoihin. Tosin nämäkään tehtävät eivät ole ainoita, joissa luppakorvaisia esiintyy.

Ehkä merkittävänä muutoksena tulee juuri se, että nyt luppakorvaisista on oikeasti vastusta myös GNG:n pystykorvaisille superkoirille, joille voi tulla yllätyksenä ei niin varma voitto. *Näin rumasti ilmaistuna*

Mutta mikä mahtaisi selittää pystykorvaisuutta Gingassa? Takahashi on kyllä itse kommentoinut hahmojen perustuvan erityisesti sellaisiin rotuihin, joista hän pitää. Mutta kenties tätä on voinut tapahtua myös (rodulle) ominaisen luonteen pohjalta, mitä rotu on seurannut.

Mieleni sopukoissa kieltämättä pyörii ajatus, joka kuvaa sarjan tai oikeastaan sen aikakauden luonnetta. Sodan aikana sotilaiden vaatimukset olivat kovat, jolloin GNG:ssä ne ovat näkyneet pystykorvaisuutena. Tosin sitä voi miettiä, onko se ollut sattumaa vai tarkoitettua.

Toisaalta Japanissa ei järin juuri ole luppakorvaisia rotuja ja onhan maan kansallisrodullakin pystyt korvat.

Pystykorvaisten palvonta näkyy myös vihollisissa, kun ajattelee esim. Hougenia tai Sniperiä. Heillä kummallakin on pystyt korvat (no, Hougen ehkä kyseenalainen tapaus), vaikka rodusta on yhtälailla olemassa myös luppakorvaisiakin versioita. Weedin puolella tämä on kuitenkin sellainen asia, joka ei minua häiritse jos verrataan GNG. Hougenin riveissä ja itse sarjassa on muutenkin luppakorvaisia yksilöitä, jotka peittoavat hyvin pystykorvia. Ja tuskinpa esim. näiden kahden vihollisen pohjalta syntyy niin luppakorvia alentavia ajatuksia.

Pystykorvaisuudella on se haitta, että stereotypiat saattavat vahvistua kummastakin korvatyypistä ja toista saatetaan pitää automaattisesti parempana. Ginga ei ole kuitenkaan vaikuttanut itseeni siten, että pitäisin pystykorvaisempia parempina. Tämä voi päteä mieltymysasioissa, vaikka erilaisten luppakorvaisten koirien ihailunikin on erittäin suurta. GNG on voinut tehdä vaikeaksi löytää tämän tyypin suosikkeja, mutta niitä ei vain yksinkertaisesti ole ollut. Weedissä olen löytänyt niitä nopeasti, jolloin korvanasento ei enää määritä sitä, ketkä voivat olla suosikkejani.

Samat ääninäyttelijät (GNG)

Hopeanuolen leikatuissa on vain muutama ääninäyttelijä, jotka hoitavat äänityön. Mitenkä samoja ääninäyttelijöitä mahtaa esiintyä leikkaamattomassa versiossa?

Kōzō Shioya on antanut äänensä kahdelle hahmolle, jotka ovat enemminkin sivuroolissa. Tällöin ei siis välttämättä kuule Chutoran ja Jaguarin puhumista yhtä aikaa. Kōzō Shioya on nimittäin antanut heille oman äänensä. Ehkä vastaavanlaista ei huomaa myös Kōji Yadan kohdalla, jolla on sivuhahmo ja melko keskeinen hahmo hallussaan. Hän kun ääninäyttelee Daisuken isää ja Sniperiä.

Ryōichi Tanakan erikoinen ääni pistäytyy vahvasti esiin myös muissa hahmoissa. Kurotora ja Hakuro ovatkin sellaisia hahmoja, joilla on kyseisen ääninäyttelijän ääni.

Masaharu Satōn ääninäyttelyyn törmätään ensimmäisen kerran jaksoissa 12 ja 16. Näissä jaksoissa esiintyy hahmot Kirikaze ja Terry, joka ei vielä animen 8. osassa saanut yhtään vuorosanaa. Nämäkin hahmot ovat tyystin erilaiset, jolloin niiden äänen tarkkailuun on syytä kiinnittää huomiota.

Hopeanuolen leikkaamattomassa esiintyy vähemmän useamman hahmon ääninäyttelijöitä verrattuna Weediin. Näiden nimien lisäksi sarjasta voi löytää vielä yhden mielenkiintoisen huomion. Masashi Hironakan ääntä kuuntelemalla voi huomata Mayalla ja Oliverilla olevan identtiset äänet. Kuka olisi uskonut?

Mitä te mahdatte ajatella näistä? Sopiiko ns. sama ääni muillekin hahmoille? Vai olisiko hahmon x kohdalla pitänyt kokeilla jotain toista ääninäyttelijää? Ketä?

Gingan eläimet

Gingan eläinkirjo on hyvin monipuolinen, sillä sarjassa ei ole pelkästäään koiria. Mukana nähdään niin apinoita, karhuja, erilaisia lintuja, kaniineita, villisikoja kuin käärmeitäkin. Millaisiksi nämä eläimet mahdetaankaan kuvata Gingassa?

Karhut ovat GNG:n pääeläimiä, sillä pelkästään jo koiria kasvatetaan näiden kaatamiseen ja muuhun taistelemiseen. Hopeanuolessa karhut kuvataan suureksi uhkaksi, kun ne alkavat jo tunkeutua ihmisten alueille häiritsevästi ja tavoitteena kuin syrjäyttää ihminen. Jos taas siirrytään nykyelämään niin voisi ajatella ihmisten ja karhujen kykynevän elämään sovussa. Ihminen pyrkii häiritsemään karhua vähän ja karhulla on tuskin tarvetta hyökkäillä ihan huvin vuoksi. Mutta se osaa kuitenkin näyttää ihmiselle oman mahtinsa ja sen kumpi heistä voittaisi.

Hopeanuoli kuvaa karhuja myös pelottavina metsänasukkeina, joille ihminen helposti häviää mikäli sattuu ns. karhun reviirille metsään. GNG:ssä karhun ja ihmisen suhde on kuin vaurioitunut ja ne kilpailevat toisensa kanssa alueiden ja metsästyksen yhteydessä vihollisina. Kilpailu on todella kovaa ja se näkyy myös kilpailuna omasta hengestä. Toisen on vain väistyttävä.

Sarja ajattelee karhujen olevan ihmistentappajia, mutta ehkä tämä on nykymaailmassa eri luokassa kuin Gingassa. Harva karhu taitaa nimittäin tulla seinän läpi tappoaikeissa.

Villisiat tulevatkin melko nopeasti seuraavana vaikuttavana eläimenä, kun ainoastaan tiikeriveljekset pärjäävät niille (Mossin lisäksi). Villisioissa on samanlaista uhkaa kuin karhuissa, kun ne voivat käydä varoittamatta päälle. Hopeanuolessa villisiat esitetään ehkä vaarattomina ja sellaisina, joita vain parhaat metsästyskoirat osaavat metsästää. Tällöin ainakin itse ihmettelin, miksi Benin porukka säntää sikaa karkuun.

Villisikojen vaarallisuus paljastui minulle Weedin puolella, kun ne kuvataan koiriensyöjiksi. Tällöin siat eivät ole enää uhreja, joita koirat voivat vain popsia. Ne voivat oikeasti olla kohtalokkaita, jos sattuvat tulemaan vastaan. Tässä mielessä Weedin kuva onkin paljon realistisempi ja uskottavampi

Jos ajatellaan Gingan lintuja niin usein niiden tehtävä on ollut ns. opettaa koiria metsästämään. Eli linnut ovat olleet koirien ensimmäisiä saaliita, joista metsästystaitoja on lähdetty kehittämään. Linnut eivät juurikaan ole olleet vaarallisia, vaan niitä on saatu melko helposti pyydystettyä. Mutta Weedin mangan alussa nähdään, miten varisjoukko voi saada pahaa jälkeä aikaan nokilla ja kynsillään. Toisaalta sarjassa on esiintynyt myös esimerkiksi hanhia, joita on kuvattu kielletyiksi hedelmiksi. Eli niitä ei saa varastaa, mutta halu on suuri. Sama silloinkin, kun Kamakirin porukka pölli kanoja.

Gingan kuva apinoista ei ole kovin yksiselitteinen, sillä mukana on hyviä ja pahoja apinoita. Mutta apinoita yhdistää se, että heillä on kykyjä käyttää työkaluja, aseita ja liikkua puissa.  

Shougun on nostettu selvästi diktaattoriksi, joka pompottaa alaisiaan hankkimaan koiranpentuja. Se eroaa lajina muista makakeista, mikä on mahdollistanut sen aseman syntymisen. Tämä voisi olla ihan paikkaansapitävää eri ekolokeroissa.

Tobizaru on vuorostaan uskollisin Shougunin alainen, joka palvelee johtajaansa sokeasti. Tällöin se kykenee, mitä moraalittominpiinkin tekoihin.

Pepe on ehkä eräänlainen Teru, sillä se löytää saagan loppua kohti sisäisen voimansa. Gozaru pitää yllä vahvaa järjenääntä ja hänellä on merkittävää vaikutusta muihin apinoihin. Hän saa helposti muut puolelleen puhetaidoillaan ja omaa parhaimpia johtajan ominaisuuksia. Sellaiseksi Gozaru nouseekin.

Ginga siis nostaa tiettyjä yksilöitä apinoiden keskuudesta, mutta sarjan kuva ei juurikaan ole hyvä eikä huono kyseisistä eläimistä. Ehkä se onkin pyrkinyt neutraalisuuteen ja kuvaamaan apinoiden tapoja ja käyttäytymistä realistisesti.
Mutta apinoiden toimivuus vihollisena onkin sitten täysin eri asiansa.

Gingassa on näytetty myös härkää, kettua, käärmettä, alligaattoria/krokotiilia, oravia, kaniineita, näätää ja karhunpentuja.

Näistä härkä ja orava ovat olleet ehkä sellaisia, joilla ei ole pahemmin ollut kummoisia rooleja. Härällä on ehkä toki merkittävä rooli Benizakuran koristamisessa, mutta muuten härkätaistelut eivät ole kovin yleistä puhuttavaa sarjassa. Muistelisin että oravia näytettäisiin ihan ohimennen, kun karhut pelästyttävät niitä ääntelyllään Suuren taistelun yhteydessä.

Kaniineilla on vähän sama juttu ja niitä syödään kovin vähän. Ehkä Weedissä vain enemmän.

Näistä käärme, näätä ja karhunpennut ovat sellaisia, jotka voisivat mennä pikkupahiksina. Mutta en ymmärrä, miten käärme ja näätä voisivat uhata aikuisia? Mielestäni näiden toimivuus piilee juuri siinä, että koirat ovat olleet pentuja kohdatessaan niitä. Eivät ne aikuisiällä enää toimi samalla tavalla. Karhunpennuilla voisi kai kenties houkutella itse emon paikalle..
Weedissä itseasiassa metsästetään kovin monipuolisempaa ravintoa, sillä koirat hankkivat itselleen myös sammakoita ja sisiliskoja.

Itse olen vähän pettynyt siihen, ettei GDW:n 56. osassa ilmestyneellä ketulla ole juuri mitään virkaa. Se vain pyörii hybridikarhujen yhteydessä, mutta ei saa sen kummempaa roolia. Kenties kettu olisikin se laji, jonka toivoisin Takahashin esittävän edes jossain valossa. Samaisessa osassa esiintyy myös yksi karhunpentu, joka on kuvattu hieman eri tavalla kuin GNG:n karhunpennut. Se on kiinnostunut koirista ja haluaa niiden seuraan, vaikkakin vanhempien vihaisuus on samaa tasoa. Hienoa, että myös tällaista näkökulmaa on haettu karhunpentujen uteliaisuuteen.

Gingassa ei ole juurikaan eläimiä, joiden esitystapaa muuttaisin toisenlaiseksi. Ainahan sitä toki voi lisätä, mutta uusia lajeja näiden eläinten joukkoon on kovin vaikea löytää. Tai vaihtoehtoisesti niitä ei saisi edes järkevästi esitettyä Gingassa tai sen ympäristössä. Namonaki inu no utassa, kun oli mahdollista ottaa mukaan leijonaa vain sen takia, että ympäristö on eri.

Noh, voisikohan Takahashi parantaa sarvipäisten eläinten osallisuutta?

Orion osa 1

Orionin tiivistelmät alkavat vähitellen ilmestyä blogiin. Mutta ilmestymistahti ei ole välttämättä säännöllistä edes kuukausittain, jolloin postailen näitä vaihtelevasti. Nyt kun tiivistelmiä on vain ns. loppusaagasta on syytä tarkastella alkupäätä. Miten tämä sarja on saanut alkunsa?

Mangan ensimmäisillä sivuilla nähdään Hidetoshi ja Daisuke kalastelemassa. Miesten tarkoituksena on palata kylään, mutta Weedin pennut juoksevat heidän luo. Daisuke yrittää antaa Weedin näköiselle pennulle kalaa, sillä hän olettaa Siriuksen olevan vanhin. Orion kuitenkin nappaa kalan ja nielee sen kerralla. Hidetoshi pitelee Orionia, jotta muut pennutkin voivat päästä ruokailemaan. Hän kysyy Daisukelta muiden pentujen nimiä, jotka paljastuvat. Sirius, Bellatrix ja Rigel, jotka pohjautuvat tähtien nimistä. Koyuki uikuttaa pentujen perään, jolloin Daisuke kehottaa pentuja menemään vanhempiensa luo. Myös paikalla olevan Ginin tehtävänä on huolehtia niistä.

Miesten ajomatkalla tumma hahmo hyppää tielle, jolloin Daisuke pysäyttää auton. Hahmo on Akame, joka haukkuu. Maanvyöryn seurauksena tielle on päätynyt suurikokoisia kiviä. Miehille olisi saattanut käydä huonoksi, mikäli Akame ei olisi ehtinyt varoittaa heittää. Daisuke kiittää tästä ja jää vielä kummastelemaan tapahtunutta.

Ohun soturit seisoskelevat kalliolla. Cross puhelee siitä, miten kuukauden päästä tulisi alkaa sataa lunta. Koirat katselevat taivaalle, joka on musta. Edes pilvet eivät näytä samalta, vaan eräänlaiselta lentokoneen jättämältä vanalta. Erityisesti Gin on huolestunut tästä sillä hän on nähnyt vastaavaa jo parina päivänä. 

Yöllä Orion herää ja pyytää Rigeliä mukaansa, mutta myös muut pennut kulkevat mukana. Cross varoittaa heitä vaeltamasta liian kauas, johon Orion toteaa: "Tiedän, vanha akka." Cross ihmettelee, miten pentu rohkeaa puhua hänelle noin. Orion vuorostaan ihmettelee, onko naaras muuttumassa demoniksi. Naaras laittaa Sasuken ja Joen pentujen perään. "Luotan teihin, jos he käyttäytyvät töykeästi, purkaa heitä. Älkää hemmotelko heitä vain sen takia, että pennut ovat ylipäällikön."

Sinä päivänä pilvet eivät enää ilmestyneet. Mutta koirat alkoivat tuntea jotain outoa sisällään, mikä teki unettomaksi ja levottomaksi. Kukaan ei osannut vastata siihen, mitä oli tapahtumaisillaan. Koirat huomaavat, etteivät pennut ole vielä palanneet. Weed lähtee heidän perään.

Orion ja muut ovat pyydystämässä rapuja kallioiden luota. Orion löytää kiven alta ravun, jonka hän syö. Se sattuu olemaan jo hänen yhdeksännes. Bella ei ole tyytyväinen tähän, vaan haluaisi veljensä jakavan rapuja hänen kanssaan. Orion toteaa kaiken Bellalla olevan kuuluvan hänelle, mutta kaiken itse omistamansa olevan hänen. Tässä vaiheessa Joe ja Sasuke löytävät tiensä pentujen luo. Sasuke neuvookin Orionia jakamaan isoveljen ominaisuudessa. Orion pyytää Rigeliä ojentamaan rapunsa Bellalle. Joe haluaisi myös Orionin käyttäytyvän siskoaan kohtaan kiltimmin. 

Suuri maanjäristys iskee Ohun paratiisiin. Se kaataa puut ja saa aikaan maanvyöryjä. Pennut putoavat rinnettä alaspäin ja heidän yläpuolellaan olevat lohkareet ovat vaarassa murskata pennut. Joe pelastaa Rigelin ja Sasuke Bellan. Sasuke huutaa Orionin perään, mutta Joe sanoo etteivät he voi pelastaa kaksikkoa. 

Sirius on horjahtaneena maassa ja Orion juoksee pelastamaan veljensä hänen jalasta tarraten. Orion juoksee, vaikka lohkareet tulevat yhä lähemmäksi ja lähemmäksi. Seuraavaksi koko mäki romahtaa ja näyttää kuin koirat jäisivät sen alle. Tomu peittää näkyvyyden ja Joe huutaa pentujen nimiä. Mutta koirat löytyvät maasta haudattuina.

Ohussa olevat tulivuoret purkautuvat, jolloin Ginin porukka hajautuu alueelta pois. Tämän lisäksi metsä syttyy tuleen ja tapahtuu maanvyörymiä. 

Kun maanjäristys jatkuu Joe ja Orion pakenevat kuiluun. Joe suojelee pentua ylhäältä putoavilta kiviltä ja pian he hyppäävät alas virtaan. Virta vie koirat erilleen toisistaan..

Tapahtuu aikahyppy, jolloin näytetään kuinka Hanashiro Shinkichi ahdistelee pientä koiralaumaa ja tappaa muutamia joukkonsa kanssa. Koirat huomaavat ylhäällä kivien suunnassa oleskelevan koiran, Orionin. Yksi koirista hyökkää hänen kimppuunsa, mutta saa turpaansa. Samoin käy toiselle Orionin haastajalle. Kun muu lauma ilmestyy pakenevat Taichi, Orion ja Heizō paikalta. Tosin Hanashiro seuraa heitä myöhemmin, mistä lisää seuraavassa mangassa.

Lopuksi näytetään kuinka Sasuke on ajautunut Kamakirin poikia vastaan etsiessään pennuille ruokaa. Hän ei onnistu pakenemaan, vaan joutuu piiritykseen. Kolme koiraa ovat tulleen auttamaan Sasukea..  Ne paljastuvat Akamen lapsenlapsiksi!