Näin suomimangat eroavat alkuperäisistä

Suomimangoissa piilee eroavaisuuksia verrattuna alkuperäisiin japanilaisiin mangoihin. Pistävimpiä eroavaisuuksia lienevät mangojen ja muut erilaiset tekstimuotoilut. Mitä muuta voi löytää?

Irtokansien kuvat

Jos japanilaisia mangoja rupeaa selailemaan niin ensimmäisenä voi huomata irtokansien mukana tulevan kaksi värillistä pikkukuvaa. Toinen mangan etupäässä ja toinen loppupäässä. Näitä ei oteta mukaan suomimangoihin kuten ei irtokansiakaan.

 Selkämyskuvat

Gingan ja muita Takahashin tuotantoa julkaistaessa on myös jäänyt pois selkämyskuvat. Niissä esiintyy tavallisesti joku sarjan hahmo poseeraamassa. Suomimangoissa selkämysosa on täytetty erilaisilla teksteillä sarjasta ja tekijästä. Mutta japanilaisista mangoista poiketen selkämyksessä ei ole mukana esimerkiksi kustantajan nimeä vaan se löytyy mangan takaosasta.

Sivujen numerointi

Suomi- ja japanimangoissa saattaa olla eroavaisuuksia sivujen numeroinnissa. Kun mangaa on julkaistu pienempään kokoon eivät samat kohtaukset löydy välttämättä samoilta sivuilta. Vaan näissä piilee heittoa jonkun verran.

Mainokset

Japanilaiset mangat päättyvät usein tarinoiden loputtua lukuunottamatta esimerkiksi GNG:n mangoja, joissa riittää japanilaisia sarjamainoksia jonka jälkeen viimeisimmällä sivulla on tietoa oikeuksista ja tarkemmista kustantajan tiedoista. Suomimangoissa on tämän jälkeen mainoksia eri sarjoista ja esimerkiksi tietoa seuraavan Weedin ilmestymisajankohdasta. Mangojen lopussa on lisäksi huomautettu ettei kyseisestä päästä aloiteta lukemista. Tiedot oikeuksista ja Nihon Bungeishasta taas vaihtelevat sillä Weedin suomimangoissa ne ovat esimerkiksi alussa, mutta extramangoissa lopussa

Kannet

Weedin suomentamisen yhteydessä emme saaneet alkuperäisiä kansia. Valokuvien skannaaminen oli liian vaikeaa ja niiden kanteen laittaminen ei muutenkaan onnistunut. Näin ollen 1-20 mangat olivat yksivärisiä, kunnes tämän jälkeen käytettiin valokuvataustaisia kansia. 

Suomimangojen takakannet ovat jääneet valkoisiksi, kun japanilaisissa niissä on joku maisema-aiheinen tausta.

Obit ja kirjanmerkit

Japanilaisten mangojen mukana tulee obeja eli eräänlaisia mainosläpysköjä, joissa on esimerkiksi infoa tuotteesta tai sarjasta. Kirjanmerkkejä tulee myös mangojen välissä ellei niitä ole päässyt syystä tai toisesta häviämään. Suomimangoista obit ja kirjanmerkit ovat jääneet kokonaan pois.

Muotoilu ja sommittelu

Kuten jo aiemmin tuli todettua niin tekstit ja tiedot sijaitsevat suomi- ja japanimangoissa eri kohdissa. Voi olla että joitain on jopa jätetty pois. Japanilaisten mangojen takakansissa ei ole suomimangojen tapaan kuvauksia vaan ne puuttuvat kokonaan.

Esimerkiksi Shin Gaiden 2 takakansikuva Kurotorasta, Johnista ja Ginistä on huomattavasti suurempi suomimangassa kuin alkuperäisessä. Vastaavasti muut takakansikuvat voivat olla astetta ylempänä kuten Weedin Gaidenissa, jossa kuva on kuitenkin pienempi.

Värit

Suomimangojen värit saattavat olla jopa kirkkaampia tai korkealaatuisempia kuin alkuperäisissä. Värimaailma voi olla myös tyystin erilainen esimerkiksi Shin Gaiden 2 kannessa, jossa japanilainen kansi on sininen mutta suomennetussa violettimaisempi. Fangin ensimmäisen osan kansi on hyvä esimerkki siitä miten vanhehtunut kansi näyttää parempana suomimangan muodossa.

Materiaali ja laatu

Alkuperäisten mangojen paperi on erilaatuista verrattuna suomimangoihin. Vastaavasti värisivujen paperien laatuu on esimerkiksi paksumpaa ja kovempilaatuisempaa. Mangojen laatu ja painojälki tuppaa vaihtelemaan esimerkiksi tummien kuvien kohdalla. Suomimangoissa on myös kohdattu vaihtelevaa laatua sillä esimerkiksi sivuja on irronnut, puhekuplia jäänyt suomentamatta tai sivut olleet muuten alkuperäistä haaleampaa.

Tässä kattavasti mangojen eroavaisuuksia, joita piilee erilaisten yksityiskohtien, logojen, julisteen paikan ja muiden suhteen.

Ginin roolin ristiriitaisuus Weedissä

K-13 foorumilla mietittiin aikoinaan Ginin roolin alenemista vihanneksen tasolle erityisesti animessa. Jäin tämän seurauksena itse miettimään mahdollisia syitä roolin laadulle ja muutenkin Ginin asemaa sekä sen vaikeutta.

Weed-animen rantauduttua Suomeen Ginin ensinäkeminen oli yksiä asioita mitä ehdottomasti odotin sarjalta ja hahmoa odotellessa ehti jo toivoa ensikohtaamisen olevan totta kaksoisolennon kohdalla. Kuitenkin Tokimunen pärjättyä niin huonosti tuli tietynlainen usko siihen, ettei kyseessä voinut edes olla Gin. Sen sijaan hahmon ensimmäinen ilmestyminen Johnin ja Akamen kanssa oli jotain Ginin karismaa ja legendaarisuutta kuvaavaa. Valitettavasti näinkin hyvän aloituksen jälkeen meidän fanien odotukset Giniä kohtaan eivät pääse täyttymään. Vastaan tulee jo yksi merkittävin hahmon mahtia laskeva taho, mikä selittää oikeastaan Ginin roolin huonouden Weedissä.

Hougenin tulo on jotain käsittämätöntä siksi, miten tanskandoggi saa Ginin toimintakyvyn nollaksi alhaisimmilla mahdollisilla tempuilla. Tätä asiaa pahentaa se, ettei tuossa tilanteessa Gin vastaa ns. päällimmäisiä ajatuksiamme tai sitä mitä pidämme Gininä, jolloin tämä kohtaa todellisuuden kanssa mikä on toinen seikka josta syntyy huima ristiriita. Meidän mukaan sankarimme kuuluisi olla tuossa tilanteessa vahvoilla ja ellei jopa päihittää Hougen. Mutta kun vastus on ylivoimainen ja nämä kaksi taistelijaa ylittävät reilusti kymmenen vuoden ikävuoden niin herää kysymys, kuinka super voikaan enää tuolloin olla? Mikäli Gin olisi vain tavallinen rivisotilas ei hahmoon selvästikään kiinnitettäisi huomiota niin paljoa tässä valossa. Näin ollen Ginin toiminta ja erityisesti epäonnistuminen nostattaa ajatuksia, kun täydellisyytemme perikuvassa on puutteita.

GNG:n aikaan Gin täytti roolinsa moitteettomasti, hahmosta tuli karhukoira ja Gin eteni vähitellen kohti isänsä paikkaa. Olihan Ginillä edellytykset siihen ja koko tarinan ajan koira kasvoi rooliinsa. Tämän jälkeen tapahtuu 14-15 vuoden mittainen aikahyppy, jolloin on oletettavaa että Gin muuttuu. Muutoksen huomaa erityisesti tässä koirien asettautumisessa mökkiin ja sitä seuraavissa tilanteissa. Gin nimittäin päästää panttivangin menemään mitä John ja Akame eivät voi ymmärtää. Uskon että Gin olisi voinut mahdollisesti välttää taistelun ja Hougenin kohtaamisen, jos se olisi toiminut edes vähän nerokkaammin: välttänyt vihollisen aluetta ja hyödyntänyt panttivankia. Mutta ehkä  hahmokin alkoi vähitellen tiedostaa sitä, ettei kaikki ole pysyvää. Ei Gin itse eikä johtajuuskaan.

Se millainen Gin on ollut GNG:ssä on ongelma GDW:ssä monelta osin. Suuret odotukset ja hartaat toiveet kantautuvat edelleen, jolloin Gin ei voi alkaa höllentää rooliaan. Ja kun Gin alkaa toimia näin siitä tulee ongelma miten se tehdään, koska Giniltä halutaan tiettyjä asioita eikä tasapainoa ole noin vain helppo löytää ja vieläpä oikeaoppisesti. Tätä hahmoa koskee eräs mielenkiintoinen seikka, joka on totta naaraidenkin kohdalla. Naarailla on vaikeuksia olla äiti ja taistelija eli omata useampia roolia. Gin on taas johtaja, mutta samalla hänen pitäisi olla kaikkea muutakin yhtä aikaa ja vieläpä mieluusti mennä omien rajojensa yläpuolellekin.

Weedin animessa Ginin rooli ei ole mitenkään erityisen kaunis, kun Hougen mukiloi koiraa ja kaikki on rakennettu Ginin pelastamisen varaan. Se luo toki jännitteitä, kun Hougen on onnistunut iskemään näppinsä yhteen keskeisimmistä Ohun pilareista. Mutta samalla Ginin roolia ei voida hyväksyä sillä se ei ole hahmolle ominainen ja laskee vain Ginin arvoa halveksuttavasti etenkin niissä tapauksissa kun Akakabuton kukistaneeseen koiraan puretaan kaikki tanskandoggin raivo. Manga vuorostaan kuvaa Ginin paljon sinnikkäämmäksi, kun hahmo pakenee yksin Hougenin joukkoja ja jonka jälkeen saavutukset vain paranevat: Gin kerää viidensadan kotikoiran lauman, taistelee Sniperiä ja Hougenia vastaan ja saa lopuksi vihollisen upseerit käännytettyä puolelleen. Gin nousee siis ahdingostaan kahta kauheammin ja ehkä latistaa nopeilla saavutuksillaan Weedin toiminnan. Sallimmeko sen Ginille ja jos niin siksikö, miten sankarimme alistettiin?

Tässä sopassa minua mietityttää erityisesti miten/miksi Ginistä tuli välittömästi huono? Vai onko niin ettei Ginistä tullut huonoa vaan hän on meidän käsityksemme mukaan sellainen esimerkiksi siksi, että haluamme niin kovasti GNG:n ajan roolin toimivan GDW:ssä ja Gin ei täyttänyt sitä mitä halusimme, jolloin arvostelemista riittää. Toisaalta tiedämme ettei Gin ole sellainen miten hahmo hirveydessään kuvataan animessa jolloin näistä animen täytekohtauksista = mukiloimisista ei pidä välittää. Eikö olekin vaikeaa ettei Gin voi olla Weedissä superpappa, mutta ei samalla seniilikään? Toisaalta taitaa olla niin ettei Ginin rooli pysty meitä tyydyttämään ja kritisoimme sitä joka tapauksessa.

Hougenin tulo nostatti siis sen ettei Gin voi olla enää GNG:n roolissa, josta hahmo alkaa luopua. Vaikka koenkin Ginin roolin tässä kohtaa erittäin ristiriitaiseksi en tiedä, miten tämän mahdottoman ongelman olisi voinut muuten korjata tai hoitaa. Ainakin olisin selvästi tehnyt muutoksia animen kuvaukseen ja sallinut mangan saavutukset ehkä joukon keräämistä lukuunottamatta? Ginin roolissa on oikeastaan onnistuttu siinäkin, että sarja antaa tärkeimpänä uuden legendan syntyä ihan rauhassa. Weed pääsee toimimaan itsenäisesti toki saaden loppupuoliskolla myös tukea isältään, joka alkaa vähitellen luopua omasta asemastaan. Ehkei se ole niin kivutonta, kun kaikki koiratkin hyväksyvät Weedin ja hahmo todistaa ylipäällikkyytensä. Varmaan jonkinlainen Hopeanuolesta irtipäästäminen on jotain kipeää tässä sarjassa, vaikka oikeastaan se muuttaa vain muotoaan. Ginin arvostus ei silti katoa mihinkään vaan hahmoa nostetaan isähahmoksi ja Gin tekee ihanteista totta.

Leikit lapsosen

Lapsuuden ikimuistoisinta aikaa oli ilman muuta Gingaan liittyvät leikit, joiden rikkautta ja parhautta voi vain jäädä muistelemaan.

Kesä on varmaan parhain mahdollinen ajankohta leikkimiselle, kun luonto puhkeaa kukkaan ja säät ovat mitä idyllisimmät. Kesäisin olen nauttinut suuresti siitä, että olen voinut käydä uimassa yllä olevassa kotipaikkakuntani järvessä. Lapsuudessani tulin myös siskojeni ja muulla kaveriporukalla kuluttaneeksi järveä Hopeanuolta leikkien. Nimittäin leikimme uidessamme Shikokuhun matkaamista ja saatoimme uida ihan pitkiäkin matkoja. Leikkiä siivittämässä meillä oli mm. koiramaisia, melko pieniä pehmoleluja jotka myös halusivat rantautua mukanamme saarelle. Leluihin liittyi myös ajatus niiden kuljettamisesta eli niitä sai esimerkiksi pelastaa hukkumasta.

Ja tietystihän järvessä olevat lumpeet toivat mieleen GNG:n kohtauksen, jossa Kurojaki oli saartanut Ginin ja Igat lampeen jota oli sitten mahdollista leikkiä.

Omalla etupihallani kasvoi lapsuudessani kaksi suurta mäntyä, jotka kaadettin pari vuotta sitten. Näiden mäntyjen leikimme monesti olevan itse Akakabuto tai vaihtoehtoisesti muita kätyreitä. Me siis heitimme kirjaimellisesti pehmolelujamme puuhun ja mikäli koirapehmomme jäivät sinne joku muu yritti pelastaa pulassa olevan koiran heittämällä omansa avuksi. Joskus oli ihan huvittavaakin pyytää isältäni erikseen, että kävisi yhdellä useiden metrien pituisella puunvarrella ja pudottamassa pehmoja alassa mikäli tilanne oli se, että kaikki koirat olivat jumissa. Sitten Suuri taistelu saikin jatkua normaalisti. Yksiä parhaita leikkiä tottakai.

Takapihani ja sitä ympäröivä metsä on hieman erikoinen paikka sillä siinä näkyy vahvasti sodan aika erilaisten luonnonmerkkien yhteydessä. Mutta erityisesti Ginga-aiheisille leikeille esimerkiksi nuo kivialueet ovat olleet mitä parhaimpia koirien kokoontymishetkiä, lepopaikkoja ja vastaavia. Metsää on tullut muuten hyödynnettyä lukuisiin Gingan koirien juoksumatkotkihin, metsästämisiin ja puissa hyppelyihin.

Weedistä minulla tulee huomattavasti enemmän yksittäisiä leikkejä mieleen, mikä varmaan selittyy porukan vanhentumisella ja piirien muuttumisella. Mutta luulenpa, että parhaimmat leikit koskevat nimenomaan Kaibutsua ja kyseisen hahmon ilmaantumista mikä herätti kauhua ja säntäilyä. Leikkien yhteydessä oli myös oikeasti mahdollista tuntea hirviön läsnäolo yhtä aidosti kuin koirien parissa. Tätä on tullut leikittyä niin ammattitappajien ja Ohun sotureiden kesken kuin vain pelkillä Rocketin veljeksillä. Talvella Kaibutsun läsnäolo vasta huipentuikin kun kuvittelimme Kaibutsun silmäparia pimeään kaamossäähän ja odottelimme roskakorien säilytystilassa hirviön lähtemistä, jota kaverini leikki. 

Olen tavallisesti ollut Ginga-aiheisissa leikeissä Chutora, Jerome, John tai mahdollisesti kelpuuttanut Igojen rooleja. Tulevaisuuden kannalta minua kiinnostaa ainakin erityisesti se tulevatko mahdollisesti uudet nuoret fanit vielä leikkimään Gingaa jossain vaiheessa (ja millä hahmoilla) vai häviääkö se kulttuuri kokonaan kun yhä nuorempana ja nuorempana halutaan aikuistua. Itsessäni taitaa olla vielä jäljellä kuitenkin jotain lapsenmielisyyttä etten pistäisi pahakseni leikkiä edes mahdollisen Orionin animen inspiroimana.

Erot animeen (Weed, viides osa)

Sarjan mangan ja animen eroavaisuudet jatkuvat Weedin viidennen mangaosan merkeissä.

Alkutaistelu

Animen ja mangan tapahtumien kulku eroaa tyylillisesti heti sen jälkeen, kun Kaibutsu on ilmestynyt Torahampaan sisältä. Animessa Kaibutsu on pettynyt ja rauhallinen kysyessään Jeromelta motiiveja touhuilleen, jonka jälkeen tapahtumat kärjistyvät taisteluun kun Smithin turhan kuoleman kostaminen on mielessä. Mangassa mennään päinvastoin: koirat käyvät suoraan raivokkaan Kaibutsun kimppuun ja ammattitappajat alkavat jo tässä vaiheessa valmistautua tehtäväänsä. Kaibutsu tappaa Robertin, Rockerin ja Heulerin ennen kuin Jeromen motiivit tulevat esille.

Hidetoshi ja Daisuke

Animessa koirien yläpuolella nähdään lentelemässä helikopteri ja mukana on mm. eräs laboratorion työntekijä, joka tunnistaa Kaibutsun. Mangassa ei ole mitään vastaavaa, vaan sen sijaan Hidetoshi ja Daisuke nähdään liikkeellä.

Jerome pakenee Torahampaalle

Anime ja manga ovat siitä samanlaisia, että Jerome epäonnistuu hyökkäyksessään kun Kaibutsu hyppää koiran yli. Tämän jälkeen mangassa Jerome pakenee Torahampaan kätköihin hirviö perässään ja esimerkiksi Weedin ja muiden hyökkäily tapahtuu aukon suulta. Animessa koirat taistelevat Torahampaan vierellä ja koirat eivät ole lähteneet toteuttamaan Jeromen alkuperäistä suunnitelmaa: asetutaan aukolle, jotkut purevat jalkoihin, joku hyökkää ylhäältä ja joku valtimoon.

Gon

Mangassa Gin, Akame ja John ovat asettuneet mökkiin. He saavat seuraa eräästä Hougenin kätyristä, Gonista joka on paljastaa kolmikon olinpaikkaa eteenpäin. Akame käy nappaamassa Gonin talteen ja häntä pidetään vankina. Manga tarjoaa siis täysin uuden sivuhahmon.

Hiro

Mangassa näytetään yksityiskohtaisemmin Reikan noutaminen kylästä johon Hiro liittyy siten että hän vie yhdeltä koiralta kivekset suojellessaan Reikaa. Animessa nähdään vastaavanlainen kohtaus, jossa Hiro vie ohikulkijana koiralta kivekset. Yksi suuri eroavaisuus on myös Hiron osallistuminen Ginin ja Johnin rinnalle taisteluun Hougenin porukkaa vastaan.

Palatakseni takaisin Hidetoshiin ja Daisukeen niin heidät nähtään mangan loppupuolella vielä erikseen seuraamassa taistelunkulkua, jonka yhteydessä Daisuke yrittää ampua muutaman nuolenkin. Kiinnitin lisäksi huomiota siihen, ettei Kagetoran hyökkää kerrottuaan tarinaa Akatorasta vaan ensin hyökkää Weed ja sen jälkeen Kagetora.

Gingafriku

Minulla oli pari vuotta sitten pystyssä Ginga-aiheinen roolipeli, johon pystyi ottamaan mukaan myös omia koira- tai susihahmojaan. Roolipelin nimi oli Gingafriku ja nimitys tarkoitti suomennettuna Gingafriikkiä tai -hullua.

Ihka ensimmäinen banneri.

Ryhdyin joskus vuonna 2009 tekemään Suntuubille eräänlaisia fanisivuja yhden kaverini kanssa. Noin helmikuussa 2010 aloin tosissani miettimään ideaa Ginga-aiheisesta roolipelistä, kunnes sain sen lopulta toteutettua foorumiroolipelin muodossa. Valitettavasti kaverini into koko sivuja kohtaan ehti katoamaan, jolloin jäin hoitelemaan sivustoa ja koko roolipeliä yksin. Kun loin foorumiroolipelin minulla oli muutama ystävä tai tuttava entuudestaan, jotka lähtivät tukemaan ideaani. Vähitellen mukaan tulivat esimerkiksi Heru ja Mutu sekä monia muita, joiden kanssa yhteydenpito on edelleen säilynyt jossain määrin. Roolipelaajia oli lukumäärältään päälle kymmenisen, mutta aktiivisimmat pelaajat pyörivät siinä seitsemässä kahdeksassa. Määrä ei kuitenkaa ikinä tuntunut vähäiseltä pelien laatuun ja antiin vedoten.

Halusin foorumiroolipelin, jossa pystyin ottamaan mukaan omia hahmoja sekä käymään Gingan tapahtumia. Tosin kaikki ei mennyt läheskään animen ja mangan mukaisesti, jolloin roolipelatessa oli varaa omalle luovuudelle ja mielikuvitukselle. Ainakin mitä muistelen niin esimerkiksi susi- tai Weedin japaninmakakisaagaa ei käyty Gingafrikussa mitenkään kummoisesti. Tuskin ollenkaan. Eli varmaan Suuri taistelu sekä sitä edeltävät ajat ja Hougen vihollisena olivat roolipelin kohokohtia. Viimeisimmät tapahtumat sijoittuivat osaksi Mutun hahmojen Shichun ja Ginan roolipelaaman Kurosun varaan, jotka onnistuivat valtaamaan Ohun monsterisusimaisella meiningillä. Lopussa käytiin Ohun sotureiden ja näiden vihollisten välistä taistelua, jota vauhditettiin sillä että Mutun hahmo Kamisama saattoi ja herättikin vanhoja vihollisia eloon.

Vallassaolijat onnistuttiin syrjäyttämään. Sen jälkeen otettiin puheeksi palaaminen takaisin GNG:n aikoihin, jotta tapahtumia ja muita pystyi käymään paremmin. Ne olivat lisäksi osittain unohduksissa sillä foorumin piti vaihtaa serveriä edellisen version ollessa kovin takkuileva lagaamisen kannalta. Tämä onnistui eräänlaisena aikamatkana tms. Mutun avulla paitsi, että useiden kuukausien jälkeen ihmisillä alkoi olla kiireellisyyksiä ja pelin idean mukana ei enää pysytty. Oma aikani hupeni myös lukion myötä, jonka yhteydessä päätin lopettaa Gingafrikun sillä vaikeudet ja ongelmat ulottuivat niin syvälle. En kyennyt niitä ratkaisemaan ja Gingafriku oli tullut tiensä päähän, jolloin oli kannattavampaa lopettaa mistä ilmoitin pelaajillekin.

Gingafrikussa oli selkeät pelialueet ja foorumilta oli helppo löytää säännöt ja tietää esimerkiksi mistä hahmoja varattiin ja miten. Sen lisäksi onnistuin antamaan aloitteleville ohjeita siitä kuten mitä on roolipelaus ja pitämään pelaajat ajantasalla aiemmin tapahtuneista ja käynnissä olevista tapahtumista, jotta mukaan pääseminen olisi mahdollisimman helppoa. Aina oli myös varaa kysyä ja pyytää apua. Koodaamista ja teknistä puolta en niinkään hallinnut, jolloin sitä hoiti Heru ja Mutu moderoimista ja muuta ylläpitämistä kanssani. Yksi vahva Gingafrikun tekijä oli myös puhuminen sillä jokaisella oli mahdollisuus ehdotella eri tapahtumia ja viedä niitä muuten eteenpäin. Äänestykset toimivat vahviten ja en edes muista olisiko koskaan ollut sellaista ongelmaa, ettei joku asia olisi kiinnostanut yhtään. Pelaajat lähtivät aina suurella innostuksella mukaan ja mikäs olikaan sen parempaa.

Ensimmäiset aluejaot.

Olin luodessani Gingafrikun siinä 14-vuotiaan ikäinen. Ehkä tuon ikähaarukan takia ylläpitäminen ei ollut niin helppoa sillä sain olla varsin suurissa saappaissa. Esimerkiksi saatoin olla liian suopea ja hyväksyä asioita liian helposti omaa sinisilmäisyyttäni. Mutta koen kuitenkin niin, että rajat eivät venyneet tuolloin kuitenkaan täysin pohjattomiksi. Samalla kun moni roolipelaaja oli ystävä tai tuttava saattoi olla vaikeaa sanoa ei tai muuten antaa varoituksia tietyillä ehdoilla. Välillä oli myös ikävää joutua ylläpitäjän roolissa välikäteen, jos pelaajilla oli ongelmia keskenään ja piti näin ollen yrittää löytää tietynlainen puolueettomuus ja oikeudenmukaisuus. Ennen kun sain esimerkiksi Mutua ja Herua avukseni minun oli hyvin vaikea jakaa töitäni sillä olin erityisen huolissani, miten se tulisi onnistumaan. Mutta ennemmin tai myöhemmin se oli välttämätöntä, jotten palaisi loppuun. Minulle ja siinä missä pelaajille saattoi olla helppoa kaikenlaiset vihjailut ja kettuilut toisen ärsyttävyydestä. Mutta onneksi asioista opittiin puhumaan ja moisilta vältyttiin. Ylläpitäjänä minulle ei kuitenkaan ikinä ollut mahdotonta anteeksipyytämiseen ja halusin muutenkin pelaajien sopivan erimielisyytensä. Kovin vähäisiä nämä tapaukset silti olivat ja parempi niin.

Omissä kätösissäni ja pelattavinani olivat mm. sellaiset hahmot kuin Ben, Smith, Hayato, Masamune, Victor, Hyena ja lukuiset omat hahmoni Kiatsun lisäksi. Otin myös helposti sivuhahmojen rooleja sillä minusta ei ollut roolipelaamaan isoilla Ginin tai Rikin kaltaisilla hahmoilla, joita yritin suinkin välttää.

Kiatsu oli kyllä melkoinen naaras ja tein ilmeisesti roolipelatessani siitä vielä hullumman. Ainaisena John-fanityttönä ryhdyin parittamaan naarastani kyseisen saksanpaimenkoiran kanssa mikä olikin suurta draamaa, tragediaa ja rakkautta aina eri aikavälein. John sai myös Alice-nimisen tyttären hahmoni kanssa ja vähitellen kunnollinen perheidylli alkoi muodostua.

Kiatsun veli Raze sen sijaan oli kaverini Ginan samanhahmoisen kuin tekijä itse, naaraan puoliso. Muistan kuinka heitin ihan vitsillä, että Kiatsun sisko olisi kiinnostunut Kurotorasta mutta näköjään se jäi liian hyvin voimaan..

Roolipelaamisessa oli ennen kaikkea hienointa se miten tarinaa pystyi viemään eteenpäin ja miten siihen alkoi sisäistymään niin todellisesti. Silti mukana oli aina tietty yllätyksellisyys ja tuntematon kun ei voinut tietää mitä oli luvassa. Samalla hahmot alkoivat käymään entistä läheisimmiltä ja niistä tuli muodostettua syvällisempiä käsityksiä.

Olen äärimmäisen ylpeä Gingafrikusta vielä tänäkin päivänä ja ilman näitä roolipelaajaystäviä en olisi saanut siitä sellaista minkälainen Gingafriku oli huippuaikoinaan. Pelipaikka jossa taivas oli vain rajana ja jossa sen mielikuvituksen ja innon pääsi oikealla tavalla toteuttamaan. Samalla itse ja pari muutakin teki ensiaskeleitaan roolipelaamisessa sillä se oli yksiä lähtökohtia. Saatan vielä nykyäänkin haaveilla Ginga-roolipelistä idean kannalta, mutta tiedä sitten. Ehkä moinen jää vain ajatushaaveeksi sillä tiedän hyvin roolipelin ja siihen liittyvät perustamisen ongelmat. Mutta vaikka olen joutunut omaa ajanpuutettani kieltäytymään esimerkiksi moderoimisesta niin jokin minussa sanoo, että vau kun tälle Kaksoissolan porukalle ja muulle saisi vielä oman roolipelin.

Animen ja mangan erot (GNG, osa 6)

Hopeanuolen kuudes osa on paikoin animea seuraava, mutta mukana on jokunen eri yksityiskohta tai seikka.

Irtonainen Igan pää

Ginin seurattua Igoja käytävää pitkin ulos alkaa selvittely siitä, kuka Gin on. Mangassa tämän jälkeen Igat lähtevät juoksuun ja yksi koirista saa päähän kuolleen toverinsa pääkallon. Kogat ovat heittäneet tämän irtonaisen Igan pään ja puissa oleviin Kogiin katsoessa voi huomata, että Kurojaki ei ole mukana osallistumassa tähän taisteluun kuten animessa.

Hayaton ansakuoppaan juokseminen

Kun Igojen ja Kogien taistelu yltyy Hayaton isoveli käskee Hayatoa juoksemaan animessa 150 metriä, kun mangassa on puhuttu 30 askeleesta. Suunta on silti täysin sama, auringonlasku. Mutta mangassa puhutaan aamuauringon puoleisen vuoren suunnasta.

Kurojakin ulkonäkö

Mangassa olevalla Kurojakilla on kaulapanta ja harja ei ylety niin pitkälle kuin animessa eli jopa niskaa pitkin.

John

Mangassa kun John törmää Igoihin ja näitä takaa-ajaviin Kogiin valittelee saksanpaimenkoira kun tarpeita ei saa tehdä rauhassa. Myöskin animessa John käy käsiksi kahteen Kogaan, muttei niin haavoittavasti. Mangassa koiran hampaista saa vain yksi ja nähtävästi uhri kuolikin Johnin puheista päätellen.

Hyena

Animessa ei ole ollenkaan kohtausta näiden tapahtumien jälkeen, jossa Hyena raahaa Igojen ruumiita luolaan Kogien patistamana. Ja itse asiassa tässä kohtaa John törmää Hyenan ensimmäistä ketaa, kun animessa hän löysi Hyenan vakoilemasta. John ärhentyy ja tappaa muutaman Kogan, kun he eivät toimi koiran ohjeiden mukaisesti.

Muut pelit

Gingasta on olemassa esimerkiksi fanien tekemiä tasohyppelypelejä sekä muita ihan virallisempia pelejään. Mitä muuta löytyy?

 

Lyökää Akakabuto- lautapeli

Meteor Ginin mukana sivuilta 110-111 voi löytää "Lyökää Akakabuto- lautapelin", jonka ideana on että kukin pelaaja valitsee yhden hahmoista (Daisuke, Gin, Ben, Riki, Ukko ja John). Noppaa heitetään vuorotellen ja edetään silmäluvun osoittaman määrän ruutuja. Ruutuja on kaiken kaikkiaan 36 ja niistä saa ohjeita miten menetellä. Esimerkiksi ruudussa 23 neuvotaan kiepauttamaan naru jalan yli.

Olen varmaan kerran tai kaksi pelannut tätä siskoni kanssa ihan huvikseni ja ruutujen toimintoja noudattessa on tilanteista tullut varsin koomisia. Jokunen saattaa tuntua älyvapaalta, mutta aika hyvin ruutuihin on keksitty näitä menetelmiä/ehtoja. Peliä on vähän ikävä pelata tällaisenaan, jolloin haaveilenkin isosta skannatusta paperiversiosta jolloin mangaa ei tarvitse pitää paikallaan.

Weed Pachinko peli 

Vuonna 2009 Sankyo-niminen yritys valmisti GDW:stä pachinko-pelin eli metallikuulilla pelattavan peliautomaatin. Kuulat asetetaan syöttökaukaloon, josta ne valuvat lyöntilaitteelle lyötäväksi pelin sisään. Mitä kauemmaksi kahvaa kääntää sitä voimakkaammin kuulat lyödään. Kuulat on tarkoitus lyödä ruudun alapuolella olevaan reikään mikä avaa voittoportit. Tässä on tavoitteena saada kolme samaa numeroa eli koiraa. Kolmen saman numeron saaminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä ja estä pelin etenemistä sekä klippien näkemistä.

Pachinko-pelissä on neljä erilaista tasoa/kenttää kevät, kesä, talvi ja lopuksi päästään Torahampaalle taistelemaan vihollisia vastaan. Joka kerta kun voitat vastustajan pääset näkemään erilaisia klippejä ennen kuin peli jatkuu. Se tulee kuitenkin ottaa huomioon ettei pelaaja kuitenkaan missään vaiheessa pääse varsinaisesti ohjaamaan hahmoa.

Yksinkertaisuudessaan Pachinkoa pelataan kuulilla ja niitä voitetaan pelistä lisää.

Weed-kännykkäpeli

Sungura tuotti Ginga Densetsu Weedistä digitaalisen kortteihin perustuvan kännykkäpelin. Kukin hahmo edustaa ikään kuin korttia, jolla on omat tilastotietonsa. Tavoitteena on kerätä vahvin armeija ja syrjäyttää eri johtajia. Eli korteissa olevilla hahmoilla on omat voimakkuutensa ja heikkoutensa, jolloin tulee päättää oikeita liittolaisia jotta voi voittaa vihollishahmoja. Hahmoja näyttäisi olevan myös mahdollisuutta kehittää tiedoistaan.

Tässä vaiheessa oma selityskykyni lakkaa toimimasta. Lisäksi mitä pelistä on keskusteltu niin siinä on ollut ongelmia esimerkiksi pelin lataussivun ja pelin löytymisen suhteen. Ilmeisesti myös peliin liittyvän sarjakoodin tms. on voinut saada Orionin 22. osan yhteydessä.

Äffän taistelupelikortit

Äffä on teetättänyt Gingasta taistelupelikortit, jotka ovat tulostettavissa nettisivuilta. Säännöt ja ohjeet menevät seuraavasti:

1. Tulosta haluamasi kortit. Leikkaa ne irti paperista ja päällystä läpinäkyvällä teipillä, päällystemuovilla tms. jotta ne pysyvät ehjinä.

2. Pelaa kaverin kanssa alla selitettyjen sääntöjen mukaan. Kumpikin tarvitsee oman pakkansa.

3. Peli kulkee siten, että kumpikin asettaa yhdellä kierroksella yhden kortin nurinpäin pelipöydälle ilman, että toinen tietää, mitä toisen kortissa on.

4. Kortit käännetään.

5. Se, kummalla on voitokas kortti, voittaa kyseisen kierroksen ja hävinnyt kortti joko päätyy "käytettyjen pakkaan" tai voittaja saa sen. (Sopikaa itse ennen pelin alkua!)

Säännöt

1. Lajit

- Ensisijaisesti laji ratkaisee, kuka voittaa: Koira voittaa karhun, karhu voittaa suden ja susi voittaa koiran.

2. Kumoavat merkit

- Jos häviölle jäävän lajin edustajalla on kuitenkin kumoava merkki ja korkeammat voimapisteet, se voittaa:

Jos häviölle jäävällä lajilla on isommat voimapisteet, kuin voittavalla... ...karhu päihittää koiran tulikynnellä... ...koira voittaa suden viikatteella... ...susi voittaa karhun Zetsu Tenrô Battôgalla.

Esimerkki:

Pelaaja 1. laittaa pöydälle Hopeanuolen, jolla on 20 voimapistettä ja viikate. Pelaaja 2 laittaa pöydälle Akakabuton, jolla on 30 voimapistettä ja tulikynsi. Periaatteessa koira voittaisi karhun, mutta koska Akakabutolla on tulikynsi ja 30 voimapistettä enemmän, se voittaa. (Tässä vaiheessa ei ole väliä, mikä merkki Hopeanuolella on, jos sen voimapisteet kerran ovat pienemmät ja kyseessä ovat kaksi eri lajia.)

3. Merkit

- Merkkien voimasuhteet tulevat voimaan, jos taistelijat ovat samaa lajia. Merkkejä on yhteensä 5 ja niistä 3 toimii myös lajivoimat kumoavina (kohta 2.). Muilla merkeillä on väliä vasta siinä vaiheessa, jos esim. 2 koiraa tulee vastakkain, jolloin ei voida lajista katsoa, kumpi voittaa.

Viikate voittaa Zetsu Tenrô Battogan ja Tähden.

Zetsu Tenrô Battoga voittaa voittaa Tähden ja Kuun.

Tähti voittaa Kuun ja Tulikynnen.

Kuu voittaa Tulikynnen ja Viikatteen.

Tulikynsi voittaa Viikatteen ja Zetsu Tenrô Battôgan.(*)

(*) Tämä ei päde, jos tulee karhu vs. susi -tilanne. Jos sudella on korkeammat pisteet ja Zetsu Tenrô Battôga, se voittaa karhun, vaikka karhulla olisi tulikynsi. Tulikynsi voittaa Viikatteen ja Zetsu Tenrô Battogan vain, jos taistelijat ovat samaa lajia.

 

4. Voimapisteet eli VP:t

-  Hyvät voimapisteet takaavat voiton, mutta niihin katsotaan VAIN, jos...

a) häviölle jäävällä lajilla on Kumoava merkki b) samaa lajia olevilla hahmoilla on samat merkit

Linkki sivuille.

Johnin paijauspeli

Deviantartissa oleva Dreamfang on luonut Johnille eräänlaisen paijauspelin, jossa on mm. mahdollista antaa saksanpaimenkoiralle luu (oikealta puolelta suuta). Oikealta alhaalta löytyy myös kohta "take" jossa sinun on mahdollista haastaa John, jonka jälkeen tulee vaihtoehdot "run for your life" tai "give it back."

Peliä voit kokeilla täältä ja peli on pitkälti hiirellä klikkaamista parin toiminnon verran.

Menkokortit

GNG:stä on olemassa virallinen menkokorteilla pelattava menkopeli. Kortit ovat valmistettu tavallisesti paksusta paperista tai pahvista. Korttien toisella puolella ellei molemmilla on kuvia animesta tai mangasta. GNG:n menkokorteissa niitä on vain yhdellä puolella ja mangakuvia ei ole käytetty. Korttien tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta niitä on useampi kymmen.

Pelin tavoitteena on saada eniten kortteja vastustajiltaan/yksinpelissä kaikki vastustajan kortit. Tarkemmista pelin menetelmistä voit lukea täältä.

Pelien lisäksi netti on pullollaan erilaisia hahmotestejä ja tietokilpailuja kunhan vain osaa etsiä. Tietokilpailut ovat siitä ongelmallisia, että ne eivät ole niin haastavia tai niissä on vanhentunutta tietoa. Suosittelen testaamaan Antun tekemää tietovisaa ja katsomaan Ginga Sanomista listattuja hahmotestejä.

Namonaki inu no uta

Kysyin muutama kuukausi sitten Wolfielta lupaa hänen ottamiin skannauksiin Namonaki inu no utasta. Sain luvat niiden käyttämiseen, vaikka en skannauksilla koko postausta täytäkään.

Namonaki inu no uta (名も無き犬の詩 tai 名もなき犬の詩) eli suomennettuna Nimettömän koiran laulu on meille suomalaisille omistettu mangatarina. Namonaki inu no uta kertoo Ref-nimisestä koirasta, joka taisteli Suuressa taistelussa ja joka pelastaa mm. Johnin hengen minkä seurauksena valoitetaan näiden kahden hahmon yhteistä tarinaa. Tarinan taustalla on Takahashin oma kiitollisuus siitä, että hänet kutsuttiin Suomeen 2011 Traconiin kunniavieraaksi. Namonaki inu no uta julkaistiin Business Jump -lehden numeroissa 5/2011 ja 6/2011.

Namonaki inu no uta

Suuri taistelu on täydessä käynnissä Torahampaalla ja värisivuilla kuvataan, miten karhut tappavat koiria kuolettavasti. John on kärjessä ja johtaa omaa joukkoon hyökkäykseen ja rivistöstä voi bongata mm. Refin. Koirat alkavat kiivetä ylöspäin ja jokunen tippuu iskuista alaspäin. Erityisesti Torahampaan koloista kurkistelevat karhut tekevät ilkeää jälkeä. John hyökkää karhun kurkkuun ja vetää tämän mukanaan alas minkä Ref huomaa. Saksanpaimenkoira tippuu itse asiassa ensin ja on jäädä karhun alle. Ref kuitenkin ehtii kiskaisemaan Johnin turvaan ja koirat käyvät alhaalla olevan karhun kimppuun. Tämän jälkeen John säntää uuteen hyökkäykseen ja uuden karhun kuonoon. Ref huomaa että karhu on iskemässä kyntensä saksanpaimenkoiraan. John putoaa alas ja Gin sekä Akame yrittävät kiinnittää karhun huomion, turhaan. Juuri kun karhu on iskemässä käpälänsä Johniin lävistyvät kynnet Refin lihaan. Karhu vetää kyntensä pois ja Ref lentää kauemmas. John menee koiran luo, joka kertoo heidän tavanneen aiemmin Afrikassa.

 

Toinen luku

Ref alkaa kertoa tarinaa koirien ensimmäisestä kohtaamisesta. Tuohon aikaan Hidetoshi ja John olivat olleet Afrikan savannilla metsästämässä. Hidetoshi kiikaroi autossaan ja John huomaa heinikoiden lomassa nököttävän koiran. John lähtee Refin perään juoksujalkaa, kunnes Hidetoshi viheltelee koiransa perään. John huomaa Refillä kaulassaan roikkuvan pienen laukun, jossa on filmirullia. Ref itse asiassa kuuluu yhdelle filmikuvaajalle, jota muut Japanin television edustajat ovat kaivanneet. Tähän väliin näytetään Refin ulkona pyörimistä ja seeprojen juoksemista. Hidetoshi muistelee näkemäänsä koiraa ja saa vieraakseen Japanin television edustajia. Ref nousee maassa olevasta kolostaan ja katselee varmuuden varalta eri suuntiin. Kun koira nousee ylös hänen takanaan vaanii leijona, joka käy Refin päälle. Juuri kun leijona on iskemässä maassa olevan Refin kimppuun juoksee toisesta suunnasta John tähän väliin. John kiepauttaa pedon ympäri ja lentää hieman edemmäs eläimestä. Leijonan huomio on kiinnittynyt Johniin, mutta ennen kuin peto ehtii tehdä koiralle mitään tapahtuu aseenlaukaus suoraan leijonan päähän. Hidetoshi on ehtinyt ampua ja ruho on jopa osittain Johnin päällä. Hidetoshi ottaa filmirullat Refiltä ja lähtee autollaan ajelemaan poispäin koirat mukanaan. Tämän jälkeen palataan takaisin Suuren taistelun pariin ja Ref on ehtinyt kuolla. Se motivoi Johnia taistelemaan entistä kovemmin, käyhän uros taisteluun juoksujalkaa kyyneleet silmissä.

Lopuksi vielä kuva Takahashin omistuskirjoituksesta, joka on Business Jump -mangalehden numeroissa 5.

北欧諸国で銀牙ブーム席巻中!

Hokuō shokoku de Ginga buumu sekkenchū!

≈ Ginga-buumi on valloittanut Skandinavian!

ありがとうございます、 高橋さん!

He ovat parempia hahmoja GDW:ssä

Ketkä hahmot ovat mielestäni muuttuneet paremmiksi GDW:n puolella? Entä ketkä ovat parempia Weedin animen kuin mangan puolella?

Kovin montaa ehdokasta ei tule mieleen, joiden voisin ajatella olevan parempia Ginga Densetsu Weedissä. Johtuneenko tuo sitten suuresta aikaharppauksesta ja koirien ikääntymisestä, mikä on johtanut hahmojen muuttumiseen. Kurotora kuuluneen niihin hahmoihin, jotka ovat luonteen ja taistelemisen osalta pysyneet suhteellisen ennallaan. Benin kohtalo vuorostaan on karumpi mangassa, jossa hahmo on dementian ja asteittaisen kömpelyyden valtaama.

Sniper ei tee minuun vaikutusta ollenkaan GNG:ssä. Hän havittelee johtajaksi pääsemistä ja onnistuu laittamaan Ohun sotureiden eteen mutkia vähemmän hyvällä tai paremmalla tuloksella. Dobermanni on mielestäni poissa/piilossa suuren osan ajasta, jolloin liian suurena taka-ajatuksena tulee omien tekojen häpeily. Eikä liene ihailtavaa sekään että Sniperin apuri on mitä on. Apuri voi olla välttämätön, mutta tarvitseeko kaikki loppupeleissä sysätä Hyenalle? Olisin vaatinut hahmolta vähän enemmän GNG:ssä. Myöskään komentajana oleminen ei ilmene oikeastaan mitenkään ja tarkemmin ajateltuna Riki erottaisi dobermannin varmasti mikäli tietäisi Sniperin touhuista.

Sniperin taso hahmona paranee Weedin puolella kun koira saa itselleen proteesimaiset takajalat. Hahmo käyttää itsestään uutta nimeä "Murder S", joka on kuin ehompi identiteetti edellisen tilalle. Sniperin luonne ei ole muuttunut kieroudestaan ja juonittelevuudestaan mihinkään ja fyysinen kuntokaan ei estä Sniperiä kulkemasta eteenpäin. Näin ollen Hougenin piiriin ajautuminen tekee minuun lähtemättömän vaikutuksen. Sniperillä on nyt oikeasti veroisiansa liittolaisia eikä sellaisia jonnin joutavia apupoikia. Dobermannin asema ei siis kärsi tällaisesta alentumistempusta, vaikka hän onkin nyt Hougenia alempana. Sieltä käsinkin Sniperin on mahdollista toteuttaa suunnitelmiaan ja se tapahtuukin kestävämmin paremman liittolaisen kanssa.

Smith on toinen josta en oikein ottanut selvyyttä GNG:n puolella. Hahmo oli letkeä tunnelmien nostattaja ja osallistui oman panoksensa verran taisteluihin. Itse asiassa Smithin puhuminen itsemurharyhmän kapteenina olemisesta aiheuttaa minussa ristiriitaisia tuntemuksia. Aivan kuin nimitys olisi vain joku koiran oma keksintö, jolla ei olisi käytännössä mitään merkitystä. Smithin haavoittuminenhan teki sen ettei hän osallistunut mm. Madaran taisteluun tai lopputaisteluun sen koommin. 

Weedin puolella taas voisin helposti uskoa Smithin toimineen itsemurharyhmän kapteenina. Otteleehan koira sentään näyttävästi Kaibutsun kanssa. GNG:n aikojen jälkeen Smithin letkeyttä tietyllä tapaa kaipaa. Mutta Weedissä hän osaa suhtautua asioihin niiden oikealla tavalla ja on muuttunut eräänlaiseksi Benizakuraksi joka opettaa nuoremmille käytöstapoja/esimerkkiä. Smith on äärimmäisen cool hahmo ja jos kenelle niin Smithille voin kuvitella realistiseksi vitsimiehen vakavoitumisen vuosien varrella.

Weed-anime karsii monien hahmojen oikeata luontoa ja eniten siitä kärsivät mm. Kagetora ja Ken. Mangaa luettuna olen huomannut erilaisempaa suhtautumista muutamaan hahmoon kuin mitä animen puolella. Tällaisia ovat iso liuta inhokkihahmojani kuten GB, Sasuke ja Kyoshiro. 

GB:n ja Sasuken olisin halunnut olla samanlaisia kuin animen yksilöt. Animessa kaksikon meno on hillitympää (vessahuumoria ja kepakoilla tökkimistä ei näy) ja kummastakaan ei saa niin älyttömän avutonta kuvaa. Pahimpana ominaisuutena näen GB:n kohdalla juuri nämä näsäviisaat kommentit, jolloin suhtaudun englanninsetteriin negatiivisesti. Mangassa aivan samanlaista käytöstä omaa myös Jerome, joka on siirtynyt kokonaan lempihahmoistani neutraaliksi. Mihin se ihanan lämmin ja rakastava Jerome on kadonnut?

Weedin 53. osa

Palauteosion puolella oltiin kiinnostuneita Weedin 53. osasta ja mangan tapahtumista.

Ensimmäiset sivut alkavat sillä kun Weed juoksentelee teiden ja muiden polkujen halki. Koira törmää puun takana nötköttävään Dennyyn, joka on pahoin haavoittunut sillä hän joutui taistelemaan hybridikarhun kanssa ja menetti sen seurauksena osan oikeasta takajalastaan.

Tähän väliin näytetään miten koiria matkustaa rekassa ja miten sieltä esiin pomppaavat mm. GB, Kyoshiro ja Sasuke.

Matkatessaan Weed on tullut miettineeksi Kotetsua ja Koyukia, jotka juttelevat Ligerin kanssa. Liger on erityisen katkera poppoonsa kanssa siitä, että Tom meni kuolemaan karhujahdissa. Itse asiassa Kotetsu ja Koyuki juuri löysivätkin koiran ruumiin. Pian sen jälkeen Liger alkaa kertoa taustoistaan, joissa viitataan erityisesti hybridikarhuihin ja metsästämiseen.

Weed on pysähtynyt Dennyn kanssa kuuntelemaan ääniä. Matkan on tarkoitus jatkua Ninomiyan luokse, jossa Denny hoidettaisiin kuntoon. Välillä matkaaminen ei suju ihan leikiten, jolloin Weedin hermot joutuvat koetukselle. Ligerin joukko sekä Koyuki ja Kotetsu tulevat kaksikkoa vastaan. Mutta sen jälkeen Weed oikaisee omille teilleen Dennyn kanssa. Weed jättää koiran Ninomiyan luokse, jossa on myös muita metsästyskoiria.

Äänet pysäyttävät Ligerin porukan ja ei mene hetkeäkään kun hybridikarhu ilmestyy. Liger pitää Koyukia aloillaan ja karhu pirstaloi puita. Huomio kiinnittyy johonkin mustaan tulokkaaseen, joka hyökkää suoraan karhun kuonoon ja hyökkäilee muutenkin taidokkaasti. Hahmo saa mm. revittyä karhun silmän irti, jolloin muut lähtevät pedon perään. Taistelija on ollut Jerome ja myös Lydia kulkee mukana. Koirat yrittävät pysäyttää karhua ja Liger on saanut päähänsä verisiä vammoja. Jerome liittyy uudelleen taisteluun, kunnes joku vetää karhulta anturoita irti. Weed.

Karhu tallaa entisestään ja riehakkaammin koiria. Liger yrittää raahata itseään Weedin, Jeromen ja Lydian luo. Lopulta koirat kantavat haavoittuneita selässään muualle ja käyvät pyytämässä ihmisen apua.

GB ja muut ovat päässeet samoille alueille, jossa taistelua on käyty. Koirat menevät matalaksi huomatessaan karhun suoraan edessään ja vieläpä syömässä. Kyoshiro ja muut lähtevät taistelemaan karhua vastaan. Tässä välissä muita koiria hoidetaan kuntoon.

Rocket juoksentelee metsässä ja huomaa vesistön pinnan kuplivan. Hybridikarhu tulee veden alta ja käy kiinni krokotiiliin. Ne painivat vedessä ja vielä hetken maalla, kunnes karhu lähtee livohkaan. Rocket lähtee myös eri suuntaan. Kyoshiro ja muut törmäävät pian Jeromeen, Weediin ja Rockettiin. Koirat palaavat takaisin vesistön luokse ja löytävät krokotiilin maasta, jota ne alkavat syödä.

Manga päättyy siihen kun Ninomiya ilmestyy lähettyville metsästyskoirien ja aseensa kanssa.