keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Katsaus vuoteen 2014

Olen tehnyt ainoastaan kerran blogiini tämän postauksen. Nyt minulla olisi tarkoituksena yrittää kirjoittaa näitä vuosittain, sillä onhan se hauskaa vertailla eri vuosien rikkautta.

Vuosi on jälleen ollut rikas mangan saralla, kun olemme saaneet äidinkielellemme Weedin mangat 27-38, Fangit, Weed taidekirjan, Meishoubu Retsudenin ja Gaidenin. Myös Meteor Ginistä on saatu kuluvana vuonna pienehkö uusintapainos ja Hopeanuoli manga on kierrellyt kaupoissa osin 3-14.
Orionista on ilmestynyt osat 27-30, jonka jälkeen Takahashi on siirtynyt tekemään sarjaa Akamesta. Tälle vuodelle mangaa on ilmestynyt kaksi osaa, mutta lukuja lieneen lehdissä enemmän. Yllätyksenä tuli sekin, miten SSY:stä tehtiin uudistettu painos uusien kansikuvien kera.
Gamun suomentamisesta kyllä tiedotettiin jo tänä vuonna, vaikka se onkin ensi vuoden heiniä.

Tapahtumien puolella on ollut esim. Takahashin töiden näyttelyä mm. Uratan vanhalla kansakoululla. Manga Goraku juhli 50-vuotisuuttaan erään sarjakuvajuhlan/-tapahtuman yhteydessä. Itse Takahashi pääsi myös tähän tilaisuuteen kunniavieraaksi. Takahashin Weed-sarjalle tehtiin omaa kunniaansa Aichin prefektuurissa 12-13.8.2014. Tuolloin esitettiin ilmeisesti joko animeen tai Hougen saagaan pohjautuva teatteriesitys.
Suomen puolella on ollut erilaisia miittejä coneissa järjestetyn ohjelman lisäksi. Ehkä erikoisinta oli se, miten 12.-13.7-2014 järjestetyssä Animeconissa esitettiin GNG:n taidokas Medley kappale.
Japanin puolella death metallia soittava Whispered itse asiassa kiinnostui tekemään GNG:n tunnarista oman raskaamman versionsa.

Ulkomaalaiset fanit ovat kaiketi pähkäilleet fanikäännösten kanssa. Yhdeksi fanien projektiksi on kuulunut mm. käännös GNG:n lautapelistä. Projekti on saatu täytäntöön ja olemme saaneet viimein omalle äidinkielellemme kyseisen pelin ohjeet.
Ruotsilla on vastaavasti paljon toimintaa coneissa, joissa cosplay-ryhmäkin pyrkii kulkemaan. Maan kuumeisin juttu lieneen tavoite saada Takahashi kesän 2015 Närconiin - sen lisäksi, että mangaa saisi omalle kielellekin.


Fanien keskuudessa on nähty milloin mitäkin erikoisempia aprillipiloja, uusia kilpailuja tai testejä. Uusiksi sivutulokkaiksi ovat tulleet mm. Facebookista löytyvät Vainhopsujutut ja Vaingingajutut.
Mekaku city actors sarjan neljännestä jaksosta löydettiin jopa Hopeanuoli-referenssi, jota oltiin hyödynnetty animessa.
Vuoden lopusta taas alkoi ilmestymään Dohatsutenin omia bändipaitoja. Ties vaikka niitä saataisiin Suomenkin puolelle.

Oma vuoteni on ollut ehkä poikkeuksellisen erilainen Gingan parissa ja siitä voisin milteinpä puhua jossain muussa yhteydessä lisää. Mutta toivotan kuitenkin kaikille tasapuolisesti hyvää uutta vuotta - vieläpä Hopeanuolen täytteistä sellaista.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Vertailussa englanninkielinen Weed osa 2

Tällä kertaa vuorossa Weedin toinen osa englanninkielisistä mangoista. Edellisessä osassa tulikin puhuttua myös muita osia koskevista asioista. Yritän kuitenkin olla toistelematta samoja asioita ja havaintoja uudelleen.

Weedin toisessa enkkumangassa on samoja sivuja ja kuvia kuin mitä suomalaisessakin. Jälleen kerran sisällysluettelon alla on teksti, jota ei ole suomimangassa. "This story was first published in the Weekly Comic Goraku September - November 1999." Tällä kertaa vain kuukaudet ovat erit.

Suomi- ja enkkumangojen välillä oli eroja luvuissa ja paikkojen esitystavoissa seuraavasti:
Sivulla 20:"Maksatte kaikki kalliisti suututtamisestani." Sivulla 18: "I'm gonna make you pay for this twenty times over."
Sivulla 38:"Meillä kaikki pennut viedään parin kuukauden sisään syntymästään." Sivulla 36: "My owner takes my kids away within 2 months of their birth."
Sivulla 43. "Koirilla oli pesäkoloja maassa. Sieltä kaivettiin ylös parikymmentä koiran raatoa."The nesting places of the dogs were right underneath the sediment.. later, more than 20 dead dogs, including puppies, were dug out."
Sivulla 51: "Ouu tarkoittaa Honshuun saaren koko koillisosaa. Olette nyt Fukushimassa. Nuo ovat Ouun vuoret. Jatkakaa niitä seuraten pohjoiseen." Sivulla 49: "There are six prefectures in Tohoku district, and they're all called Ohu in a lump. We're in Fukuyama prefecture of Tohoku right now. See the high mountain in the middle over there? That's the Ohu mountains. You just need to go to the north from there."
Sivulla 154: "Vain ylimmät upseerit saavat tulla puolen kilometrin säteelle Futago-solasta." Sivulla 152: "Nobody, except the top guys are supposed to aproach Futago pass with a radius of 1 kilometer (approximately 1,6 miles). Myös mailit on huomioitu. Sivulla 140: "Se oli taittanut yhdeksässä tunnissa kahdensadan kilometrin matkan Kunimista Futago-solan luo." Sivulla 138:"He realized he'd covered 200 kilometers (approximately 125 miles) from Kunimi to the foot of Futago pass.
Sivulla 47: "Weed oli saanut nimensä Hida-vuoristossa kohtaamaltaan englanninsetteriltä." Sivulla 45:"Weed met GB, setter in the Northern Alps."
Sivulla 109: "Sitä paitsi pääsy ylipäällikön Vuorilinnaan on ehdottomasti pääsykielletty." Sivulla 107: "Bedides nobody can enter the area near Kiba-Jyou, where the boss belongs."
Enkkumanga tosiaan käyttää enemmän Vuorilinnasta nimikettä Gayo sillä tuskin sille saisikaan kielelle sujuvampaa vastinetta.

Tässä vaiheessa onkin hyvä katsoa suomimangaan kääntämättä/toisella tavalla käännettyjä paikkojen nimiä.

 
Tutkailin jälleen kerran itse käännöksen jälkeä ja sitä koskevia erovaisuuksia. Minulle jäi erityisesti mieleen, miten Hidetoshia puhuteltiin senseinä kun suomimangassa hän oli tohtori. Näköjään tämä on ihan oikein sillä senseitä käytetään erilaisten auktoriteettien puhutteluun. Olin aiemmin ajatellut sen koskevan vain opettajia. Vastaavasti Weedkin puhutteli hyvin paljon käyttäen sanaa mister, joka oli suomimangassa setä.

Sivulla 189 etsitään Weediä ja yksi koirista kysyy, onko tämä mahdollisesti shiba inu. Suomimangaan ei ole otettu ns. kääntäjän huomautusta tästä pienestä japanilaisesta koirarodusta. Enkkumangasta tämä löytyy sivulta 187.

*Translator's note: The shiba inu is the smallest of the japanese native breeds of dog.

Monesti kun enkkumangan luku on päättymäisillään sen lopussa lukee vielä päättyneen luvun nimi ja "loppu." Suomimangassa tätä ei ole ollenkaan mukana.

Lopuksi voisimme tosiaan palata itse käännöstyöhön ja mahdollisiin eroavaisuuksiin. 
Kun Bluen porukka on lähtemässä pakosalle Weed reagoi siihen toisaalta hieman eri tavalla. Hän ei salli sitä. Enkkumangassa Weed korostaa sitä, että Blue on syyllinen ja hän itse aikoo estää sen. Mutta suomimangassa Weed haluaa napata kaikki ja hän hyväksyy kaikkien avun kiinniotossa.
Kun Bell on jäänyt kiinni hän toteaa enkkumangassa pyytävänsä anteeksi ja pyytää saisivat jäädä eloon. Suomennetussa Bell ei ole niin katuvainen huutaessaan: "Säästäkää edes henkemme. Emme tee sitä enää."
Suomimangassa Hook pyytää Meliä pitämään huolta äidistään, mutta enkkumangassa lause kuulostaa seuraavalta:"Hey Mel, be sure to be good to your mother." Eli puhe on Melin käyttäymisestä eikä huolehtimisesta, jolloin viesti on hyvin eri.
Kun Weed hyppää kalliolta kerronnan vertaus on hieman erilainen. Suomimangassa on jousi, mutta enkkumangassa käytetään salamaa.

Seuraavissa tapauksissa suomimangan käännös on ollut selkeästi parempi.
S. 13: "Sain sinun ansiostasi rohkeuteni takaisin. Sait veltostuneen mieleni sisuuntumaan uudelleen."
- You gave me courage. I was really corrupted, but you opened my eyes."
S. 21: "Miksi elää ylpeästi, kun voi elää kuin pellossa?"
- They just do whatever they want. And I'm one of them.. pride is unnecessary for survival.
S. 38:"Miettiihän sitä välillä, pitäisikö vain karata. Toisaalta huolemme taitavat olla pieniä villikoiriin verrattuna."
- I'd rather be a stray dog. It may be hard for you stray dogs to understand that, though.
S. 73: "Ovatko kaikki Ouun soturit tällaisia lurjuksia?!"
- I didn't know ex-Ohu soldiers were such losers.
S. 74:"Yritäpä tuota temppua uudestaan."
- Say that again.
S. 85:"Hyvä! Tulit ilmeisesti tajuihisi."
- Oh.. Are you okay? (Kommentti oli jo aiemmin)

Enkkumangassa ei muuten ollut sisällöllisiä eroja, sillä mangan lopussa oli samat mangamainokset kuin ensimmäisessä osassa. Alla oleva pikkkukuva jäi kuitenkin pois suomimangasta ja olihan noista irtokansista otettava kuvat. Irtokansissa on myös käytetty samaa tekstiä Takahashista.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Parodiasarja Kopeanuoli

Päätin ottaa puheeksi yhden Gingaan liittyvät pila-/huumorisarjan sen sijaan, että puhuisin kaikista muistakin tekeleistä. Tarkoituksena olisi myös jossain vaiheessa puhua mm. pilasarjakuvistakin ja yleensäkin siitä, mitä mieltä olen sarjan kustannuksella pilailemisesta.

Kopeanuoli on siis Dubbinaattorien parodiasarja, jonka Cadetthur on ohjannut ja käsikirjoittanut. Ääninäyttelijöitä on useita ja ne on määritelty jaksoihin erikseen. Jaksoja on neljä kappaletta: 1. Puhdasrotuisen syntymä 2. Puunkovaa koulutusta 3. Railohässäkkä ja 4. Daisuken lyhyet seikkailut. Jaksojen pituus on päälle kymmenen minuuttia, mutta kolmas jakso kestää vain viitisen minuuttia. Tapahtumat mukailevat pitkälti alkuperäisiä jaksoja, jolloin erityisiä klippejä ei ole jäänyt välistä. Myös dubbauksissa on perää alkuperäisille sitaateille, vaikka sinne omia lisäyksiä ja muokkauksiakin on tehty.


Juonta ei varmaan tarvitsekaan selittää, jolloin huomion voisi kiinnittää esille tulleisiin letkautuksiin. Alussa on esimerkiksi vitsailtu Akakabuto nimen vaikeudella ja Daisuken käytöstä on vielä jonkin verran lähdetty kärjistämään. Ginin väri ja sen periytyminen on varmaan yhtenä tekijänä ihmetyttänyt faneja, johon on tarjottu vastausta Fujin vieraissa käymisellä. Myöskään Daisuke ei ole mitenkään erityisen viisas koiratietoudessa, jolloin hänen tietonsa ovat karttuneet netin keskustelupalstoilta. Kun sarjassa kohdataan Hidetoshi, nähdään hänet varsin omahyväisenä ja ärsyttävänä tyyppinä, jonka englanninkielen ääntämys ei ole parasta luokkaa. Parodiasarjassa on myös hauskasti otettu esille, miksei Gin kuristu/hirty tai miten yliluonnollista rotkon hyppääminen on. John ja Gin nähdään tunnetusti rakastavaisina, mikä ei ihan pääty kuin odotettua. Näiden vaihtoehtojen sanoisin toimineen sarjassa ihan kivasti ja parhaana osana sarjaa. Tilanteet ovat faneille tuttuja ja he ymmärtävät nuo jutut, jolloin vitsit ovat voineet iskeä.
Lisäksi itse pidin kovasti esimerkiksi noista shōnen-sankari heitoista, etten voinut olla hymyilemättä.
Jos taas muita vitsejä ajattelee niin niiden teho oli vaihteleva, mutta niissä onnistui olemaan tiettyä yllätyksellisyyttä.
Ben jakoi taas mielipiteitäni noiden karskien vitsien suhteen. Tuon tyyppisessä huumorissa ei ollut mitään ongelmaa ja Crossin ja Benin yhteenotto lopussa oli ihan hauska. Mutta en pitänyt hahmon luonne-erosta verrattuina alkuperäiseen, mikä vaikutti Benin jutuista pitämiseen.
Kuitenkaan raskasta Weed-mangan vessahuumoria tässä parodiasarjassa ei ollut.

Mutta Kopeanuolta täytyy kehua hyvistä ääninäyttelijöistään, jotka suoriutuivat vahvasti. Gohei oli näistä ehdoton suosikkini siinä missä Johnillakin oli komea ääni. Myös Akakabuton mörmör-ääni ja Ginin hauhau-sitaatit olivat toimivia. Ylipäätään ääniefektit ja -työskentely ovat sarjan vahvuuksia.

Itseltäni onnistui ensimmäisen kahden jakson katselu ongelmitta, mutta kolmannen koin tökkiväksi. Syynä tähän oli toistuva lopputunnarin näkyminen, joiden jälkeen juttu kuitenkin jatkui. Myös muissa jaksoissa saattoi olla, etteivät ns. nopeutukset toimineet niin hyvin. Esimerkiksi Rikiosta puhuttaessa ihan odotin jotain hauskaa juttua pikakäynnin sijaan. 

Cadetthurhan tosiaan vastasi koko projektista ja hän suunnitteli Kopeanuolen kestämään kymmenen jaksoa, jonka jälkeen tavoite muuttui kahdeksaan. Syynä tähän oli hidas julkaisutahti. Myöskin yksi suurista ongelmista oli roolituksen onnistuminen eli esim. Akatoran ääninäyttelijää oli vaikea saada. Puhumattakaan ääninäyttelijöiden henkilökohtaisista kiireistä ja motivaation puutteesta. Cadetthur oli myös melko yksin editoimisen kanssa sen lisäksi, miten hän sai hoitaa käsikirjoituksen. Cadetthur onkin kommentoinut seuraavasti: "Järkevintä olisi ehkä voinut olla siirtää projekti jollekin toiselle kanavalle, mutta olisin joutunut vaihtamaan ääninäyttelijöitä. Muun muassa Daisuken ja Johnin näyttelijät ovat nykyään täysin estyneitä jatkamaan hahmojensa rooleissa, joten pistin koko parodian suosiolla jäihin. Muutenkin projektia pidetään Dubbinaattorien Kopeanuolena, eikä kukaan ryhmässä ole kiinnostunut jatkamaan sitä."
Myös projektista on kerrottu jonkun verran tarkempaa tietoa:"Kuriositeettina sanon, että kirjoitin Kopeanuolen neljä valmistunutta jaksoa vain yhden viikonlopun aikana heinäkuussa 2012. Alun perin kakkosjakson piti olla pidempi ja käsittää jaksot 2 ja 3, mutta jaksosta olisi tullut liian pitkä, joten jaoin sen kahdeksi erilliseksi jaksoksi. Nelosjakso onkin oikeasti kolmosjakso, ja kolmosjakso olisi jäänyt vastaavasti liian lyhyeksi, joten lisäsin siihen editointivaiheessa STP-vaikutteita. Äänenlaadun halusin jättää tarkoituksella huonoksi kunnianosoituksena vanhoille "kasaridubeille", siitäkin huolimatta että ratkaisuni herätti ryhmän sisällä jonkin verran paheksuntaa."

Monet STP-videot eivät välttämättä ole niin hauskoja tai laadukkaita, jolloin niiden suosio on omalla kohdallani hyvin vaihteleva. Suosikkeja löytyneen noin kourallinen ja nekin ovat kiven alla. Tällöin sanoisin Kopeanuolen voivan antaa hyvin paljonkin, jos pilavideoista on kiinnostunut. Suosittelen ilman muuta.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Mitä tapahtui Akakabuton ruumiille?

Hopeanuoli suomidubin puolella Rikin viimeisiin sanoihin kuuluu mm. lause:"Kuolleet haudataan ja elävät jatkavat elämäänsä." Koska kyse on sodasta on luonnollista ja asiaankuuluvaa ajatella, että taistelussa olleet ystävät haudattaisiin. Mutta mitä mahtaa tapahtua itse pääviholliselle, Akakabutolle? Millaisen kohtelun karhu oikein saa?

Vaihtoehtoja on selvästi useita, kun asiaa ryhdytään miettimään. Animessa näimme jo koirien syövän esim. Hidetoshin ampuman karhun. Olisiko Akakabutollekin voinut käydä näin? Henkilökohtaisesti pidän tätä ratkaisua outona, vaikka se on hyvin järkevä. Mutta ehkä se johtuu siitä, miten ns. vähän karhuja on syöty GNG:ssä ja karhunlihastakin on vain puhuttu koulutuksen yhteydessä. Akakabuto, Mosa ja Madara ylipäätään tuntuvat niin suurilta, että on vaikea kuvitella niille syödyksi tulemisen kohtaloa. Tällainen mielikuva tulee enemmän karhujen kätyreistä. Lisäksi Akakabuton kohdalla on häiritsevää, miten pää on erossa muusta kehosta. Jos pää olisi yhdessä muun ruumiin kanssa, pitäisin edes 1 % mahdollisena karhun syödyksi tulemista. Ehkä koirat suhtautuivatkin näihin pääkarhuihin siten, että ne haudattiin. Mutta kätyrit olisivat päätyneet mitä erilaisimpiin mahoihin.

Muiden ihmisten en usko koskeneen Akakabutoon ja se olisi itse asiassa rumaakin sen jälkeen, kun koirat olivat voittaneet karhut. Mutta, jos tällä ajattelulinjalla tulee jatkaa niin, ihmisethän olisivat voineet puhdistaa Akakabuton luodeistaan. Sitten he olisivat voineet auttaa koirien ja karhujen hautaamisessa. Mutta luodit ja ehkä Akakabuton kuntokin olisivat voineet tehdä sen, ettei karhusta olisi saatu mitään täytettyä eläintä nurkkaa koristamaan. (Ehkä jopa kylän väliset lihakestit olisivat jääneet väliin). Goheille tämä olisi sen sijaan voitu sallia sillä hänhän Akakabuton päänkin ampui. (Toisaalta hänkin kuolee sarjassa melko pian taistelun jälkeen..) Vai olisikohan Hidetoshi tosiaan täyttänyt karhun ja liittänyt sen kokoelmaansa kuuluvaksi?

Mangassahan Ohun soturit veivät Rikin ruumiin Vuorilinnan sisälle, jossa se muumioitui kylmän ilman seurauksena. Olisikohan esim. Akakabutoa voitu säilöä jonkin aikaa vai annettiinko ruumiin vain mädäntyä luonnollisesti?

Joka tapauksessa vaihtoehtoja on useita, jos pelkästään rupeaa ajattelemaan Akakabuton pään ja ruumiin kohtaloa erikseen.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Ruotsalainen Ginga cosplay-ryhmä

Suomessa Ginga-toiminta on hyvin aktiivista ja myös naapurimaamme Ruotsi yrittää järjestää omia aktiviteettejaan. Ruotsissa on esim. sarjalle tarkoitettu cosplay-ryhmä ja coneissa saatetaan pitää sarjalle omaa Ginga-nurkkausta. 

Cosplay-ryhmä sai alkunsa kesän 2012 Närconissa, jossa muutamat fanit puhuivat asiasta ohimennen. Virallisesti cosplay-ryhmä perustettiin samana vuonna marraskuussa. Tuolloin jäseniä oli koossa noin 11, mutta jäseniä alkoi tulla myöhemmin lisää. 

Cosplay-ryhmän tavoitteena on nostattaa kiinnostusta Hopeanuoleen jälleen Ruotsin puolella. Tämän yhteydessä toivotaan myös mahdollista mangaa omalle äidinkielelle. Onnistuihan Suomikin siinä.
Hahmojen tulisi olla animesta, jotta ne olisivat tunnistettavissa. Useimmiten hahmo valitaan suosikin mukaan, mutta olisi hyvä jos rooliin osaisi myös eläytyä.
Jäseniltä odotetaan/vaaditaan aktiivisuutta, avuliaisuutta ja ideointia jne.
Cossaamisessa hyväksytään fursuitit tai muulla tavalla toteutut puvut (vertaa Hopeanuoli musikaali). Tällöin huomiota tulisi kiinnittää vaatteisiin, korviin, häntään, tassuihin ja kasvomaalauksiin. Kunhan hahmo olisi tunnistettavissa.

Esimerkkejä jäsenistä:

 Nimi: Lisa (Wolfie)
Hahmo: Moss.
"Valitsin Mossin sillä hän sopi luonteeseeni, käytökseen ja kehooni. Hän on iso, vanha setähahmo. Moss on ensimmäinen cosplay, jonka olen tehnyt ja 98 % siitä on tehty käsin. Arvet olen saanut aikaiseksi konekirjontalangoilla."

Nimi: Jennie.
Hahmo: Cross.
"Valitsin Crossin sillä ihailen hänen rohkeuttaan ja uskollisuuttaan. Hän uskaltaa puolustaa itseään ja olla lauman ainoa naaras. Sopii hyvin minulle sillä olen paljon tekemisissä lasten ja poikien kanssa. Rakastan myös itse rotua."

Nimi: Jenny.
Hahmo: Hakuro.
"Valitsin Hakuron, sillä pidän hänen luonteestaan. Olen mielestäni monessa asiassa hahmon kaltainen: haluan ottaa asiat haltuun sen sijaan, että odottaisin muiden tekevän ensimmäisen siirron. Hän ei epäröi myöntää virheitään nauramatta. Oranssi on myös vahva suosikkivärini. Tavoitteenani olisi vielä joskus saada tehtyä Hakuron puku kokonaiseksi.

Nimi: Melissa.
Hahmo: Gin/Hopeanuoli.
"Gin on ollut minulle sankari jo pienestä pitäen. On ihmeellistä, että voin cossata häntä. Pidän hänen lapsellisesta, mutta aikuismaisesta asenteestaan!"

Nimi: Linnéa (Tora).
Hahmo: Chutora.
"Aluksi en osannut päättää cossattavaa hahmoani, mutta lopulta päädyin Chutoraan. Vaikka hahmo onkin yksi tiikeriveljeksistä ja suuremmaksi osaksi taustalla, Chutoralla on silti oma luonteensa. Minulla oli tuuria, kun löysin samanvärisen paidan ja housut. Toteutin puvun näin, sillä se sopii taloudelleni ja ajankäytölleni. 

Muita hahmoja ja tarkempaa tietoa mm. tältä sivulta. Cossaajat kokoontuivat ensimmäisen kerran yhteen Närconissa 2013.


Ginga-nurkkaus sai alkunsa Skeconissa 2013. Siellä on nähtävissä Takahashin tuotantoa, mutta pääpaino on Ginga-sarjassa. Keskustelut, mangojen lukeminen, animen katselu, piirtäminen, pelit ja kilpailut ja ovat myös muita vaihtoehtoja. 

Tarkoituksena on lisäksi lisätä tietoa Hopeanuolesta, fandomista ja muusta.

Tällä hetkellä toiminta on keskittynyt mm. coneihin ja 12.-14. päivä tätä kuuta Göteborgissa pyörii Confusion-niminen con. Cossaajia osallistuu siihen luonnollisesti ja conissa on mukana itse Peter Harrysson. Hän on ääninäytellyt mm. Akamea, Johnia, Mossia, Sniperia, Hidetoshia ja Daisuken isää. Comicconissa oli vuorostaan Gunnar Ernblad, joka on äänäytellyt esim. Rikiä, Goheita ja Beniä.
Seuraavina coneissa tulevat luonnolisesti mm. Närcon ja Närcön Vinter. Kesän 2015 Närconiin olisi tavoitteena saada itse Yoshihiro Takahashi. Klik.

Ilmeisesti käännöstyökin etenee ja joihinkin kustantamoihin on otettu yhteyttä. Näin myös Suomen puolella.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Ennennäkemättömät kannet

Eri kielien Ginga-mangat saattavat näyttää hyvin erilaisilta verrattuna alkuperäisiin. Joissakin erona voi tulla esim. voimakkaammat sävyt - vaikka mangat muuten olisivat samanlaisia. Taiwanilainen ja thaimaalainen julkaisu poikkeavat  alkuperäisistä versioista (jonkin verran).

GNG:n ensimmäinen julkaisu on nähtävissä Gingapedian sivuilla. Alempaa sivustoa voi löytää mm. taiwanilaisen julkaisun, jossa on muutamia poikkeuskansia.

Alkuperäisessä 10. kannessa on useampi hahmo mukana, kun taas taiwanilaisessa niitä on vain muutama. Johnin ja Ginin asennot ovat selkeästi erilaisia sen lisäksi, miten Akamekin on kannessa. Tässä kannessa ei sukelleta samalla tavalla tähtitaivaaseen, vaan taustan takana on joku valoilmiö.
Taiwanilaisen julkaisun 6. kansi on kokonaan erilainen, kun siinä komeilee Gin ja koga. Giniä, Crossia ja Beniä on kuvattu kuun alapuolelle alkuperäisessä kannessa. Rehellisesti sanottuna pidän taiwanilaisesta kannesta enemmän. Alkuperäisessä kannessa ei ole kuvattu samalla tavalla mangan tapahtumia (kuin aiemmissa osissa). Tällöin Cross, Gin ja Ben ovat hyvin irtonaisia eikä idea toimi.

Saman kielen julkaisulla jatkaen - näissäkin kansissa piilee eroja. 16. on miltei samanlainen, mutta taustalta on häivytetty Jaryūki ja taiwanilaisessa on keskitytty kontrastiin. Tässä kannessa vaikuttaa siltä kuin koirat olisivat luolan sisällä. Samoja hahmoja on myös vahvistettu niiden yläpuolelle. Hahmojen asennot ovat muuten samat, mutta kansi on puoliksi erilainen.
Alkuperäinen 18. kansi on jaoteltu kolmeen osaan: Akakabutoon, Gaiaan ja Ohun sotureihin. Tämä kansi koostuu kuitenkin Rikistä, Daisukesta ja Ginistä. Siinä on siis palattu sarjan alun tapahtumiin, mikä voi toisaalta olla yhtä hyvä lopetuskeino.

En omista alla olevia thaimaalaisen julkaisun kuvia. Kuvat on ottanut (c) Ruhje ja ne ovat peräisin tästä Kaksoissolan aiheesta.

Weedin puolella en osaa satavarmasti sanoa tarkkoja osien numeroita. Mutta eivätköhän nekin ole aika lähellä alkupään osia. Näin ollen kannet eivät muistuta yhtäkään alkuperäistä kantta, jolloin niitä on paha edes vertailla. 
Huomatkaapa toisella puolella olevat Ginga no Inutachi, Riki ja Gaiden mangat. Näistä Rikin kansi on selkeästi erilainen. Alkuperäiseen kanteen on laitettu Akakabuto ja Riki. Thaimaalaiseen on otettu mukaan koko karhukoirasukupolvi. Kannessa lieneen häiritsevintä se, miten hahmot on peilattu.
Ensimmäiset kolme osaa ovat ainakin numeroltaan 2, 3 ja 5. Huomaatte varmaan, että joissakin kansissa on mukana GNG sekä SSY. Kuvan ottaja on kommentoinut, että näissä mangoissa sisältö on ollut puolet ja puolet kumpaakin sarjaa.
Mutta thaimaalaisessa julkaisussa värit ja ympäristöt vaihtelevat hyvin selkeästi. Ainoastaan toiselta riviltä löytyvä toinen manga olisi verrattavissa alkuperäiseen kolmanteen osaan.

Weedpedian sivuilta on nähtävissä GNG:n kansilla koristettuja Shounen Jumppeja. Lehdet sisältävät lukuja sarjasta ja niissä tarina on alunperin ilmestynyt! Maika mainosti tässä aiheessaan myös Manga Gorakuja ja niiden kansia. Niitä pääset näkemään tästä.

Ehkä omien kokemuksieni pohjalta sanoisin kiinalaisten ja korealaisten kansien muistuttavan eniten alkuperäisiä versioita. Niissä alkuperäisyys onkin säilynyt, vaikka sävyt ja muut kirjoitusmerkinnät ovat voineet olla toisenlaisia.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Tokubetsuhan

GDW:n Tokubetsuhan on vuonna 2005 julkaistu kokoelma-albumi, joka sisältää Gaidenin ja Rikin kokonaisuudessaan. Manga julkaistiin alunperin Weedin animen kunniaksi, jolloin etukannessa onkin pikkukuva animesta.
 
Takakannessa näytettäisiin puhuvan muutamista oheistuotteista kuten pyyhkeestä, kännykkäkorusta ja Tosho/Quo-kortista. Harvinaisuudestaan johtuen näitä ei välttämättä tulekaan niin helposti vastaan.

Gaidenin ja Rikin mukana tulee yksittäisissä mangoissa värisivuja. Ensimmäisissä julkaisuissa niitä on enemmän ja toisessa noin yhden värisivun verran. Tokubetsuhaniin ei ole kuitenkaan otettu mitään värisivuja näistä mangoista, vaikka se onkin Rikin ja Gaidenin kokoelma.

 Perustiedot
Kieli: Japani.
Sivumäärä: 412 + 4
Julkaisuvuosi: 2005
Koko: 18 x 13 cm
Paksuus: n. 3 cm
ISBN: ISBN4-537-15247-8

Mangasta löytyy siis tarinat Mel no Tabidachi (Merin matkaanlähtö, Lonely Ron (ensimmäinen tarina), Shion no Kaze (Siionin tuuli) ja Hanako. Värillinen Yumemiru Senshitachi (Uneksivat sotilaat) on jäänyt pois mangasta. Hanakon jälkeen alkaa Riki-manga.

Mel no Tabidachi
Tämä on mangan ensimmäinen tarina ja nimensä mukaisesti se kertoo Melistä. Mel tonkii roskia, kunnes eräs Jodie niminen koira tarjoaa sille omasta ruoastaan. Melin tavoitteena on palata Ohuun Weedin luokse. 
Televisio tiedottaa kahdesta kadonneesta vangista, jotka ovat kuolemaantuomittuja. Jodie ja hänen perheensä päättää lähteä huvilalle ja matkan aikana perhe törmää karkureihin. Toinen miehistä lyö Jodiea ja Mel juoksee paikalla tarraten miehen käteen. Perheen poika ja äiti kidnapataan. Jodie pyytää, että Mel kääntyisi Justice-nimisen järjestön puoleen. Justice koostuu koirajoukosta, joka valvoo kaupungin turvallisuutta. Koirat pääsevät vankien jäljelle ja perheen isä kertoo poliisille tapahtuneesta.
Mel hyppää sisälle ikkunasta ja heitetty puunrunko avaa myös oven. Valot sammutetaan ja miehille annetaan turpaan. Tässä vaiheessa poliisit saapuvat paikalle ja pidättävät miehet. Tarinan lopussa Mel käy tapaamassa Lewis-nimistä koiraa, jolta hän kyselee perheen voinnista. Lopuksi koira suuntaa Ohuun päin.

 Lonely Ron
Toinen tarina kertoo Ron-nimisestä tanskandoggista, joka elää kotikoirana. Ron hermostuu lintuihin, jotka jatkuvasti syövät hänen ruokaansa. Ron päättää karata ja hän hyppää aidan yli päätyen lopulta metsään. Koira menee sateensuojaan pyhäkköön, jossa on joku toinen vieras. Ron huolestuu, kun Buru näkee levottomia unia villisian jahtaamisesta.
Koiria odottaa ulkona Vamoksen johtama lauma, joka on vihainen Burulle ystävänsä telomisesta. Buru aikoo taistella, vaikka hänen suolensa pullottaa ulos. Vamos tarttuu suoleen, jolloin Ron ei pysty enää olemaan puuttumatta tilanteeseen. Tanskandoggi jyrää koirat ja ne lähtevät lipettiin. 
Buru alkaa kertoa tarinaa siitä, kuinka hänen isäntänsä hylkäsi hänet. Buru oli jahtaamassa villisikaa kolmen muun koiran kanssa. Koirien tuli ajaa sika tiettyyn paikkaan ja odotella isäntää, mutta Ryuu innostui hyökkäämään etukäteen. Tämän seurauksena Buru sai sian hampaat kylkeensä. 
Koira työntää myöhemmin suolta takaisin sisäänpäin ja pyytää Ronia hakemaan vettä. Sillä aikaa Vamoksen joukko astuu uudelleen esiin ja taistelu jatkuu. Ron palaa hetken kuluttua takaisin ja kuulee Burun olevan kuollut. Vamos inhoaa Ronin pelkuruutta, jolloin hän käskee koiraa katoamaan alueelta auringonlaskuun mennessä. 
Buru kuitenkin virkoaa ja Ron alkaa taistella Vamoksen joukkoja vastaan. Tanskandoggi ei voi tappaa Vamosta tämän pentujen tullessa paikalle. Ron palaa myöhemmin Burun luo ja pelkää jo lintujen syövän hänen kaveriaan. Lopussa näytetään kuinka koirat kirmaavat yhdessä juosten.

Siionin tuuli
Tarina alkaa siitä, kun perhe ajaa autolla ja keskustelee mm. uudelleen huvipuistoon menemisestä. Kenta ei ole kuitenkaan innostunut asiasta hänen äitinsä takia He joutuvat jarruttamaan jahka tielle juoksee koiranpentu leipä suussaan. Perhe näkee pennun ja sen emon.
Kentaa kiusataan koulussa ja hän on varsinainen itkupilli. Yousuke ja hänen isänsä käyvät sairaalassa tapaamassa äitiä. Kenta lähtee etsimään koirakaksikkoa metsään ja vie niille ruokaa. He touhuavat yhdessä, kunnes kiusaajat ilmestyvät paikalle. Emo, Kinumaru saa kuitenkin tarpeekseen kiusaajien käytöksestä. 
Kinumaru oli hylätty kadulle ja se tutustui myöhemmin eurooppalaiseen Billyyn. Hänelle emo sai pennut. Billy lähti eräänä päivänä estäen muita tulemasta mukaan, mutta koirasta ei kuulunut enää mitään. Yhdeksästä pennusta vain yksi selvisi, Shion.
Myöhemmin kuullaan, että perheen äidillä on syöpä ja miten hänellä on vain kuukausi elinaikaa. Tämä johtaa riitoihin perheen isän ja Yousuken välillä.
Kenta ja Yousuke huomaavat varisten lentelevän sateessa, jolloin he menevät Shionin luo. Pojat hätyyttelevät lintuja ja löytävät emon kuolleena. Kinumaru haudataan.
Pojat ulkoiluttavat sairasta äitiään ulkona kirsikankukkien pudottaessa lehtiään. Äiti sanoo viimeiset sanansa pojilleen ja ei kestä kauaa kun pian vietetään hautajaisia.
Kiusaajat palaavat jälleen häiritsemään Kentaa ja Shionkin joutuu taistelemaan erään koiran kanssa. Se lähtee kuitenkin karkuun, jolloin Shion voittaa. Kenta ajautuu tappeluun kiusaajiensa kanssa, minkä hänen isänsä ja Yousuke näkevät. Tämän jälkeen he yrittävät etsiä Shionia tuloksetta. Kenta on kiitollinen siitä, miten koira antoi hänelle rohkeutta muuttaa itseään ja olla alistumatta kiusaajien tahtoon.

 Hanako
Hanako on lyhyttarina Yoshihiro Takahashin omasta koirasta Hanakosta ja myös itse tekijä esiintyy tarinassa. 
Yoshihiro oli lomamatkalla Amerikassa erään japanilaisperheen luona. Siellä hän tutustui Hanakoon, joka oli puoliksi siperiansusi sekä saksanpaimenkoiran ja malamuutin risteytys.
Yoshihirolle ehdotetaan, että hän ottaisi Hanakon sillä työkiireiltään perhe ei kyennyt hoitamaan sitä. Koira muutti Japaniin ja siellä se oli kova karkaamaan. Hanako löytyi milloin mistäkin.
Yksi tapaus jopa liittyi poliisiin ja erääseen koiranomistajaan, jonka koiraa Hanako oli purrut. Mutta koira oli vain tarkistanut sen sukupuolen.
Viisi ja kuusi vuotta kului nopeasti, jonka jälkeen Hanakolla alkoi olla terveydellisiä ongelmia. Sillä esiintyi virtsankarkailua, syömättömyyttä ja koiran takajalat heikkenivät. Myöhemmin koiralta löytyi abskessi kohdusta.
Hanako leikattiin ja koira ei avannut silmiään kolmeen päivään. Lopulta se heräsi, mutta tila vaihteli. Perhe ajoi eläinlääkärin luo, mutta tuona aikana Hanako oli nukkunut pois.

 Riki
Riki alkaa aukeamasivulta 216-217. Tapahtumat alkavat sillä, kun Akakabuto hyökkää vuonna 1974 pellolla olevien lehmien kimppuun. Niistä Akakabuto ottaa saaliikseen emän ja vasikan. Kyläläiset kääntyvät Gohein puoleen, joka metsästää Shiron (ja muutaman muun) kanssa karhuja.
Vuoden päästä Yamabuki synnyttää viisi pentua Bizenin talossa. Gohei tulee katselemaan pentuja kuukauden kuluttua syntymästä. Mies valitsee valkoisen pennun.
Seuraavien kuukausien aikana pennut saavat uudet omistajat. Ainoastaan Riki jäi kahden emonsa kanssa. 
Yamabuki asui ennen Miyagin prefektuurissa omistajansa kanssa, mutta hänen sairastuttua Yamabuki siirrettiin lapsuudenkotiinsa Päästyään sairaalasta omistaja halusi kuitenkin koiransa takaisin. Riki ei pidä siitä, että hänet erotetaan äidistään. 
Sateen alkaessa Riki yrittää palata takaisin emonsa luo. Matkallaan Riki törmää villikoiriin joiden kanssa se ajautuu ongelmiin. Heiji, Monta ja Greco paiskivat pentua minkä jaksavat. Riki iskee Heijin maahan ja lähtee pakosalle päätyen virtaukseen. 
Rannalle päästyään Riki tapaa isänsä Shiron, joka ruokkii hänet. Mutta Shiro ei kuitenkaan tunnista poikaansa ja koirat juttelevat tapahtuneesta metsässä.
3-vuotias Daisuke ajelee mäkiautollaan ja on vähällä jäädä rekan alle, mutta Riki pelastaa hänet. Poika pyörii metsän reunalle ja Riki yrittää ulvoa apua. Se tuo kuitenkin mukanaan samat jo aiemmin nähdyt koirat joiden kanssa Riki ottaa uudelleen yhteen. Taistelu päättyy siihen, kun Gohei ja Shiro saapuvat paikalle. Shiro tunnistaa poikansa ja kehuu tätä suorituksestaan. Riki jatkaa normaalisti äitinsä näkemistä.
Myöhemmin Gohein korviin kantautuu tieto siitä, että Akakabuto olisi tappanut ihmisiä. Miehet lähtevät karhujahtiin ja myös Riki seuraa perässä. Karhu pääsee yllättämään, jolloin muutamia miehiä kuolee ja Gohei menettää korvansa. Shiro syöksyy Akakabuton kimppuun ja Riki tuo Goheille aseen. Ukko ampuu karhulta toisen silmän ja ennen rotkoon tippumista Shiro jättää pojalleen hyvästit.

Mangan lopussa oli vielä tällainen kuva, mutta muuten Tokubetsuhan ei juuri sisälläkään mitään ihmeellistä.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Naarashahmot Gingassa

Ginga on miehille tarkoitettu shōnen-sarja, jolloin siinä näkyy hyvin kaavalliset sukupuoliroolit japanilaisen kulttuurin lisäksi. Suomen puolella asiaan on kiinnitetty huomiota, minkä takia sarjan naaraita on voitu pitää heikkoina.

Gingasta löytyy naaraina mm. Reika, Lydia, Cross, Lenny, Koyuki ja Sakura. Näin alkuun kaikki naaraat Crossia lukuunottamatta tuntuvat hyvin samanlaisilta. Raukkiksilta joista ei ole loppujen lopuksi mihinkään kuin leimautumaan miehiinsä. Mutta tarkemmin ajateltuna kustakin naaraasta löytyy jotain kehumisen arvoista. Esimerkiksi Lenny on aina äimistyttänyt minua siitä lähtien, kun sairaana vaeltamisesta tuli minulle iso juttu. Varsinkin kun ottaa huomioon, miten Melin löytyminen toimi motiivina.
Monen näiden naaraiden voisi ajatella olevan "perus naaraita." Eli ne ovat oikein nätisti lauman mukana ja saattavat osoittaa kykyä puolustaa itseään. Mutta siinäpä piilee melkein kaikki. Ainoastaan Cross ylittää reilusti tämän käsityksen ja Lydia tulee hyvänä kakkosena.
 Mutta Crosskin kuitenkin taantuu ns. vahvan naaraan asemastaan heti pentujen saamisen jälkeen.

En ole oikein koskaan varsinaisesti toivonut Gingaan väkevän vahvoja naarashahmoja. Tämä ei liity mitenkään siihen, ettenkö uskoisi naaraiden kykenevän fyysisyydessä samaan kuin uroksetkin.
Luulen, että se johtuu ennemmin siitä minkälaiseksi näen sarjan sitä seuratessani. Vaikka koirilla on suuria puheita miehisyydestä, en koe että lauman sisällä sukupuolia eroteltaisiin. Tämä johtaakin siihen, että pidän laumaa kuin sukupuolettomana ja yhdenvertaisena. En kuitenkaan kiellä sitä, etteikö ns. toisen sukupuolen paremmuus näkyisi. Mutta erona tulee se, etten pidä tätä sarjan viestinä tai edes piiloajatuksena.
Naishahmoja on aivan vaikea luoda välttymättä monilta ongelmilta. Crossin tapauksessa mainitsinkin jo sen, miten naaraas ei pysty omaamaan useampaa roolia. Se on joko emo tai taistelija. Tällöin sarjasta voisi tulla hyvin raskas mikäli rooliasiaa ja sen ristiriitaisuutta mietittäisin koko ajan. En oikeastaan edes usko, että kukaan muu pystyisi höllentämään naarastaan roolistaan kuin Ben. Hänhän kykenisi olemaan pentujen kanssa. Naarailta se vaatisi täyttä 24-tunnin sitoutumista pentuihin.
Kun heikkoja naarashahmoja kritisoidaan niin, mitä tapahtuisi jos saisimme väkivahvoja naaraita? Tästä se vasta soppa voisikin syntyä, jolloin Gingan naaraat eivät tule ikinä olemaan riittäviä.

Pidän siitä, miten naaraat on kuvattu lempeiksi ja jotenkin erityisiksi, mikä korostuu pariskuntien kohdalla. Tästä huolimatta näen naiskuvassa joitain itseänikin ärsyttäviä asioita.
Kun naaraita on laitettu taistelemaan, he eivät ole voittaneet ketään. Näissä taisteluissa on voitu myös huomata naaraiden väheksyntää esim. sillä, että he saavat ns. erityiskohtelua. Eihän heidän kykyihin uskota. Crossin kohdalla kohtelu ei ole juurikaan ollut tällaista, vaikkei hänkään ole muita voittanut.
Ginga kuvaa naaraiden ainoaksi tehtäväksi pentujen synnyttämisen ja muuta virkaa heillä ei olekaan. Tässä kohtaa ehkä itse ärsyynnyn ajatusmaailmasta, jonka mukaan kaikki haluavat automaattisesti jälkikasvua. Ja tavallaan kun tämäkin asia on ns. päätetty naaraiden puolesta, tuntuu kuin ettei heillä olisi myöskään mitään sananvaltaa - koski tämä sitten mielipiteitä tai kehoa.
Pentuihin liittyvistä asioista pääsemmekin siihen, miten emo jää huolehtimaan jälkikasvusta. 
Gingan ehdottomasti paras pariskunta on tässä asiassa Cross ja Ben. He jakavat muita enemmän pennuista huolehtimista ja kasvattamista. Benissä oikeastaan korostuu hyvin paljon se, miten hän haluaa olla isä. Miksei tätä ajatusta ja vastuunkantoa voisi näkyä muissakin isissä?
Suomidubin seurauksena monia hahmoja on voitu luulla naaraiksi kuten Terrya, Hyenaa ja Smithiä. Ehkä pahin tapaus on kuitenkin Madara, (jota luultiin animessa naaraaksi) - hän on kuitenkin uros.
Lisäksi sarjassa nähdään joskus näitä naaraan takalistoon hyökkäämisiä, jonka jälkeen naaras vasta pulaan joutuneeksi onkin kuvattu..
Myöskin yhtenä merkittävänä asiana tulee se, että kun puhutaan sisaruksista - äideistä ei tiedetä mitään. Joidenkin kanssa ne pennut on vain menty tekemään. Mutta naaraat jätetään vain varjoonsa.

Olen huomannut, että ulkomaalaisten fanien keskellä Gingaa vasta saatetaankin pitää seksistisenä. Itse kuulun niihin, jotka eivät ymmärrä noin vahvaa käsitystä.
Koen, että Gingalle on olemassa niitä käytännön syitäkin miksi sarja on sellainen kuin on. Kun kyseessä on miehille suunnattu sarja, siellä hädin tuskin keskustellaan naiseudesta. Kohderyhmä ohjaa jo pelkästään sarjan maailmaa ja siihen liittyviä valintoja.
Eli mielestäni Takahashilla ei ole mitään henkilökohtaista tässä kyseessä.  Hänhän on tuonut ilmi, että (hänen mielestään) miehen tehtävä on suojella naista. Pidän ajatusta jossain mielessä kauniina ja siinä on selvästi mukana naisen kunnioittamista. Nyky-yhteiskunta taitaa enemmän puhua naisen asemasta muodossa hellan ja nyrkin välissä, jolloin olen tyytyväinen siihen millä tavalla Takahashi suhtautuu. 
Koen nimenomaan naaraiden kunnioituksen Gingassa hyvin vahvana, vaikka siellä olisi Genban ja Hougenin kaltaisia pervoja joukossa.  
Pitäisin Gingaa sairaana, jos sarja kuvaisi naaraita himokkaiksi ja sellaisiksi joiden ainoa tehtävä olisi miellyttää miestään seksuaalisesti. Onneksi sarjan kuva ei kuitenkaan ole tällainen, jolloin median kuva sukupuolirooleista on paljon suurempi paha kuin Gingan.

Suomalaisessa ja japanilaisessa kulttuurissa piilee eroja, kun jälkimmäinen sijoittuu tasa-arvossa huonolle sijalle. Meidän kulttuurissamme tasa-arvo ja muu yhdenvertaisuus korostuukin enemmän. Onko Gingan miehisyys siis välttämättä naisten vastustamista?
On silti syytä ottaa huomioon, miten tasa-arvo muuttuu GNG:n jälkeen. Perheitä sallitaan selkeästi enemmän ja kenties naaraatkaan eivät ole ihan niin yksin pentujen kanssa. Ero lieneen silti olematon.  Weedissäkin aletaan puhua pelkuruudesta ja arkuudesta, jolloin ne eivät ole enää stereotypisen naaraan piirteitä.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Huonoimmat taistelutekniikat

Gingasta löytää helposti ne omat suosikki-iskut taistelutilanteissa. Päätin kääntää asian päälaelleen ja miettiä esim. mitä taistelutekniikoita en kerta kaikkiaan ymmärrä tai mistä en erityisemmin pidä. Iskut eivät ole mitenkään erityisessä järjestyksessä.

Takahashille pitää antaa välittömästi hatunnosto siitä, että hän on onnistunut keksimään iskuja. Tämä ei tunnu järin helpolta tehtävältä, kun kyseessä on kuitenkin koirat. Tällöin on mietitty ehkä vielä sellaistakin, mikä voisi mennä koiralta kun ne pyörivät toistensa niskoissa. Mutta selvästi on lähdetty myös kuvitteellisemmalle linjalle tekniikoita kehiteltäessä jopa yliluonnollisempaan suuntaan.

Joidenkin iskujen kohdalla minua ihmetyttää se, miksi isku on edes menty nimeämään tai miksi sille edes pitää olla joku kantajansa. Tätä esiintyy etenkin silloin, kun voisi kuvitella jonkun tavallisen koiran osaavan iskun. Mutta isku halutaan kuitenkin myöntää jollekin ominaiseksi ja siitä saatetaan näin tehdä "iso haloo." Esimerkiksi Neiji Ki ja Sai Raijin Battōga ovat mielestäni tällaisia iskuja. Neiji Ki-iskussahan vain purraan ja tehdään pyörivää liikettä. Sai Raijin Battōgassa taas katkotaan teräviä esineitä vastustajan niskaan. Toki tämä ei ole välttämättä kaikille hahmoille mahdollista esim. ruumiinrakenteesta ja muusta jäntevyydestä johtuen. Mutta ehkä iskua voisi silti pitää useammalle mahdollisena.
Weedin 21. jaksossahan nähdään, kuinka Akame pudottaa Batin porukan päälle jääpuikkoja. Hmm.. Pitäisiköhän tuota nyt ajatella täksi GNG:n iskuksi vai ei? Eihän se Battōga minnekään unohtunut!

Muistan miten aikoinaan fanien sivuilla saattoi olla tietoa esim. Johnin erikoisiskusta. Tämä tarkoitti siis kohtausta, jossa hän kääntyy ja potkaisee Neroa takajaloillaan. Neiji Ki:n ja Sai Raijin Battōgan kohdalla olisin siis pitänyt siitä, jos nämä iskut olisivat jääneet neutraaleiksi. Eli niitä ei olisi edes välttämättä nimetty. Tuo viittaus Johnin erikoisiskuun tarkoittikin sitä, että epävirallisista iskuista tehtiin virallisia. Mutta Neiji Ki on ollut minulle sellainen isku, jonka nimen olen saanut erikseen kaivaa esiin. SRB on tullut esille, mutta sitä en ota tekniikan puolesta vakavasti virallisena iskuna.
Neck The Killing ihmetyttää myös, koska sekin tuntuu vain pelkältä tavallisen koiran pyörimiseltä. Mutta näen siinä eroa Neiji Ki- ja SRB-iskuihin. Neck The Killing saa minulta vain kuitenkin enemmän kunnioitusta.

Retsu Genmu-Battōga tekee pahaa silmilleni. Syynä tähän on se, että minulle isku on vain se sama ZTB. Liikeradan eri asento ei muuta sitä yhtäkkiä RGB-iskuksi, vaikka pidänkin iskussa tulevasta renkaasta jonka läpi voi hypätä.

Geki Sentsūhi-Battōga esiintyi mm. Mukongan ja Benin taistellessa keskenään. Tekniikkaan kuuluu salamannopeat iskut etutassuilla, jotka vaurioittavat kehon sisäpuolta. Pidän tekniikasta juuri sen takia, miten ratkaisevinta ovat sisäiset eivätkä ulkoiset vauriot. Shū Tossō Battōgaa voisi melkeinpä rinnastaa GSB-iskuun. STB:ssä hyödynnetään toista etujalkaa, jota isketään herkkiin kohtiin. STB on kuitenkin melkoista tasapainottelua lyönti- ja työntivoimien välillä ja itse taistelutekniikkaa ei välttämättä ymmärrä. Geki Sentsūhi-Battōgan vahingoittavuus on myös tähän iskuun verrattuna selkeämpää.

Nämä neljä lukeutuvat siis niihin vähiten mieluisiin tai sellaisiin, joita laskisin neutraalimmiksi.

Kun Akame taistelee Gaiaa vastaan hän käyttää Zanzō Sanbunshin-nimistä iskua. Siinä tapahtuu kuin kloonaus, jolla hämätään vastustajaa. Silmänkääntötemput ovat ihan näppäriä pelkän taistelemisen rinnalla. Tässä on kuitenkin samaa ideaa kuin mitä John käyttää karhujen metsästämiseen, jolloin nimen merkitys ihmetyttää tässäkin kohtaa.
Ehkä uusimpia Ginga-maailman iskuja on Ningatō, jota mm. Rigel käyttää. Iskussa juostaan vastustajaa kohti, käännetään päätä, sitten toiseen suuntaan ja isketään suurella voimalla. Ningatōsta tulee itselleni mieleen ärsyttäviä Hougenin puskemisliikkeitä, jolloin tekniikka ei saa suosiotani. Lisäksi tämänkin iskun kohdalla taitaa tulla ongelmaksi sen tehoon uskominen ja pään kääntämiset ovat kuin vastustajan torjumista. Eivätkä ne taida sopia taistelutilanteeseen muutenkaan.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Erot animeen (Weed, osa 7)

Animen ja mangan eroavaisuuksia toisistaan, kun vuorossa on Weedin seitsemäs osa.

Akame kohtaa Smithin
Edellisessä osassa tulikin puheeksi animestakin tuttu Weedin ja Akamen kohtaaminen. Tämän jälkeen mangassa kohtaus etenee siten, että Akame kertoo kaksoisolennoista. Tässä versiossa myös hahmo näkee Torahampaan sisällä olevan kuolleen Smithin. Animessa Smithin hautaaminen toteutettiin ennen Akamen tapaamista.

Sasuke ja Hook
Manga seuraa tarkemmin Sasuken elämää omistajansa luona. Hän nimittäin aikoo tulla osaksi Hougenin laumaa kuullessaan moisesta tilaisuudesta. Tähän aikeeseen ryhtyy myös Hook, mikä saattaa hahmot yhteen. Animessa ainoastaan Hookia näytettiin osana Hougenin laumaa.

Liittolaiset
Kummassakin versiossa etsitään jäseniä Ohun sotureiden laumaan. Mutta mangassa hahmot näyttävät selvästi erilaiselta ja niiden käytöksessä on eroavaisuuksia. Heti ensimmäiset vastaantulleet liittolaiset pitävät Hougenin vastustamista hulluutena. Mutta hetken päästä samat koirat taitavatkin kääntyä takaisin..

Akamen heräily
Akame ei malta millään pysyä aloillaan, jolloin hän on aikeissa lähteä takaisin Ginin luo. Tässä kohtaa Mel kuitenkin pistää hanttiin. Animessa Akame oli rasittuneempi, jolloin se näki paremmaksi vaihtoehdoksi lepäämisen.

GB:n tarina
GB tuntee Hougenin jo entuudestaan. Hän piti huolta kahdesta pennusta, jotka Nero myöhemmin tappoi Hougenin käskystä. GB ei pystynyt tekemään tilanteessa mitään, jolloin mangassa tulee esille miten tuskaisesti tapahtunut on jäänyt hahmoon.

Rocketin veljesten ja Benin & Crossin törmääminen
Pariskunta ei esiinny animessa vielä näin alussa. Mangassa koirat törmäävät toisiinsa Yamanashissa ja vaihtavat keskenään puheita Ohun nykyisestä tilanteesta.

Random koira hyökkää
Animessa nähdään ruskea koira, joka on Hougenin kätyri. Hänen tarkoituksenaan on tappaa Weed. Mutta Rocket ilmestyy pian tähän väliin. Mangassa Rocket toimiikin selvästi itsenäisemmin ja hän ei edes toimi pennun nappaajana, vaan sen tehtävän hoitaa Missile.

Saburo
Mangassa kerrotaan siitä, kuinka Saburo-niminen koira piti huolta borzoipennuista. Sakon ja Ukon kaappasivat vallan Saburolta Rocketin hengellä uhaten. Saburo tarjoutui tähän tilalle, jolloin koirat tappoivat hänet.

Manga näyttää tarkemmin Johnin ja Ginin elinoloja vajassa. Mutta kohtauksia joissa Hougen heittelee koiria ympäriinsä ei esiinny. Jeromen lisäksi myös Ken on mangassa epävarma Rocketin suhteen. Hän nimittäin haastaa Rocketin melko nopeasti.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kuukauden blogi: Hopeahammas

Tässä kuussa onkin näköjään poikkeukselliset kahdeksan kappaletta postauksia. Onnistuin nimittäin saamaan aiemmalle kuulle tarkoitetun kuukauden blogin vastaukset. Mutta pidemmittä puheitta tällä kertaa vuorossa Yurikon Hopeahammas blogi.

1. Kertoisitko alkuun itsestäsi, faneutesi alkamisesta ja blogistasi.
- Olen 17-vuotias nuori naisen alku Etelä-Suomesta. Käyn tällä hetkellä lukiota ja näillä näkymin olen tähtäämässä lukion jälkeen ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Perheessämme elelee koira, kaksi chinchillaa ja kissa. Aloitin Hopeanuolen katsomisen vähän alle 6-vuotiaana löydettyäni suomenkieliset videokasetit Säästöpörssistä. Siitä fanitukseni oikeastaan lähti, sillä syvennyin enemmän Gingan maailmaan eikä se ole vieläkään lähtenyt pois elämästäni, tuskin koskaan lähteekään. Hopeahampaan päätin perustaa vuoden alussa helmikuussa. Olin jo aiemmin miettinyt Ging
a-blogin perustamista, mutta jätin sen ajatuksen tasolle. Aloin kuitenkin seuraamaan fandomiin palattuani muita blogeja ja sain pistoksen perustaa oman blogin enkä ainakaan vielä ole siihen kyllästynyt. Hopeahampaaseen pyrin kirjoittamaan omia ajatuksiani Gingasta sekä kertomaan ylipäätään esimerkiksi tulevista mangajulkaisuista tai oheistuotteista.

2. Olit jonkun aikaa poissa fandomista. Millaista oli palata takaisin? Mitä muutoksia havaitsit ja miten suhtauduit niihin?
- Pyörin ennen Hopeanuoli.comin Kaikenikäisten foorumilla ja olin siellä todella kauan, monta vuotta. Oma aktiivisuuteni alkoi kuitenkin myöhemmin hiljentyä ja foorumilla oleminen jäi oikeastaan kokonaan pois. Joskus sitten kuulin, että molemmat foorumit oli suljettu ja kävin lueskelemassa vanhoja topiceja. Kuulin myös myöhemmin, että Kaksoissola oli perustettu uudeksi Ginga-foorumiksi, mutten kiinnostunut liittymisestä kuin vasta myöhemmin, viime vuoden huhtikuussa. Aktiivisesti en alkanut käymään vielä silloin vaan vasta muistaakseni tämän vuoden puolella.
Fandomiin palaaminen tuntui osittain mukavalta, mutta osittain olin ehkä hämmentynyt. En tunnistanut ketään foorumilta, vain pari harvaa käyttäjää oli minulle tuttuja jo aikaisemmalta foorumilta. En oikein innostunut kirjoittamaan keskusteluihin enkä ole siihen innostunut vieläkään, mikä on varmasti suurin muutos siihen aikaan, jolloin olin vanhalla foorumilla. Siellä kirjoitin lähes jokaiseen aiheeseen, mutten ole jotenkin tuntenut enää kirjoittamista topiceihin niin innostavaksi. Osasyynä taitaa olla se, että vastasin aika moniin samoihin aiheisiin jo edellisellä foorumilla enkä ole jaksanut alkaa kasaamaan ajatuksiani tekstiksi. Olen kuitenkin yrittänyt.

3. Minkälaiset aiheet/aihealueet kiinnostavat sinua vähiten? Entä ovatko faktapohjaiset aiheet ylipäätään kiinnostavia?
- Pohdinnat erilaisista asioista saavat itseni yleensä kiinnostumaan aiheista. Toisten mielipiteitä on hieno kuulla, koska olen huomannut saavani joskus itsekin uusia näkemyksiä eri asioihin, kun olen alkanut miettimään asioita tarkemmin. Jotkut aiheet ovat kuitenkin jokseenkin raskaita, esimerkiksi kovasti puhuttu naiskuva Gingan maailmassa. Kaksoissolassa on pitkä topic liittyen siihen, mutten ole jaksanut lukea montaa viestiä sen takia, koska ne ovat pitkiä ja sivuja on paljon. Aihe on kuitenkin sinällään kiinnostava.
Faktapohjaisten aiheiden kiinnostavuus riippuu täysin aiheesta. Esimerkiksi mangajulkaisujen yhteenkokoaminen voi tuntua tai kuulostaa puuduttavalta, mutta minusta oli mielenkiintoista päästä kuulemaan mitä extroja on missäkin julkaisussa. Niistä voi saada hyvää tietoa itselleen, koska itse en ole niinkään perillä eri julkaisujen sisällöstä tai niiden extroista. Jotkut faktapohjaiset aiheet ovat kuitenkin melko laimeita, mutta se riippuu paljon aiheesta ja siitä, tiedänkö jo valmiiksi asiasta jotain.

4. Kun on kyse bloggaamisesta, oletko enemmän oman tien kulkija vai seuraatko jotain tiettyä suuntaa?
- Olen ehkä enemmänkin oman tien kulkija. Haluan kirjoittaa aiheista, jotka itseäni kiinnostavat ja toivottavasti myös lukijoitakin. Manga-arvostelujen ja -mielipiteiden kirjoittaminen oli kahden vaiheilla, sillä osa arvosteluista joita itse olen lukenut ovat aikalailla sitä, että mangan juoni käydään läpi ja sanotaan pari sanaa siitä. Itse haluaisin kertoa enemmän omia näkemyksiäni ja esimerkiksi asioita, joita itse olisin tehnyt toisin. Arvostelujen kirjoittaminen on kuitenkin jokseenkin työlästä ja osa lukijoista on kyllästynyt niihin, joten en osaa sanoa niiden jatkosta. Yksi asia ei kuitenkaan ohjaa bloggaamistani paitsi minä itse, mutta pyrin ajattelemaan lukijoita ja kirjoittamaan tekstejä, jotka voisivat saada lukijatkin pohtimaan omia näkökulmiaan asioihin.

5. Mihin olet tyytyväinen blogissasi? Millaisia asioita voisi parantaa/kehittää?
- Olen tyytyväinen blogin ulkomuotoon ja siihen, että olen yrittänyt kirjoittaa (ainakin omasta mielestäni) suht mielenkiintoisista aiheista. Parantamisen varaa on blogikirjoitusten julkaisussa, koska itseäni melkein hävettää hidas postaustahti. Lukio vie kuitenkin suhteellisen paljon aikaa elämästäni ja on monesti päiviä, kun en pääse tai jaksa avata ollenkaan konetta. Välillä myös kirjoittaminen on yksinkertaisesti vain takkuillut enkä ole saanut aikaiseksi mitään järkevää tekstiä, jonka olisi voinut julkaista.

6. Miten sarja on vaikuttanut elämääsi?/Mitä se on sinulle opettanut?
- Olen aika varma, että juuri Ginga on saanut minut kiinnostumaan Japanista sekä mangasta ja animesta ylipäätään. Olen katsonut muitakin animesarjoja ja lukenut mangaa, mutta Ginga on se ensimmäinen niistä ja todennäköisesti se on lähtenyt siitä. Pidän myös koirista erittäin paljon, mutta äitini on aina ollut koiraihmisiä ja olen oikeastaan kasvanut siihen, mutta Ginga on varmasti vain lisännyt koiraintoa.
Voisin sanoa Gingan opettaneen minulle yhteisöllisyydestä ja ylipäätään yhteistyöstä. Hirviökarhu Akakabuto ei olisi kaatunut, elleivät koirat ympäri Japania olisi iskenyt sitä vastaan yhdessä. Weedin vahvana teemana on oikeudenmukaisuus ja olen sitäkin lukiessa alkanut miettiä omaa oikeudenmukaisuuttani, vaikka Weedin ajattelutapa onkin itselleni liian naiivi. Ginga on kuitenkin saanut itseni pohtimaan syvällisempiä asioita, vaikkei koirasarjasta ehkä heti uskoisi.

7. Millaista Ginga-elämäsi on tällä hetkellä?
- Gingan puolella menee ihan hyvin. Olen pysynyt mangojen julkaisutahdissa mukana, koska palan halusta tietää uudesta sotakoirasaagasta ja uusista Takahashi-julkaisuista, Meishoubu Retsudenista ja Gamusta. Mielenkiintoni on myös paljon Ginga Densetsu Akamen puolella ja onhan oheistuotteitakin tullut tilattua nyt muutamia. Aina välillä on sellaisia hiljaisia kausia, jolloin esimerkiksi oheistuotteiden hankkiminen jää vähille suomimangoja lukuunottamatta, mutta nyt on taas sellainen tunne, että rahaa menee koko ajan johonkin Gingaan liittyvään.
Blogin osalta aikaa on ehkä liian vähän, ainakin arkisin. Kännykällä on helppo kirjoittaa koulussa vaikkapa uuden Weedin ilmestymisestä, mutta pidempiä postauksia en yleensä viitsi näpyttää pienellä ruudulla ja kosketusnäytöllä. Välillä myös kirjoitusinto on kokonaan poissa, jolloin postauksia ei meinaa ollenkaan syntyä. Onneksi nyt asiat ovat kääntymässä vähän toiseen suuntaan vaikkakin koulussa mennään kokoajan kamalalla vauhdilla eteenpäin.

8. Liittyykö sinulla sarjaan mitään haaveita/unelmia, joiden toteutumisesta haaveilet? Mitä?
- Haluaisin joskus päästä käymään Japanissa ja näkemässä mahdollisesti siellä Yoshihiro Takahashin. Olen nähnyt hänet livenä Traconissa ja päässyt samaan fanikuvaan, mutta hänen omassa maassaan tapaaminen voisi olla vielä hienompi. Haluaisin myös päästä näkemään Takahashin kotikylässä olevan Hopeanuoli-seinämaalauksen.
Oheistuotepuolella haaveinani on joskus saada itselleni GNG-lautapeli, ehkä joku uusi GDW-pehmo ja jotain muita harvinaisia oheistuotteita, niin kuin varmasti moni muukin toivoisi.

9. Mikä on mielestäsi faniuden jatkuvuuden salaisuus (vielä vuosienkin päästä)?
- Varmasti se, että Ginga kulkee ikään kuin sukupolvelta toiselle. Omat pikkusiskoni, jotka ovat iältään 11- ja 7-vuotiaita, ovat alkaneet kiinnostua Gingasta ja katsoin molempien kanssa molemmat animetkin läpi. Vanhempi on lukenut jonkin verran Hopeanuoli-mangoja ja molemmat ovat innostuneet piirtämään Ginga-hahmoja. Olen iloinen, että muillekin on iloa sarjasta ja olen jokseenkin yllättynyt, että siskoni innostuivat sarjasta. He ovat kuitenkin tienneet koko ikänsä, että seuraan ja fanitan sarjaa, mutta vasta heidän tutustuttua animeen hekin innostuivat.
Samaa voisin luulla muista faneista, jotka saattavat kuulla vanhemmilta faneilta sarjasta. Nyt varsinkin on helppoa lähteä fandomii mukaan, sillä Weediä ilmestyy joka kuukausi suomeksi kauppojen lehtihyllyillä ja sarjasta tiedetään enemmän. Jopa coneissa pääsee tähän tutustumaan myynnissä olevien mangojen avulla ja kyllähän Gingaa nykyään mainostetaan enemmän kuin silloin, kun suomimangasta ei ollut tietoakaan. Nykyään on myös helppo saada tietoa sarjasta jo ihan Googlen välityksellä, vaikka minäkin 7-vuotiaana kirjoitin hakuun "hopeanuoli" ja päädyin Hopeanuoli.comin sivuille. Nykyään sivuja ja blogejakin on kuitenkin niin paljon, että on helppoa saada sarjasta lisää tietoa.

10. Mitä fandomi on sinulle tuonut/tarjonnut?
- Eritoten ystäviä ja tuttuja. Tutustuin tavallaan Gingan kautta yhteen todella hyvään ystävääni vuonna 2005 Habbo-hotellissa, jossa hän piti kogiin liittyvää roolipeliä pystyssä. Hän pelasi Kurojakilla ja minä kävin lukemassa Hopeanuoli.comista, mikä Kurojakin pojan nimi oli. Tein sitten Tesshiniin liittyvän hahmon sinne ja pyysin päästä pelaamaan ja siitä oikeastaan lähti meidän pitkä ystävyys. Olen myös tutustunut moniin ihmisiin niin Kaikenikäisten foorumilla kuin Kaksoissolassakin. Tietenkin fandom myös tarjoaa loistavan keskusteluporukan, sillä moni on innostunut keskustelemaan sydäntä lähellä olevasta sarjasta ja Kaksoissolan foorumi on siihen hyvä paikka. Foorumilla on helppo luoda keskustelu ja saada mukaan muitakin keskustelijoita, sillä voin itsekin allekirjoittaa sen, että Gingaa seuraamattomille kavereille ja perheenjäsenille on hieman vaikeaa lähteä kertomaan omia mielipiteitä sarjasta, josta he ovat lähes pihalla.

11. Lopuksi: mitä/millaisia asioita blogiltasi voi odottaa tulevaisuudessa?
- Olen kaavaillut joulukuuksi mahdollista joulukalenteria, että jos vain saan keksittyä tarpeeksi ideoita luukkuihin niin sellainen todennäköisesti ilmestyy. Myös näitä pohdinta-aiheita liittyen eri sarjoihin on tulossa ja todennäköisesti fiilistelyä uusista mangajulkaisuista.
(c) Blogini manga- ja animekuvia saa käyttää. Sama koskee myös yksittäisiä oheistuotekuvia.