GDWO 18 ja adressi animelle

Tänään oli tullut Urumiin vihdoin ja viimein ennakkovaraus 18. osalle, jota olinkin jo odotellut. Näinpä laitoinkin tilauksen menemään ja ryhdyn odottelemaan 3-7 viikkoa mangan saapumista. Arvatenkin tämä aika kuuluu ihan nopealla tahdilla. Nyt ei olekkaan tullut tilattua oheistuotteita tai mitään muuta mielenkiintoista. Tuolla ei ole oikeastaan väliä, jos on nyt vähän hiljempaa kautta meneillään. Saanpahan keskittyä entistä enemmän kokoelmaani ja sen merkitykseen. Voihan japanilaisia huutokauppoja, huuto.nettiä tai Futago-shoppia seurata vaikkei mitään voisi ostaakkaan.

Kansi on samaa kauraa edellisten kanssa eli aika useasti niissä on ollut peltoa, kukkia tai muuten jotain vihertävää taustaa. Hahmojen värikirjoja on myöskin pysynyt melko samanlaisena, useimmiten Izouta ja Sasukea näkee. Orionin nyt ymmärtäisi kuuluvan kanteen. Ja uskokaa tai älkää Rigelin vasemmalla puolella oleva koira on Bon. En olisi itsekkään häntä tunnistanut ellen olisi käyttänyt zoomia amazon.co.jp:n sivuilla. Orionin ja Izoun kääntyneet hyppyasennot tuovat toisaalta vaihtelua kanteen. Kerrassaan hieno kansi. Takahashihan käyttää n. tunnin kannen suunnitteluun ja piirtämiseen.

Tänään tuli myös järjesteltyä kuittikansiotani. Hieman jopa ärsyttää että jemmasin 9. mangan kuitin pöydältäni johonkin piiloon. Voipi hyvin edelleen olla noissa laatikoissa, mutta tein jopa itselleni varakautin.. Hmm, taisin lähteä liian kiireessä Kuopioon. Ostin Animeconista Riki mangan, joten tein sillekkin oman kuitin. Tuossa yhteydessä en saanut mitään kuittia. Onhan se mielenkiintoista seurata myöhemmin mitä on ostanut, milloin ja millä hinnalla. Järjestelmällisyyttä. Laitoin myös Hopeanuoli musikaalilippuun kontaktimuovia.

Yritin nyt kahdessa minuutissa väkertää kuvaan hyvän tekstin, muttei sekään sitten onnistunut..... Tavallaan yritän antaa kuvan puhua puolestaan kertomalla että Orionin animelle on tehty vastikään adressi. Se lähetetään japanilaisille kustantajille osoitukseksi siitä että olemme kiinnostuneita saamaan Orionin tai Weedin 30-60 osat animeksi.

Adressi.

Joten kirjoita oma nimesi sinne, mainosta muualla netistä ja kenties Hopeanuoli ystävillesi.

Tähän loppuun mainitsen myös että aivoni ovat olleet lomalla, joten en ole oikein keksinyt blogiaiheisiin liittyviä ideoita. Jos teillä niitä on, saa vapaasti heittää kommenttia tämän aiheen perään. Ihan mukavaa olisi päästä perehtymään johonkin jos vain osaan pukea mielipiteitäni sanoiksi.

Uni Hopeanuoli musikaalin Benistä

Näen harvoin unta Gingasta, vaikka elämäni pyöriikin suurimmaksi osaksi sen ympärillä.

Uneni meni seuraavasti. Hopeanuoli musikaalin ryhmä oli innostunut esittämään uudelleen musikaalinsa Kuopiossa, kahden viikon jälkeen (14.-15.7) olleesta Animeconista. Ilmeisesti Beniä esittävälle henkilölle oli tullut jokin este jolloin Facebookkiin laitettiin ilmoitus vapaana olevasta paikasta. Itse satuin lukemaan tämän netistä ja lähetin hakemuksenkin, vaikken tiennyt edes pääsisinkö uudelleen Kuopioon. Hakemukseni hyväksyttiin ja matkani taittui kyseiseen kaupunkiinkin asti. Unessani ei sen ihmeimpiä tapahtunut. Olin kauhusta kankeana ja opettelin vuorosanojani, jotten pilaisi näinkin nopeasti koittavaa esitystä. Ihan hyvin tämä kaikki sitten meni, ilman ongelmia.

Hieman poikkean aiheesta kertomalla piirtäväni toissapäivänä mallista Kurohabaki Masamunen pään. Yritän nimittäin kehittää taitojani, jos vaikka olisin pari kymppisenä ihan kelpo piirtäjä. Hieman on nyt tämäkin tavoite jäännyt. Katsotaan nyt josko tätä tavoitettani jatkaisin.. Ihan olisivat "pallo"tekniikkaan ja koirien piirtämiseen tarvittavat vinkit ja linkit tarpeen. ~

Olin unohtaa myös kertoa, että laitoin juuri Deviantartiin Wolfielle viestiä ruotsiksi miten hän esiintyi 15 sekunnin ajan yhdessä videohaastattelussa. (Tätähän oli leikattu). Ihan mukavaa heittää ruotsiksikin jotain kun taidamme elää vain yhdessä muotissa - ei ole muita kieliä kuin englanti.

Mutta alapuolella linkki videoon.

Yle areena.

Helsingin sanomien artikkeli

14.7. olevasta Helsingin sanomista löytyi artikkeli.

"Piirtäjä tekee yhä 12-tuntista työpäivää"

- "Karhukoira Hopeanuolen isä Yoshihiro Takahashi piirtää sarjakuvaa jossa moraali on kohdillaan."

"Yoshihiro Takahashi tiesi 12-vuotiaasta asti haluavansa sarjakuvapiirtäjäksi. Hän ihaili Hiroshi Motomiyaa, joka oli tunnettu tappelusarjakuvista, joissa nuoret pojat taistelivat koulujen välisesti. Ne ilmestyivät 1970-luvulla pojille suunnatussa Shônen Jump - sarjakuvalehdessä."

"Toyotan tehtailla autonosia tehnyt Takahashi haaveili eläimien piirtämisestä. Hän päätti pyrkiä ihailemansa mangakan avustajaksi. Se on tavallinen tapa kouluttautua alalle. "Motomiya vastasi:  Tule puolen vuoden kuluttua uudestaan. Jos kuvien laatu on parantunut, pääset hommiin", Takahashi saoo. Laatu parani, mutta Takahashi sai huhkia vielä kolme kuukautta koeajalla ennen kuin pääsi kunnolla piirtämään".

Viime vuonna 40-vuotistaiteilijajuhlaansa viettäneen Takahashin tunnetuin teos Hopeanuoli kertoo taistelukoirista. Eeppisessä tarinassa koirat eri puolilta Japania yhdistyvät armeijaksi tappaakseen ihmisiä terrorisoivat jättiläiskarhut, joita johtaa häiriintynyt, punaharjainen Akakabuto (suom. Punakypärä). Päähenkilö Hopeanuoli on jalosukuinen Akita-koiranpentu jonka kohtalo on taistella Akakabutoa vastaan. Hopeanuoli toimii japanilaisten samuraisotilaiden etiikan eli bushidôn mukaisesti.

"Perusjuttu bushidôssa on, että oikein tekemisen tähden voi kuolla. Selviytyminen ei ole pääasia, vaan se, että tekee oikein", Takahashi sanoo.

Helpointa on lukea tarinaa kuvittelemalla koirat ihmisiksi eli samuraisotilaiksi. Mitä karhut sitten edustavat?

Takahashi miettii pitkään.

"Mitä tahansa ulkopuolista hyökkääjää. Ehkä suomalaisesta näkökulmasta karhut voisivat olla Venäjä?"

Takahashi nauraa tämän jälkeen kohteliaasti hihittäen. Hän näyttää tavalliselta japanilaiselta valkokaulustyöläiseltä. Työtä Suomen vierailu teettääkin: Tänään ja huomenna Takahashi on kunniavieraana Japanin kulttuurista innostuneiden Animecon-tapahtumassa Kuopiossa. On fanitapaamisia ja nimikirjoitusten jakoa. Kustannustoimittaja Yuki Saka seuraa mukana kuin varjo.

Takahashi kävi Suomessa ensi kertaa syyskuussa.

"Yllätyin, kun suomalaiset fanit olivat niin hiljaisia ja rauhallisia eivätkä rynnineet. Japanissa sanotaan, että pohjoisessa asuva väki on rauhallisempaa, mutta se pätee myös muualle maailmaan", Takahashi toteaa.

Alunperin Hopeanuolessa oli kyse pelkästä toiminnasta.

"Sitemmin tarinoissa on jatkuva moraalinen ulottovuus. Loppujen lopuksi hyvä pärjää, paha ei".

Moraali nousee Takahashin lapsuuden Japanista, kun ajat olivat vaikeampia ja moraali istui ihmisissä tiukasti. Jos joku pudotti kukkaronsa, löytäjä toimitti sen poliisille. Hopeanuolen hahmot pyrkivät asetettuun tavoitteeseen kaikin voimin. Sarja on nyt suositumpi Suomessa kuin Japanissa.

"Uskon Hopeanuolen menestyneen sen ilmestyessä, koska se muistutti Japanissa katoavista arvoista, kuten ystävyydestä ja toisten kunnioittamisesta. Menestys Suomessa kertoo, että täälläkin ihmiset alkavat kaivata näitä asioita", Takahashi sanoo.

Hopeanuoli on sukupolville kokemus 25-35-vuotiaille suomalaisille. Sarjan animaatioversio julkaistiin Suomessa videokasetilla "Sallittu"-leiman alla jo vuonna 1989. Silloin animaation japanilaista alalajia vierastettiin. Siksi julkaisun kannessa Ôhun miljöö vaihtui Alaskaksi ja sepel- ja ruskeakarhut "grizzlyiksi" Vaikka sarja oli sensuroitu hahmojen kuolemat olivat usein surullisia. Kun Punainen jättiläinen alkoi julkaista sarjakuvaa suomeksi vuonna 2010, nostalginen tunneside tuotti tulosta. Tasan vuosi sitten Hopeanuoli oli Suomen myydyin manga. Seuraavista koirasukupolvista Weed- ja Orion-sarjat houkuttelevat yhä nuorempia faneiksi. Takahashilta eivät näytä työt loppuvan. Hän piirtää usein 12 tuntia päivässä.

"Piirtämistä hankalampaa on tarinoiden kehitys ja uusien vihollisten keksiminen"

Kuka?

Yoshihiro Takahashi

- Syntyi 18. syyskuuta 1953 Higashinarusessa Akitan prefektuurissa Japanissa.

- On piirtänyt paljon pojille suunnattuja urheilu- ja seikkailuaiheisia sarjoja. Niistä tunnein kertoo karhukoirista.

- Hopeanuoli (Ginga Nagareboshi Gin) ilmestyi mangana 1983-1987). Siitä julkaistiin 21-osainen animesarja vuonna 1987.

- Takahashi jatkoi koirien piirtämistä 60-osaisella mangalla Hopeanuolen pojasta Weedistä. Sarja päättyi 2009 ja tällä hetkellä Takahashi piirtää Weedin pojan Orionin seikkailuja.

- Takahashilla on musta labradorinnoutaja Liz joka on nimetty Elizabeth Taylorin mukaan.

Animecon 2012 14.7-15.7

Ihana kokemus! Vaikka aluksi tätä stressasi niin paljon ettei ensimmäisenä päivänä tahtonut nukkua ollenkaan. Ja tavallaan tämä oli juhlimista siitä, että kymmenisen vuotta on omasta Hopeanuolen tapaamisesta.

Ensimmäisenä päivänä liikuin Poliisikoira_88:n kanssa. Olimme myös kahden roolipelaajakaverimme ja yhden tuttavamme seurassa. Päivähän lähti käyntiin sillä että menimme konserttisaliin Takahashin haastatteluun. Saimme vieläpä ihan hyvät paikat ja kyllä me fanitytöt huusimme että taputimme mukana. Otin pari kuvaa (1-4), jottei olisi häiritsevää, ajatellen muita paikallaolijoita.

Yoshihiro Takahashin haastattelu. "Hyvää huomenta!"

Kyllä ainakin kuulin miten Uru piti yhteen väliin ovi auki Hopeanuoli on p*rseestä paneelia. Oikeastaan uhrasin tämän tilaisuuden saadakseni Yoshilta nimmarin. Täytyykin tähän väliin mainita miten mukavaa porukkaa mm. järjestyksenvalvojat olivat. Neuvoivat mm. meidät tutkintosaliin kun kartasta emme ymmärtäneet yhtään mitään. Siinä selasimme mangojamme ja puhuimme kaikkea randomia Gingasta. Joku kommentoi minulle että häneltä puuttuu juuri kyseinen Orionin osa. Bommelyon? Spyron tunnistin läheltäni ja hän oli parin jonottajan päässä minusta. Jeps pääsimme sisään ja Yoshi kirjoitti minulle nimmarin. Hän ihmetteli jopa jotain japaninkielistä tekstiä Orion mangan ekan luvun kohdalla & yritti elein selittää jotain siihen liittyvää. Kättelin onnellisena Yoshia sydämen ollessa kurkussa ja perhosten vatsassa. Mutta ei kettu miten sain hävetä itseäni tämän jälkeen. Vaivuin kirjaimelisesti niin pahaan shokkitilaan että en onnistunut ottamaan idolistani kuvaa. 10 sekunnin itselaukaisin & automaattisalama olivat menneet paniikissa päälle ja kaikki fanit facepalmasivat minulle myötähäpeästä. Käteni tärisivät... Onneksi kaverini sai kuvia... Mennessäni alas huomasin että jalkani ovat tulessa ja askeleeni heikkoja. Yoshin näkemisellä on siis jotain vaikutusta. Vielä uskomattomampaa oli päästä yhteiskuvaan tämän henkilön kanssa. Myöhemmin löysinkin tämän kuvan foorumin ohjaamana<3 Olenkin aikeissa tulostaa ja kehystää kuvan. Tuonne kokoelmahyllyn päällehän se menee.

Yoshihiro Takahashin nimmari<3

Onneksi emme menneet jonottamaan animekonserttiin kerta siellä ei ollut GNG:n tunnaria. Windy yritti meille selittää Ginga roomin olinpaikkaa (kuin myös Spyro ja 2 muuta immeistä Hopeanuoli faniyhdistyksen pöydän luona). "Se on myyntipisteiden oikealle puolella". No etsimme vasemmalta puolelta oikeasta kulmasta. Kahvilan lähettyvillähän tämä oli, sattumalta havaitsin. "Se on varmaan tämä puinen ovi, koputetaanko?" - ei kun lasiovi... Niin ja muistimme huoneen olevan auditoriossa..

Kaverini joutui lähtemään kotiin eläimiä hoitamaan, joten seuraavana päivänä kuljin Windyn kanssa. Käydessämme Ginga roomissa meitä tuli jututtamaan Emilia niminen tyttö. Viereisessä ja mm. meidän pöydässämme 2 ihmistä oli ostanut Weed figuureita, joten arvuuttelimme mitä hahmoja laatikoissa olisi. Sitten tulikin lähtö kamarimusiikkisaliin. Edessäni olevalla rivillä istui ainakin Äffä, Wolfmenia ja Spyro. Nautin täysin siemauksin tästä luennosta - kuvia otin yhden kpl. Windyllä ja tällä tytöllä oli fanitapaaminen, joten itse kiirehdin syömään ja kuluttamaan aikaa. Tavallaan kaduttaa ja ei kaduta etten osallistunut tähän kilpailuun voidakseni päästä fanitapaamiseen.

Hopeanuoli musikaalin hahmoja.

Sitten olikin luvassa Hopeanuoli musikaali. Tuntui uskomattomalta ja pääsimme Windyn  kanssa istumaan lähelle Yoshia - rivin edessä meitä. Musikaali oli kerraan upea! Odotin koko ajan Sniperin näkemistä tilanteesta toiseen, ihme ja kumma. Erityisesti jäi mieleen tuo nimitys lento-orava yhdessä vaiheessa musikaalia.. Musikaalin jälkeen aloinkin käppäilemään parkkipaikalla olevaan autoon hyvästeltyäni nämä kaksi ihmistä.

5 eurolla irtosi Riki manga<3

Animecon ranneke ja Hopeanuoli musikaalin lippu